Marttalähettiläs kertoo marttailun mahtavuudesta
Marttasankari – Kesäkuu /
Marjukka Melasniemi on ollut aina martta. Sydämessään. Äiti ja isoäiti ovat molemmat kuuluneet marttayhdistykseen, joten marttailu on kulkenut Melasniemen mukana koko elämän. Ja kun lapsuusystävän kanssa on vuodesta toiseen puhuttu, että kyllä joku päivä itsekin ryhdytään marttailemaan, niin siitä se sitten lähti. Nyt Marjukalla on ”virallista” marttailua takana reilut kaksi vuotta.
Aluksi toiminta ei ehkä ollut ihan sitä mitä odotin, Melasniemi sanoo. Ajatukset olivat olleet teemailloissa, kokkikursseissa, erilaisissa puutarha-aiheisissa tapahtumissa ja säännöllisissä marttatapaamisissa. Pian onneksi huomasin, että yhdistyksiä ja tapoja toimia on todella monenlaisia. Olin vain oppinut äidin kanssa siihen, että marttailta oli joka toinen viikko ja siinä se. Nyt kun itse kuulun FöriMarttoihin, meillä ei edes ole mitään säännöllistä tapaamispäivää, saatikka paikkaa. Hyvin kuitenkin tapaamiset ovat järjestyneet, kun sähköpostilla ennalta tiedotetaan, mitä tapahtuu, missä ja milloin. Tärkeää Melasniemelle marttailussa on se, että on oikeasti toimintaa ja tekemistä,
virallisista kokouksista ei ole niin väliksi.
Drinkkikurssi oli ensimmäinen marttatapahtuma mihin osallistuin, Marjukka nauraa. Ei tullut edes pieneen mieleen, että martat voisivat pitää drinkkikurssia, mutta niin se vain homma lähti siitä liikkeelle. Juttu luisti mukavasti, oli osallistuvaa ja kivaa porukkaa ja selvästi tekemisen meininkiä. Nyt olen ollut aktiivisesti toiminnassa mukana reilut kaksi vuotta ja on ollut ilo huomata, kuinka paljon Marttapiirilläkin on avoimia kursseja. Sekä martoille että muille halukkaille. Minulla ei ole sitä ongelmaa, ettenkö voisi mennä yksin marttailemaan, mutta selvästi monille on tärkeää, että on kaveri mukana. Siksi yhdistysten olisi hyvä huomioida uusien osallistujien ja jäsenten vastaanottaminen. Itse olen kokenutolevani aina tervetullut ja se on kyllä antanut intoa osallistumiseen.
Marjukka Melasniemi käy paitsi oman yhdistyksen järjestämissä illoissa ja tapahtumissa, myös Marttapiirin ruokakursseilla ja Kässäkahvilassa. Ne olivat sellaisia positiivisia ylläreitä, bonuksia tässä marttatoiminnassa, hän sanoo. Ja on ollut myös hienoa huomata, kuinka meitä jäsenistöä
kuunnellaan ja otetaan toiveet sekä mielipiteen suunnittelussa huomioon. Tällöin saadaan aikaiseksi monipuolista toimintaa, syntyy hyvä yhteishenkija monet martat pääsevät tekemään ihan uudenlaisia juttuja.
Tämä poikkeuskevät toi marttailuun mukaan uudenlaista toimintaa. Etämarttailu on tullut todennäköisesti jäädäkseen, ainakin jossakin muodossa. Esimerkiksi FöriMartat perustivat nyt keväällä WhatsAppiin Förikässä-ryhmän, jossa jaetaan kuvia ja käsityöideoita ryhmän jäsenille. Välillä on ihan runsaudenpula, kun kännykkä piippaa niin hienoja neuvoja ja käsityöohjeita toisilta martoilta, Marjukka Melasniemi hymähtää ja jatkaa, että etämarttailu voisi muutenkin olla uudenlaista marttatoimintaa. Siinä voisi olla esimerkiksi nuorten äitien mahdollisuus päästä osallistumaan harrastustoimintaan. Ja jos meitä ns. tavallisia marttoja miettii, niin kyllähän me jonkinlaisia marttalähettiläitä olemme kaikki. Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jolle minäkin olen
marttailusta ja sen mahtavuudesta puhunut, Marjukka Melasniemi vinkkaa.