Toiminnan alkuvuosina luotiin pohja nykyiselle marttatoiminnalle. Aloitettiin marttaillat, puutarhaneuvonta sekä kasvisten hyödyntäminen ruoanlaitossa. Neuvontatavoiksi muotoutuivat havaintoesitykset, luennot, kurssit ja ohjelmalliset emäntäpäivät.

Emäntälehti ja omien neuvontakirjasten julkaisu antoivat ryhtiä toimintaan ja loivat toimintamalleja kentälle. Marttaliitossa palkattuna työntekijänä työskenteli sihteeri (=toiminnanjohtaja) Fanny Hult, jolle maksettiin palkkaa 50 markkaa (201 €/kk v. 2011) kuukaudessa sekä palkkio lehden toimittamisesta.

Valtionavun saaminen johti paikallisten marttapiirien, silloisten haaraosastoliittojen syntymiseen. Piirien tehtävänä oli jakaa valtioapu tasaisesti neuvontatyötä tekeville yhdistyksille.

Tärkeäksi toimintamuodoksi kylissä ja kaupunginosissa tulivat ensimmäisestä syksystä lähtien ompeluillat, joita pidettiin kansannaisille ja tehtaantytöille.

Kansannainen tapasi lähetin kotonaan päivällä ja illalla pidettiin kokous esimerkiksi koululla. Ohjelmassa oli esitelmiä, laulua ja keskustelua alustusten pohjalta. Alustuksia eivät pitäneet vain lähetit ja järjestön puuhanaiset vaan myös tavalliset naiset. Näin toteutui järjestön idea siitä, että naiset oppivat toisiltaan. Ansioituneena pidettiin esimerkiksi erään työläisnaisen alustusta ”Työläisnaisen palkoista ja millaiseksi he itse työnsä arvostavat”.

Kotitalouteen liittyvien asioiden lisäksi puhuttiin paljon äänioikeudesta, äänestämisestä ja yleensä yhteiskunnallisista asioista.

Ensimmäisen kymmenen toimintavuoden aikana martat opettivat monilla paikkakunnilla sunnuntaisin lukutaidottomia naisia lukemaan. Lukutaidon levittäminen järjestössä oli tärkeää, koska iso osa neuvonnasta tapahtui painetun sanana avulla.

Kansan kirjasia levitettiin aina sopivan tilaisuuden tullen. Seitsemän ensimmäisen vuoden aikana niitä jaettiin 170 500 kappaletta. Suosituimmat kirjat olivat Alma Forsténin Kansanemännän keittokirja ja Alexandra Smirnoffin Käsikirja puutarhanhoidosta. Emäntälehti tai Husmodern-lehti tuli 6 000 kotiin vuonna 1906. Tietoa levitettiin myös kiertävien kirjastojen avulla.

Vähitellen muotoutuivat myös pääasiassa jäsenille tarkoitetut marttaillat, joissa tehtiin käsitöitä ja kuunneltiin tietopuolisia alustuksia. Alustusten pitäjät saattoivat olla yhtä hyvin kansannaisia kuin koulutettujakin. Illan aikana juotiin tietysti kahvia tai teetä ja vaihdettiin kuulumisia. Unohtaa ei voi myöskään tiedotteiden ja Emäntälehden artikkelien lukemista ääneen.

Marttailtoihin kokoonnuttiin lähinnä marttojen kodeissa. Kurssitoimintaa varten tarvittiin isompia tiloja. Ensimmäisen oman marttalan osti Kurkijoen martat 1908.

Martat myivät taimia tai siemeniä ja opastivat puutarhanviljelyssä, mutta huomasivat pian, että viljeltyjä kasveja ei osata käyttää. Niinpä 1900-luvun alussa aloitettiin marttojen ruuanlaittokurssit, joilla valmistettiin ruokaa naisten itse kasvattamista tuotteista. Useimmat kurssit kestivät pari viikkoa. Kursseja pidettiin myös käsitöistä ja kananhoidosta, jonka tuotosta naiset saivat omaa rahaa.

Emäntäpäivät ja 10-vuotisjuhla

Monissa haaraosastoissa naiset kokoontuivat Emäntäpäiville kerran vuodessa. Päivän aikana pidettiin jopa kymmenen esitelmää, laulettiin ja juhlittiin. Ensimmäisiä Marttojen kymmenvuotisjuhlia vietettiin 4.–6.6.1909. Ohjelma oli koko maassa samanlainen: Keskustoimikunnan tervehdys, Alli Nissisen runo, Irene Mendelinin Marttalaulu ja paikallista ohjelmaa.

Kirsi Vesterbacka

Jaa sivu