Marttajärjestön toista vuosikymmentä väritti ensimmäinen maailmansota, joka toi mukanaan kansalaissodan ja pulan ruuasta. Martat aloittivat sotamarttatoiminnan.

Suomen hallitus teki aloitteen sotamarttatoiminnasta. Vapaaehtoiset asiaan koulutuksen saaneet, lähinnä opettajat, kulkivat paikkakunnalta toiselle reppu selässä puhdistaen ympäristöä, opastaen väestöä ja jopa haudaten vainajia ja eläimiä. Tässä työssä heitä auttoivat paikalliset marttayhdistykset. Toimilla yritettiin hillitä kulkutautien leviämistä ja estää nälänhätää.

Elintarvikepula oli paikoitellen, esimerkiksi Rautavaaralla, suurta ja sitä lähdettiin torjumaan neuvonnalla.

Muu toiminta oli sota-aikana vähäistä. Osassa Karjalaa, kuten Sortavalassa, ei varsinaista marttatoimintaa ollut lainkaan vuonna 1918. Joillain paikkakunnilla kuten Vuokselassa, Sakkolassa ja Radulla, marttatoiminta jatkui ja martat tukivat aktiivisesti taisteluun osallistuvia suojeluskuntalaisia pitämällä ylimääräisiäkin ompeluiltoja varusteiden ompelua varten.

Neuvojat kulkivat talosta taloon jakamassa ilmaisia ohjeita ja siemeniä, mutta myös kylvö- ja keittokursseja ja esitelmiä pidettiin. Joillain paikkakunnilla järjestettiin jäkäläkurssejakin siltä varalta, että leipäviljaa jouduttaisiin korvaamaan jäkälällä. Myös Emäntälehdessä annettiin ohjeet pettu- ja selluloosaleivän, pettujauhojen ja katajanmarjasiirapin valmistamiseen.

Sotamarttojen työ painottui Karjalaan, mutta neuvontatyötä kodeissa tehtiin muuallakin. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa oli töissä ainakin 6 hätäapuneuvojaa 1918.

Kirsi Vesterbacka

Kuva: Lehtikuvassa olevalla sotamartalla on käsivarressaan valkea nauha, jossa on vihreä risti. Joidenkin lähteiden mukaan nauhassa oli ristin asemasta Karjalan vaakuna ja sen alla ristissä harava ja hanko. Kuva on peräisin lehtileikkeestä, joka on leikkeen mukaan peräisin Y.H.-lehdestä. Risti on väritetty kuvankäsittelyohjelmalla.

Jaa sivu