Mehut

Kaikista marjoista ja hedelmistä voi valmistaa mehua joko höyryttämällä tai keittämällä. Jos marjoja on paljon, höyrymehun valmistaminen on vaivattominta.

Mehuihin käytettävät marjat saavat mielellään olla hieman ylikypsiä, koska niistä irtoaa parhaiten mehua. Voit käyttää mehun valmistukseen myös pakastemarjoja sulattamalla ne ensin. Mehua valmistettaessa marjoja ei tarvitse riipiä, huonot ja homeiset marjat on kuitenkin poistettava tarkoin. Pölyiset marjat on syytä huuhtoa.

Yhdestä marjakilosta tulee mehua noin 1 litra. Sokeria käytetään 200-400 g mehulitraa kohti. Mehun voi valmistaa myös ilman sokeria. Silloin säilytyspaikan on oltava hyvä tai mehu on pakastettava. Sokeroimaton mehu on väriltään sameaa. Sekoittamalla keskenään erilaisia marjoja ja hedelmiä tai raparperia saadaan mitä maukkaimpia mehuja. Esimerkiksi jo pieni määrä vadelmia viinimarjojen joukossa antaa mehuun hienostuneen maun.


Jos marjoja on runsaasti yhtä aikaa säilöttävänä, voi osan marjoista pakastaa isoissa pusseissa ja keittää myöhemmin kaikessa rauhassa mehuksi. Pakasta myös valmis mehu ja saat kätevän kylmäkallen retkelle! Katso lisää vinkkejä eväsretkelle täältä.


Valmis, oikein valmistettu ja säilytetty mehu on juotavaa jopa vuosien ajan. Mehut säilytetään pimeässä ja viileässä, esimerkiksi jääkaapissa tai kellarissa. Säilyvyysaika riippuu monesta eri tekijästä, eikä tarkkaa säilyvyyttä voida siksi luvata. Haistamalla ja maistamalla selviää, onko mehu alkanut käymään.

Höyrymehun valmistus

  • Kaada höyrymehustimen alakattila lähes täyteen vettä ja kuumenna se kiehuvan kuumaksi.
  • Tarkista, että mehukattilan letku on napakasti kiinni ja että sulkijanipistin on siinä kiinni.
  • Kaada puhtaat riipimättömät marjat reiälliseen marjakehikkoon joko kerroksittain sokerin kanssa (200-300 g/marjakilo) tai ilman sokeria. Alimmaisen ja päällimmäisen kerroksen tulee olla marjoja tai hedelmiä.
  • Nosta marjakehikko ensin mehukattilan päälle ja sitten vesikattilan päälle. Sulje kansi tiiviisti.
  • Huolehdi, että alakattilassa on koko ajan riittävästi vettä höyryn tuottamiseen ja että vesi kiehuu koko ajan. Muodostuva vesihöyry pehmittää marjat ja hedelmät ja irrottaa niistä mehun.
  • Voit laskea mehun suoraan kuumiin, puhtaisiin pulloihin tai ensin kattilaan. Kattilaan valutus on vaivattomampi ja silloin koko mehuerästä tulee saman vahvuista ja yhtä makeaa.
  • Kaada ensimmäinen mehu takaisin marjojen päälle mehustimeen, jotta sokeri liukenee tasaisemmin. Voit lisätä sokerin myös vasta kattilassa, 200-300 g
    (2 ½ – 3 ½ dl) sokeria/mehulitra. Kuumenna kattilaan valutettu mehu vielä nopeasti ennen pullotusta.
  • Täytä hyvin pestyt, kuumennetut pullot piri pintaan ja sulje mieluimmin kumitulpilla välittömästi. Kun mehu jäähtyy, sen tilavuus pienenee ja pulloon syntyy tyhjiö. Kuopalle painautunut kumitulppa on merkki onnistuneesta sulkemisesta.
  • Marjojen ja hedelmien mehustusaikaan vaikuttaa marjojen kypsyysasteen lisäksi marja/hedelmälaatu. Marjojen väriä ja mehun muodostusta tarkkailemalla voit päätellä sopivan mehustusajan. Mehustusaika on noin tunti.

Keitetty mehu

  • Valitse kylliksi iso teräs- tai emalikattila. Kuumenna vesi, pehmeille marjoille noin
    2 dl vettä/marjalitra, koville ja runsaasti pektiiniä sisältäville marjoille (herukat, karviaiset, puolukat, karpalot, pihlajanmarjat) noin 2 ½-3 dl vettä/marjalitra.
  • Lisää marjat kiehuvaan veteen, pehmeät sellaisenaan ja kovat hiukan survottuina.
  • Keitä marjoja 10-15 min., kunnes marjat ovat vaalenneet. Painele marjoja välillä kattilan reunaa vasten.
  • Kaada marjamassa astian, esimerkiksi sangon tai toisen kattilan päälle pingotetun sideharsokankaan päälle. Älä painele marjoja siivilöinnin aikana, vaan anna mehun valua rauhassa. Silloin mehusta tulee kirkasta.
  • Kuumenna mehu kiehuvaksi ja kuori vaahto. Sekoita joukkoon sokeria 300-400 g (3 ½ – 5 dl) mehulitraa kohti. Vaahdon kuoriminen estää mehun värin muuttumista harmahtavaksi sekä parantaa lopputuotteen säilymistä.
  • Pullota mehu kuten höyrymehu.

Vaikka marja- ja hedelmämehut ovat erinomaisia juomia, valtaosa C-vitamiineista ja flavonodeista jäävät marjamassaan. Esimerkiksi mustaherukan kohdalla mehussa jäljellä on noin 10 prosenttia C-vitamiinia.