Järkevää tekemistä ja uutta suuntaa voimavarojen mukaan

6.9.2021

Hankkeessa kuntouttavassa työtoiminnassa olevan henkilön ajatuksia

Aloitin elokuun lopulla Lounais-Suomen Marttojen Turun toimistolla kuntouttavan työtoiminnan. Uutta ja jännittävää, minulle, kenties palkkatyön löytäminen jossain vaiheessa, pitkästä aikaa. Tiedä häntä, saanko vai en, mutta ainakin on nyt jotakin järkevää tekemistä.

Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena onkin palauttaa ihminen takaisin työelämään omista rajoitteista tai puutteista huolimatta. Minun kohdallani ne rajoitteet ovat terveydelliset, ja koska en kykene täyspainoisesti osallistumaan työelämään, niin kuntouttavan avulla voin sinne päästä, ainakin edes osittain.

Ensimmäisenä päivänä tutustuin Marttojen toimistolla oleviin ihmisiin, joista kaksi henkilöä tuli paremmin tutuiksi, Thua ja Johanna. Koordinaattori Thua Aalto opasti minua käytännön asioissa ja kertoi tulevista Lounais-Suomen Marttojen hankkeista. Johanna puolestaan taas kertoi minun lähitulevaisuuteen liittyvistä asioista. Hän on ollut minulla sellaisena Palvelumanagerina jo jonkun aikaa. Koronatilanteesta johtuen olemme olleet yhteydessä vain puhelimitse, mutta eilen näimme kasvotusten ensimmäistä kertaa. Kts. linkki: https://www.martat.fi/lounais-suomi/palvelumanageri/

Eilisen päivän jälkeen ajatukseni olivat hieman sekavat, mutta uskon, että kun aikaa kuluu, niin muutaman viikon kuluttua ne ovat jo paljon selkeämmät. Näin alkuvaiheessa kuntouttavaa työtoimintaa on kolmen kuukauden jakson verran ja vain kaksi kertaa viikossa, 8 tuntia/vko. Aloitus on siis matalalla kynnyksellä.

Työtehtävät tulevat olemaan omien resurssien ja voimavarojen kartoittamista, niitä töitä, joita tuntee pystyvänsä tekemään, ei siis ylivoimaisen vaikeita tai hankalia tehtäviä. Tehtävät määritellään jaksamiseni, osaamiseni, työkokemukseni, koulutukseni, arvojeni tai terveyteni, ym. asioiden mukaan, siis niiden resurssien mukaan, jotka minulla on tämän kolmen kuukauden pätkän aikana.

Katse eteenpäin tai ylöspäin – lempeällä mielellä

Sanotaan, että pitää olla armollinen itselleen, ei saa vaatia liikoja eikä odottaa turhia. Haaveita ei kukaan voi keneltäkään ottaa pois. Vaikka realisti pitää elämässä ollakin, kuitenkin joitakin tavoitteita kohti pitää kurotella.

Välillä olen kuin tuo kuvassa oleva kasvi, yltiötoiveikas, tai kuin maansa myynyt, pessimisti. Pettymyksiä ihminen joutuu kohtaamaan monta kertaa elämässään, varsinkin, kun on jo elänyt näinkin kauan. On ollut tietenkin myös hyviä aikoja ja hetkiä, kiitollisena niistä päivistä ja ajoista.

No, jos on ollut vaikeaa saada työtä ja ollut pitkään työttömänä työnhakijana kuka mistäkin syystä, niin kuntouttava työtoiminta on yksi mahdollisuus löytää jonkinlainen suunta tai tarkoitus elämälleen. Näin ainakin minä ajattelen ja siksi aloitin kuntouttavassa työssä, omien rajoitteideni puitteissa…

Suunta hukassa – löydän sen vielä

Työnhaku on vaikeaa ja suunta voi olla hukassa monta kertaa, mutta ilman apua se ei välttämättä onnistu. Siksi minäkin hain tähän toimintaan, koska yksin en pärjää, eikä tarvitsekaan. Tänä päivänä työelämä on vaativaa, monesti siinä on jopa epäinhimillisiä odotuksia työnhakijan ominaisuuksista, kyvyistä ja taidoista.

Elämä ei ole niin mustavalkoista, siinä on myös monia eri värisävyjä, tummia, vaaleita, harmaita, värikkäitä tai läpinäkyviä. Joten jos vaikka suunta tai koko elämä on hukassa, se löytyy kyllä, aikanaan…

Elämässä on myös valoisia päiviä

Suunnan ja uuden työn tai tarkoituksen löytäminen voi kestää oman aikansa, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, mutta pääasia on kuitenkin, että se löytyy…Ja kyllähän se löytyy, kun vain tarpeeksi uskoo itseensä ja omiin kykyihinsä sekä taitoihinsa.

Ja lopuksi haluan sanoa, että vaikka elämä tuntuu potkivan päähän jatkuvalla syötöllä, niin aina on myös niitä valoisia päiviä. Nytkin näyttää taas aurinko paistavan, vaikka koko päivän on satanut kaatamalla.