16.3.2021

 

Mitä ihmettä, harkassa martoilla?!

Olen ollut nyt noin puolitoista kuukautta harjoittelussa Lounais-Suomen Marttojen Arkiunelmia kylissä ja kortteleissa -hankkeessa, ja aijjai kun tämä aika on ollut mielenkiintoista!

Itse olen Armi-Tuulia eli AT, ensimmäisen vuosikurssin sosionomiopiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta. Lähtökohtaisesti Turku fyysisenä harjoittelupaikkakuntana Tampereen sijaan saattoi olla vähän hassu valinta, mutta itselle se tuntui todella luontevalta. Näin korona-aikana ei hirveämmin liikuta ympäri Suomea ja tutustuta uusiin kaupunkeihin ilman syytä, ja majapaikkakin täältä löytyi luontevasti.

Ohjaava opettajani Tampereelta oli alusta asti aivan äimistyneenä siitä, että millaista toimintaa Lounais-Suomen Martoilla onkaan. Kun kaikki toiminta ei olekaan sitä ”perinteistä marttailua”, kuten ruoanlaittoa ja siivoamista. Työllisyyspalvelut ovat Lounais-Suomen Martoilla vieläpä todella laajat; on hankkeita, palvelumanagereita, kuntouttavaa työtoimintaa, iltapäiväkerhoja, Arkiapua. Itse olen kuitenkin ollut seurailemassa Arkiunelmien menoa suurimman ajan harjoittelustani, vaikka paljon ja laaja-alaisesti kaikkea martoilla onkin.

Arkiunelmissa olen päässyt hyödyntämään ja kehittämään osaamistani laaja-alaisesti. Alusta asti ohjaajien, Thuan ja Anne-Lyn, kanssa yritettiin keksiä minulle sellaisia tehtäviä, joista itse pitäisin ja joissa pääsisin käyttämään omia vahvuuksiani. Omaksi projektikseni valikoitui etäpeliryhmä, jossa on tarkoituksena pelata erilaisia sosiaalisia pelejä etänä, kuten Aliasta tai mafiosoa. Tämän ryhmän vetäminen on itselle ollut sillä tavalla avartavaa, että olen oppinut sekä organisointitaidoista, markkinoinnista, että itse ryhmänvedosta uusia asioita. Haasteena alussa oli löytää pelaajia ryhmään, mutta harjoittelun lopulla ja parilla viimeisellä ryhmäkerralla porukkaan tuli kuin tulikin lisää uusia tyyppejä. Muita tehtäviä peliryhmän ohessa on ollut mm. lähi- ja etäryhmissä oleminen, palavereihin osallistuminen ja välillä niiden dokumentointi, mainosten tekeminen ja sellainen yleinen oleminen, seurailu ja ideointi.

Olen oppinut ihan hirveästi harjoitteluni aikana, alkaen yleishyödyllisistä taidoista aina niihin sosionomin ammatillisiin taitoihin. Erityisesti Canva ja Zoom ovat tulleet tutuiksi, vaikka aiemminkin olen vastaavanlaisia palveluja käyttänyt. Ammatillisesta näkökulmasta taas olen saanut aika hyvän kuvan esimerkiksi siitä, miten erilaisia asiakasryhmiä tulisi kohdata, miten hanketyö toimii, ja miten erilaisia työpaikkoja sosionomeillekin on auki.

Marttojen Arkiunelmia -hanke on ollut jotenkin oikein ihanan kiva ja huomioonottava ympäristö tehdä ensimmäinen harjoittelu, ja suosittelen tätä lämmöllä myös muille innokkaille opiskelijoille!

AT Taivainen, sosionomiopiskelija

 

15.6.2020

Uusia avaimia kohtaamiseen

Kevät yllätti meidät kaikki ja pisti suunnitelmat uusiksi kentällä. Meillä oli tarkoitus aloittaa toimintaa yhteisöllisten brunssien kautta kaikilla hankkeen alueilla Raisiossa, Salossa ja Turussa ja tämän kautta polkaista käyntiin ryhmätoiminta toukokuussa. Jouduimme kuitenkin ikäväksemme perumaan kaiken suunnitellun, sillä kohtaaminen ei ollut enää mahdollista kasvokkain. Koska vielä maaliskuussa koronan takia tilanne näytti hyvin epävarmalta, oli pakko pohtia vaihtoehtoja alkavien ryhmätoimintojen tilalle.

Tuumasta toimeen

Tutustuimme paljon erilaisiin vaihtoehtoihin ja löysimme Salosta yrittäjä Katariina Sampisen. Katariinan yritys Yhdessä ovesta ulos tarjoaa etälenkkejä hyvinvoinnista kiinnostuneille. Otimme yhteyttä Katariinaan ja hän tarjosi oman osaamisensa ja ideansa käyttöön projektillemme. Lähdimme kehittämään etälenkkiajatusta järjestöpohjalle ja jo huhtikuussa aloitimme ensimmäiset etälenkkiryhmät. Teimme lenkillä rentoutumisharjoituksia, puhuimme aivo- ja muistiterveydestä, unesta, stressistä mutta myös Marttojen tavoin arkirytmistä, välipaloista, hortoilusta ja arjen sujuvuudesta.

Yhteistyössä on voimaa 

Kukaan meistä ei pärjää maailmassa yksin. Saimme paljon tukea ja apua muista järjestöistä ja verkostoiduimme paljon erilaisten toimijoiden kanssa. Haluamme vielä lämpimästi kiittää yhteistyökumppaneitamme Turun Kaupunkilähetyksen työntekijöitä Sari ja Anne-Mari sekä Raision Valo-valmennuskoordinaattori Janiikka, joiden kanssa oli mahdollisuus testata aiheiden toimivuutta eri kohderyhmille. Haluamme kiittää myös lenkeille osallistujia, jotka auttoivat meitä kehittämään etälenkkiajatusta vieläkin toimivammaksi.

Opimme näiden testiryhmien kautta, että tutuiksi pystyy tulemaan ilman että on koskaan nähnyt ihmistä, sekä puhelimen kautta pystyttiin ryhmäytymään ja olemaan vuorovaikutuksessa. Kantapään kautta opimme myös sen, että ryhmään mahtui ohjaajan lisäksi vain viisi ihmistä samaan aikaan linjoille.Vaikka tilanne oli keväällä hankala, oli upea huomata, miten saimme mukaan ihmisiä alkuvaikeuksista huolimatta. Se lämmitti todella mieltä!

Olen odottanut päivää, koska puhelin soi

Palautetta osallistujilta saimme runsaasti. Monet osallistujista kertoi, että olivat odottaneet päivää, jolloin puhelin soi. Lenkillä pystyttiin vaihtamaan ajatuksia ja saatiin kuunnella muiden henkilöiden ajatuksia. Usea osallistuja kertoi, että oli varannut tämän hetken vain itselleen ja omaan hyvinvointiin ja pystyi unohtamaan omat arjen murheensa. Mukavaa oli se, että lenkillä sai valita, haluaako puhua, vai ei. Lenkille sai osallistua vain pelkästään kuuntelemallakin. Osallistujat kokivat sisällöt toimiviksi ja monet kertoivatkin saaneensa paljon uusia juttuja omaan arkeensa, joiden avulla parannettiin myös läheisten arkea. Osa kertoi lievittäneensä lenkkien aikana omaa yksinäisyyttään. Aika tuntui kuluvan kuin siivillä ja varsinkin nuoret sanoivat, että etälenkki lisää tietynlaista hyvää sosiaalista painetta mennä liikkumaan ja olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa ihan erilaisella tavalla.

Mitä tulevaisuudessa? 

Kevään mittaan tehty järjestökentällä digiloikka. Matkan aikana selvisi, että tämä tapa kohdata ihmisiä olikin aika toimiva. Tavoitteemme on kuitenkin kohdata ihmisiä kasvokkain niin ryhmissä, kuin teemapäivinäkin. Elokuussa ryhmien alkaessa voimme pohtia yhdessä osallistujien kanssa, miten etälenkit voitaisiin yhdistää ryhmätoimintaan?

Nyt ihanin arkiunelmin kohti kesää ja juhannusta! Toivottavasti nähdään elokuussa, tai kuullaan etälenkillä!

Terkuin Anne-Ly ja Sari hankkeen työntekijät