Ruoan tuottamisesta vapautuu kasvihuonepäästöjä ilmakehään ja ruoantuotanto rehevöittää vesistöjä. Ravinto voi sisältää myös erilaisia haitallisia aineita.

Hiilijalanjälki

Ruoan hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä vapautuu ilmakehään ruoan tuottamisesta, kuljettamisesta, säilyttämisestä ja jalostamisesta. Hiilijalanjäljessä kootaan kasvihuonekaasupäästöt yhdeksi luvuksi, hiilidioksidiekvivalentiksi (COekv).

Rehevöityminen

Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin, yli 50 prosentin, osuus vesistöjen rehevöitymisestä. Ketjun osuus typpi- ja fosforihuuhtoumista on reilusti yli puolet. Rehevöittävää vaikutusta, jonka 1 kg fosfaattia saa aikaan joutuessaan vesistöön, kuvataan fosfaattiekvivalentiksi (PO4 ekv).

Haitta-aineet

Ravinto voi sisältää erilaisia haitallisia aineita, joista osa voi olla peräisin ruuan tuotannosta, valmistuksesta tai ns. luonnollisista lähteistä. Ruuan tuotannosta peräisin olevia haitallisia aineita voivat olla mm. erilaiset raskasmetallit kuten kadmium, jonka lähteenä saattavät toimia esim. erilaiset keinotekoiset lannoitteet. Myös tahallisesti tai tahattomasti ympäristöön päätyneet aineet, kuten bromatut palonsuoja-aineet sekä dioksiini, saattavat kertyä käyttämäämme ravintoon.

Ruoan valmistuksessa voi muodostua erilaisia haitallisia aineita, jotka päätyvät itse ruokaan. Tällaisia yhdisteitä voivat olla esim. lihan tai kalan savustuksessa muodostuvat polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) sekä kuumennuksessa tärkkelyksestä muodostuvat akryyliamidit. Ruoka voi sisältää myös ns. luontaisia haitallisia aineita, mm. homeiden muodostamia toksiinineja, tai esim. perunassa sekä vihreissä tomaateissa muodostuvaa glykoalkaloidia.

Yleisellä tasolla suomalaisten ravitsemus on altistuksen kannalta turvallista, kunhan välttää yksipuolista kalan tai sienien syömistä.


Ladattavat tiedostot:

Ympäristö lautasella -esite (pdf, 7,212 kB)


Jaa sivu