Salaatit ovat helposti kasvatettavaa lähiruokaa. Sato valmistuu nopeasti. Mietoja ja kirpeitä, sekä vihreitä ja punaisia salaattikasveja yhdistelemällä saa makuelämyksiä ja silmänruokaa.

Näin onnistut

  • Muista, että kaikki salaatit viihtyvät viileässä, 16–20 asteessa. Etenkin lasitetulla parvekkeella on lämpötilaa tarkkailtava, sillä jos se nousee yli  24 asteen, siemenet eivät idä ja jo kasvavan salaatin laatu heikkenee.
  • Pidä kastelukannu aina käden ulottuvilla. Jos lämpötila on liian korkea ja multa pääsee usein kuivumaan, salaatista tulee kitkerää.
  • Jos siemenkaupan laaja valikoima hämmentää,  tutustu erilaisiin salaatteihin kaupan vihannesosastolla. Kokeile erilaisia ruukkusalaatteja, etsi suosikkejasi ja istuta ruukkusalaatit multaan jatkamaan kasvua.

Mietoja ja maukkaita

Lehtisalaatit (Lactuca sativa var. crispa) viihtyvät sekä aurinkoisessa että puolivarjoisessa kasvupaikassa. Parvekeviljelyn voi aloittaa jo huhtikuussa, jos taimet peitetään yöpakkasten ajaksi harsolla tai ruukut siirretään yöksi sisälle.
Jos kasvimaalta halutaan satoa heti alkukesästä ja kotoa läytyy viileä huone, taimikasvatus aloitetaan 3–4 viikkoa ennen suunniteltua istutusaikaa.
Kasvimaalle siemenet kylvetään  heti, kun maa on muokkauskunnossa (toukokuu -kesäkuun alku). Kylvö uusitaan keskikesälle saakka parin viikon välein. Sopiva riviväli on 20–30 cm. Satoa korjataan aluksi harventamalla, niin että taimille jää kasvutilaa parikymmentä senttiä. Sen jälkeen uloimpia lehtiä poimitaan yksitellen tai koko lehtiruusuke kerralla.

Vuonankaali (Valerianella locusta) on mieto pähkinänmakuinen loppukesän salaattikasvi, jota tavataan meillä luonnonvaraisena Ahvenanmaalla.
Siemenet kylvetään vasta heinäkuussa, sillä alkukesän kylvöksistä kasvaneet taimet kukkivat. Pieniä lusikkamaisia lehtiä ja lehtiruusukkeita voi korjata pitkään, sillä kasvi kestää hyvin syksyn viileyttä ja jonkin verran pakkastakin.

Kirpeitä ja kähäriä

Rukolat tulivat tutuiksi italialaisen keittiön kautta, ja ne ovat löytäneet vannoutuneet ihailijansa Suomessakin. Yksivuotinen rukola, sinappikaali (Eruca sativa), on mieto ja pähkinäinen. Monivuotinen, villirukolaksi kutsuttu isohietasinappi (Diplotaxis tenuifolia), on kirpeämpi.
Molempien kasvatuksen voi aloittaa kevättalvella ikkunalaudalla ja jatkaa ilmojen lämmittyä parvekkeella tai salaattipenkissä. Satoa riittää koko kesäksi, jos kylvö uusitaan muutaman viikon välein. Keskikesällä ilmaantuvat kukkavarret nypitään pois.

Sareptansinapin (Brassica juncea) värikkäät ja kaunismuotoiset lehdet antavat piparjuurimaista kirpeyttä loppukesän salaatteihin ja lämpimiin ruokiinkin.
Siemenet kylvetään vasta heinä–elokuussa ruukkuun tai kasvimaalle, jotta kukkavarsia ei kehittyisi. Kun lehtiruusuke leikataan maan pinnan yläpuolelta, uusia lehtiä kasvaa pitkälle syksyyn.

Viinisuolaheinä (Rumex rugosus) maistuu miedon suolaiselta ja happamalta. Lehdet ovat kirkkaan vihreät ja niissä on viininpunaiset lehtisuonet. Parvekkeella kasvi sopii samaan astiaan yrttien tai  tummanpunaisten kukkien kanssa. Viinisuolaheinä on talvehtii hyvin Suomessa.

Kirpeät silo- ja kähäräendiivit (Cichorium endivia) ja sikurit (Cichorium intybus) antavat potkua salaattisekoituksiin. Kähäräendiivin eli frisee-salaatin lehdet ovat pitsimäiset ja hienopoimuiset, siloendiivin sileät ja mehukkaat.
Voimakas, kitkerä punasikuri näyttää pieneltä punakaalilta. Salaattisikurin (Cichorium intybus var. foliosum) suippo vaaleankeltainen tai punainen lehtiruusuke muistuttaa kiinankaalia. Salaattisikuri sopii salaattisekoituksiin ja lämpimiin ruokiin.
Sikureita kasvatetaan samalla tavalla kuin lehtisalaattia.

Mitsunalla eli japaninkaalilla (Brassica rapa japonica) on kauniisti liuskoittuneet lehdet. Miedossa maussa on häivähdys lehtikaalin aromia. Nuoret lehdet sopivat salaatteihin ja voileipien koristeeksi, isommat lämpimiin ruokiin.
Mitsuna kasvaa rehevästi sekä parvekkeella että kasvimaalla. Lehtiä voi poimia noin 6 viikon kuluttua kylvöstä.

Tatsoikaalin eli Tah tsain (Brassica rapa var. rosularis) lusikkamaiset tummanvihreät lehdet muistuttavat vuonankaalia. Lehtiä poimitaan yksitellen tai koko tiivis lehtiruusuke kerrallaan salaatteihin ja lämpimiin ruokiin.
Ensimmäiset versot kasvavat jo keväällä matalassa, mullalla täytetyssä astiassa ikkunalaudalla. Parvekelaatikkoon ja kasvimaalle siemenet kylvetään toukokuussa ja kylvö uusitaan pari kertaa kesän aikana.

Pehmeitä ja rapeita keriä

Pehmeä- ja rapealehtiset keräsalaatit (Lactuca sativa var. capitata) ja), tuottavat kasvimaalla komeita keriä, kun taimet istutetaan 30–40 cm välein. Rapea keräsalaatti tunnetaan myös jäävuorisalaattina. Keräsalaattilajikkeita on runsaasti.
Lehti- ja keräsalaatin välimuoto bataviasalaatti sopii yhtä lailla kasvimaalle kuin nopeakasvuiseksi koristekasviksi kukkapenkkiin.
Kiinankalia muistuttava sidesalaatti eli roomansalaatti (Lactuca sativa var. longifolia) on voimakkaamman makuinen kuin tavalliset keräsalaatit. Isot, karkeat lehdet sopivat salaattisekoituksiin sekä lämpimiin ruokiin.
Parsasalaatti (Lactuca sativa var. angustana) kasvattaa paksukuorisen 20-40 cm korkean varren. Varsi kuoritaan ja keitetään parsan tapaan.

Kerä-, side-, ja parsasalaattien kasvuaika on noin kaksi kuukautta .Siemenet kylvetään muutaman kerran touko–heinäkuussa. Satoa korjataan aluksi harventamalla. Kun kasvutilaa alkaa olla tarpeeksi, salaatti muodostaa löyhän poimuisen lehtiruusukkeen. Siitä poimitaan uloimpia lehtiä tai ruusuke leikataan kokonaisena. Jos satoa halutaan alkukesällä, siemenet kylvetään ruukkuihin noin kuukausi ennen istutusta. Taimet istutetaan parinkymmenen sentin välein.

 

 

Jaa sivu