raakku28.08.2012 00:51
Osaisiko kukaan kertoa pusu-pullan alkuperää? Olen itse lappilainen ja kerran ostaessani torilta kotimaisia (siis meillähän niitä ei kasva) omenoita myyjä suositteli kokeilemaan pusuja ja kertoi kuinka niitä valmistetaan. Olen niitä muutaman kerran tehnytkin ja ihania kyllä ovat, mutta olisi kiva tietää, ovatko ne jonkin alueen perinneleivonnaisia ja onko omenasose perinteinen täyte pusuissa.
Lelu29.08.2012 09:39
Pääkaupunkilaiselle täysin tuntematon PULLANA.

Ainoat syötävät pusut ovat porvoolaisen Brunbergin makeisia http://www.brunberg.fi/tuotteet_suukot.html
Helianna29.08.2012 09:52
Hei,

kerrotko miten se myyjä suositteli pusuja tekemään ?

Itse olen tehnyt ihan tavalliseen pullataikinaan, tehnyt ensin pikkupullia ja
kaulinut pullan soikeaksi, laittanut hillon (nimenomaan omenahillon) ja taittanut niin, että
"pusu" muodostuu, päälle hienoa sokeria.

Lapsuudesta muistan, että osuuskaupassa myytiin pusuja ja minusta taikina pusuissa oli jotenkin
pelkistetympi kuin norm.pullataikina . . .
saunu129.08.2012 10:16

Alkuperästä en osa sanoa mitään, mutta Pusumuistoni voin kertoa.
Koulua käydessäni odotimme linja-autoa usein puoli tuntia, jopa kolmevarttia. Se ei ollut varsin kivaa, pakkasella ei päässyt sisälle, kiersimme vaan paikallisen VOIMAn kaupan seinänvieriä sen mukaan missä milloinkin oli tuulensuojaisinta.
Joskus jos oli rahaa käytiin puodissa sisällä ostoksilla. Possumunkki maksoi 23 markkaa ja pusu 21. Luit aivan oikein, sitten pudotettiin kerralla ne kaksi nollaa ja hinnat muuttui, 21penniä ja 23 penniä. Silloin ei hinnat karanneet niinkuin ne tuossa viimeksikoetussa euro hullutuksessa tekivät!

Pusu oli kyllä parempi siksi kun se oli isompi possua. Ja siitä oli kuitenkin annettava kavereitten haukata. Ja voitte uskoa, että se pienenkin tytön suu venyi kun pääsi toisen pususta haukkaamaan.
Tärkeää oli odottaa, että vain peräkyläläiset oli enää ilman kyytiä, meitä kun oli vain 3 joiden bussi oli se vihonviimeinen. Muuten ei haukkaamisten pyytäjistä olisi tullut loppua, eikä ostajalle olis jäänyt kuin paperi nuoltavaksi.
Mitähän possu ja pusu nyt maksavat kaupassa?
- tosca -29.08.2012 10:37
Re: Pusuja ja suukkoja

Muistaakseni runbergin suklaatehtaan tuotteet olivat alunperin Neekerin suukkoja. Ne ovat suklaamakeisia, kun taas pusu on ihan oikea leivonnainen jossa on hilloa ja sokerikuorrutusta.
raakku29.08.2012 11:33
Tämä myyjä kehoitti myös ihan tavallisen pullataikinan tekemään. Sitten kaulitaan levyksi ja otetaan muotilla pyöreitä paloja, joihin toiseen puoleen se ompuhillo. Kun on taitettu kaksinkerroin pyörylä reunaan painetaan muotilla tms. ne huulet. Paistamisen jälkeen huulet kastellaan sulassa voissa ja pyöräytetään sokerissa.

Täällä en ole missään pusuja nähnyt, mutta joidenkin leipomoiden www-sivuilla pullan hinta pyörii euron kieppeillä.

Te, jotka olette niitä pusuja lapsena ostaneet, oletteko mistäpäin tätä armasta kotimaata? Luultavasti niiltä seuduilta missä omena kasvaa ;) Mie en muista lapsena ikinä nähneeni saatikka syöneeni pusuja (paitsi niitä Brunbergin ihania) joten jostain Etelä-Suomesta se lienee lähtöisin.

hukassa29.08.2012 23:07
Noin olen minäkin oppinut pusuja tekemään. Jossain leivonnaiskirjassa on kuva, jossa opastetaan lautasella kevyesti painamalla saumaamaan ja samalla saa huulet pullistettua.

Missään en ole minäkään nähnyt pusuja myynnissä.
Lelu30.08.2012 09:59
Re: Pusuja ja suukkoja

Kyllä, suukot ovat niiden virallinen nimi. Mutta pusuista puhutaan.

Mutta tosiaankaan: en ole koskaan kuullut pusu-nimisistä leivonnaista....
tatinriesa30.08.2012 11:25
Pitipä ruveta katsomaan emäntäkoulun aikaista ( Kauhajoki 1982) ruoanvalmistuskirjaa, muistin että olin sinne pullasivuille pusuista jotain kirjoittanut.

Leivotaan ensin normi pyöreä pikkupulla, nostatetaan ja sitten muistaakseni painettiin vain kämmenellä se soikeaksi. Keskelle sitten hilloa ja taitettiin reunat yhteen, painettiin kämmenreunalla pullan reunat kiinni niin että reunat jäi huuliksi. Paistettiin voitelematta ja kypsänä voideltiin voilla ja huulet kastettiin sokeriin. En muista, enkä ole kirjoittanyt muistiin, mitä hilloa silloin laitettiin.

Pitääpä tehdä näitä seuraavalla leipomiskerralla.
marttamaaria30.08.2012 17:49
Lahessakin pusuja myytiin. Minusta se taikina ei ollut ihan pullataikinaa, ainakin olivat vaaleita väriltään.
saukkomartta30.08.2012 18:41
Leipomosta tulivat kahvileivät lukion kahvilaan, aina yhtä sorttia päivässä - eipä ollut valinnanvaikeutta - pusut olivat yksi vaihtoehdoista. Joten vuonna miekka ja kypärä pusuja myytiin itasuomalaisesta leipomosta.

Ja ihan yhtä outoja olivat minulle ne "joka leipomon" vaaleanpunakuorrutteiset pyörylät, joita joku alkukesästä haikaili. No, niitä tuli vastaan eteläpohjalaisessa S-marketissa ja pitihän maistaa, kun marttalassa niin kovin kehuttiin. Pusut ovat parempia minun makuuni.
Helianna31.08.2012 13:58

Hämeestä, Lahti-Hollola akselilta

Ja varmaan arvaatkin mitä meillä viikonloppuna leivotaan :)
anjuska02.09.2012 16:01
Re: Pusuja kivenpyörittäjille

Lupasin miesväelle makeita pusuja, jos nostavat pienen sammaloituneen pihapolun kivet ylös, harjaavat ne ja latovat takaisin. Eilen uurastivat kaksi tuntia ja tänään tihkusateessa toiset kaksi tuntia. Joten ovat makeat pusut ansainneet.

Nyt vain kävi niin, etten ole koskaan aikaisemmin pusuja leiponut, joten käytin vain osan taikinasta pusuihin. Ja eihän se tietenkään sujunut kuin Strömsössä. Vaikka uuniin laitettaessa pusuhuulet olivat selkeästi näkyvissä, uunissa taikina kohosi niin ettei huulista ollut tietoakaan. http://aijaa.com/0033010828063

Minä
tietenkin vimmastuin, kiskaisin pellin uunista ja painoin uudet huulet. Taisin olla liian kovakourainen, koska osalla tuli ikenet näkyviin. http://aijaa.com/0032310828065 Eikä ulkonäkö ole muutenkaan täydellinen.

Vielä ei ole maisteltu. Uskon, että syödyiksi kuitenkin tulevat.
Eikös ne kaupan pusut ole ihan vaaleita? Jokin ero täytyy olla taikinassa.
miinus02.09.2012 17:20
Re: Pusuja kivenpyörittäjille

Heh heh, hauskoja hampaattomia rakoja! ;) Katsos, tekevälle satttuu!!
No, vähän tuollaisessa "irvistyksessä" varmaan työläisten huulet ovat olleetkin kiven pyöritys touhussa, joten omiaan ovat. ;)
Minä en painele millään, varsinkaan tratin syrjällä :) vaan ihan sormin töpöttelen ja kyllä ne pysyy, jos ei joku siten ihan tarkoituksella irvistele toisella huulipielellään.
Kyllä niissä saa pieni rakonen olla, kuten...
https://encrypted-tbn3.google.com/images?q=tbn:ANd9GcTuNvIoQs28XafrfTp0TwoqgCRu30pnEtXqGwmNovuHeWvWMMOatw
Voitelitko
munalla vai voisulalla?

Nuo muistuttavat meikäleipurin ns "ruunanleukoja", joita tulee sillontällön, kun taikina ei satu olemaan ns presiis, mutta haitanneeko tuo mittää! :)
Pus pus!
anjuska02.09.2012 17:49
Re: Pusuja kivenpyörittäjille

Etkai varastanut Sofilta?

Joo, kyllä mekin hieman naurahtelimme minun pusuilleni. Vkl-mieskin taivasteli, että pusujahan sinä vain lupasit.

En voidellut munalla, mutta sitten uunista tulleina saivat voisivelyn.

Äsken otimme maistiaiset kylmän maidon kanssa. Yritin tivata miesväeltä, kumpi on parempaa, voisilmäpulla vai pusu. Ei niiltä ikinä saa suoraa vastausta! Molemmat ovat kuulemma omalla tavallaan parempia. Ota siitä sitten selvää.

No, kyllä tuo omenahillotäytteinen pusu ihan hyvältä maistui minunkin mielestäni, mutta voisilmäpulla on aina ja edelleen minun pullasuosikkini.

Kyllä minun pusutehtailuni vaatii vielä harjoittelua. Ehkä otan tavaksi tehdä joka leipomuskerta pellillisen pusuja ja opettelen töpöttelemään. Olisikin hyvä saada viime syksyn omenahillot hyötykäyttöön ennen uutta satoa.

KissKiss!
sanna satakunnasta03.09.2012 16:39
Re: Pusuja kaverille


Minäkin väänsin sunnuntai-aamun ratoksi pusuja kaverilleni Herra 4-v. Ulkonäkö ei ollut häääppönen, mutta tuore pulla omenasoseella - teki herkkusuulle vaikutuksen. Kaikki 12 meni.

Toiselle pellille tein lopputaikinasta komeat letit.

Sinun tulee olla kirjautunut vastataksesi.

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy.