Historiikki

Kalannin marttayhdistyksen 100-vuotis historiikki

Historiikki on kirjoitettu Eila Pölläsen 70-vuotis historiikin pohjalta ja päivitetty pöytäkirjoista sekä muistin sopukoista.

Marttatyö alkoi maassamme vuonna 1899 Lucina Hagmanin perustamana. Ensin suurimmissa kaupungeissa ja vasta noin 10 vuotta myöhemmin alettiin marttayhdistyksiä perustaa myös maaseudulle.

Kalannissa marttatoiminta sai alkunsa eteläkulmalta. Vuonna 1916 26. huhtikuuta oli Lahdenkoululla perustava kokous, jonne Turun Marttayhdistys lähetti neuvojansa Fanny Mattilan esittelemään martta-aatetta.

Päätettiin perustaa yhdistys, jonka puheenjohtajaksi valittiin Saimi Kontu ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Hilma Vilen. Yhdistykseen liittyi heti 17 jäsentä. Yhdistyksen nimeksi tuli Uudenkirkon Marttayhdistys. Jäsenmäärä nousi ensimmäisen vuoden aikana niin että vuoden lopussa jäsenmäärä oli 40 ja joista oli miehiä 5.

Näin oli marttasiemen kylvetty Kalantiin.

Ensimmäisenä ja toisena vuotena toiminta oli erittäin vilkasta, mikä antoi virikkeen marttatyön alkamiseen myös muualla pitäjässä. Niinpä vuonna1917 perustettiin kirkolle Keskipitäjän Marttayhdistys, jonka puheenjohtajaksi valittiin Sievä Lehtonen ja Suurikkalaan Pohjoiskulman Marttayhdistys puheenjohtajanaan Aina Ihala. Hallun Marttayhdistys perustettiin vuonna 1919 puheenjohtajanaan Aina Raula. Näin oli perustettu 4 yhdistystä, joilla oli omat toimintasuunnitelmansa, juhlansa ja ompeluiltansa.

Toiminta kirkolla jatkui koko ajan vilkkaana, kun sen sijaan muissa yhdistyksissä oli välillä hiljaisia kausia. Pohjoiskulman ja Hallun toiminta loppui, mutta vain väliaikaisesti.

Niinpä vuonna 1925 yhteisestä sopimuksesta toiminnan pääpaikaksi tuli kirkonkylä ja siellä toimineesta Keskipitäjän Marttayhdistyksestä tuli Uudenkirkon TL Marttayhdistys. Samalla Lahdella toimineena Uudenkirkon Marttayhdistyksen nimi muuttui Eteläkulman Marttayhdistykseksi.

Seuraava vaihe oli sitten pitäjän nimen muuttuminen. Silloisesta Uudenkirkon pitäjästä tuli vuonna 1936 Kalanti. Kirkolla toimineen yhdistyksen nimi muuttui Kalannin Marttayhdistykseksi. Halluun ja Pohjoiskulmalle perustettiin uudelleen osastot 1938.

Kuitenkin varsinainen toiminta Kalannin Marttayhdistyksessä katsotaan alkaneen vuodesta 1945. Tällöin tehtiin päätös, että kaikki siihen asti itsenäisinä toimineet yhdistykset muutetaan kerhoiksi, jotka toimivat Kalannin Marttayhdistyksen alaisina ja päätettiin valita joka kerhosta edustaja johtokuntaan. Näin oli muodostunut yhdistys, johon kuuluivat seuraavat kerhot Asemanseutu, Hallu, Kirkonseutu, Suurikkala ja Kinko.

Ensimmäisenä puheenjohtajana yhdistyksessä toimi Fanny Heininen.

Kirkonseudun kerholla oli vuosina 1945-1947 kaksi alaosastoa – Marttatyttökerho ja Nuorten Marttakerho. Sairisten Marttakerho perustettiin 1947 ja Tyngin kerho 1948. Tämä 7 kerhon kausi jatkui vuoteen 1986 jolloin perustettiin Kalannin Marttakerho-86. Ekun marttakerho perustettiin 1990, jolloin jäsenmäärä lähenteli 200. Elettiin marttailun kultakautta Kalannissa. Näiden yhdeksän kerhon kanssa mentiin vuoteen 1996 jolloin Suurikkalan kerho loppui. Samoin Kinko vuonna1998 ja vuonna 2005 Ekunmarttakerho.

Martta-järjestötoiminta on vuosien varrella muuttunut moneen kertaan. Kerhoista haluttiin muodostaa yhdistyksiä, mutta kalantilaisella jääräpäisyydellä ei lähdetty siihen. Mutta viimeisen uudistuksen myötä Marttakerho-86 lähti itsenäiseksi yhdistykseksi ollen nyt nimeltään Kalannin martat-86. Muista kerhoista tuli toimintaryhmiä, joita on nyt neljä: Asemanseutu, Hallu, Tynki ja Sairinen.

Kalannin Marttayhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet vuodesta 1945 Fanny Heininen, Liisa Ekko, Maija Martinkari, Lea Nevavuori, Eeva Salomaan, Raija Pirilä, Tuula Mattila, Tarja-Liisa Sthål, Margit Laaksonen ja Merja Airio.

Toimintaa on vuosien varrella ollut monenmoista. Vuodesta 1954 pidettiin yhteisiä kuukausikokouksia. Jokainen kerho piti vuorollaan koko pitäjän martoille yhteisen illan. Kokouksiin järjestettiin monipuolista ohjelmaa ja ne koettiin todella tärkeiksi ja yhdistäviksi. Illat muuttuivat myöhemmin enemmänkin yhdistyksen järjestämiksi kursseiksi ja neuvontatilaisuuksiksi alkaen taas uudestaan toimintaryhmien järjestäminä muutama vuosi sitten. Vuosikokous on ollut jokavuotinen yhteinen tilaisuus, jossa jäsenillä on ollut vaikuttamismahdollisuus. Myös piirin kokouksiin on osallistuttu niin että myös kerhojen myöhemmin toimintaryhmien edustajilla on ollut mahdollisuus päästä kokouksiin ja osallistumaan päätöksiin.

Hyväntekeväisyys on ollut tärkeää martoille. Alkuvuosina jaettiin muun muassa joululahjoja köyhille. Raskaiden sotavuosien aikana martat muistivat rintamamiehiä ommellen suuret määrät flanellisia alusvaateita ja kutoen sukkia sekä vanttuita. Myöhemmin tuli mukaan kehitysmaiden avustuksiin osallistumista muun muassa Äiti Teresan peitteiden kudonta. Vuosien mittaan on kudottu sukkia omaan neuvolaan vauvoille sekä valtakunnalliseen marttojen vauvasukkaprojektiin. Isoäidin neliöistä tehtiin peittoja. Ja moneen muuhun avustusprojektiin on osallistuttu töitä tehden tai rahallisesti. Oman kunnan vanhainkotia on muistettu vierailuilla ja lahjoituksilla yhdistyksen, kerhojen ja toimintaryhmien toimesta vuosien mittaan.

Vuonna 1967 syntyi Kalantiin Antolan perheeseen kolmoset 2 poikaa ja yksi tyttö. Ja martoista tuli tytön Jaana Annelin kummeja. Martat muistivat Jaanaa 15 ikävuoteen asti merkkipäivinä ja jouluna. Kummilapsia on ollut myös Hallun ja Kirkonseudun kerhoilla.

Myyjäisiä on pidetty toiminnan perustamisesta lähtien ja varsinkin alkuaikoina myyjäistulot olivat tärkeä tulonlähde. Viimeaikoina ei enää vaan toiminnan pääsääntöiset varat tulevat eri talkootöinä tehtävistä tarjoiluista ja mehuaseman tuloista ja jäsenmaksuista.

Kurssitoiminta on ollut monipuolista käsittäen kaiken mahdollisen kotitalouteen liittyvän. Myös puutarhanhoitoon ja kädentaitoihin liittyviä kursseja on ollut vuosien varrella, varsinkin kudontaa. Ohjaajina ovat olleet piirin neuvojat ja paikalliset taitajat. ”Kutomakursseja” on pidetty vuodesta 1954 alkaen. Vuodesta 1977 Kalannissa on toiminut kansalaisopiston alaisia kudontapiirejä, joissa aloitteen tekijöinä on ollut usein marttoja, on oma kurssitoiminta siltä osin loppunut. Kerhoilla on omaa kudontatoimintaa tai alueen martat ovat osallisia kudontapiireihin, jotka eivät ole marttatoiminnan alaisia.

Toiminnan alkuaikoina pidettiin monet pihamaanhoito- ja vihanneskasvatuskilpailut, jotka ovat jääneet historiaan, mutta niistä muistuttavat monet kauniit kalantilaiset pihamaat. Myös käsityökilpailut ovat olleet mukana alusta asti. Ensimmäisenä vuonna 1916 kilpailutyö oli villasukat. Tämän vuoden kilpailutyö oli kaulahuivi.

Kalannin Marttayhdistys on tehnyt paljon yhteistyötä seurakunnan kanssa. On osallistuttu hautojenhoitopäivään sodan päättymisestä alkaen ja sodan jälkeen olivat sankarihaudat jonkin aikaa marttojen hoidossa ja jouluiset kynttilänsytytykset ovat edelleen. Seurakunnan eri tilaisuuksissa ollaan oltu järjestämässä tarjoilua. Herännäisjuhlissa oltiin suurella joukolla töissä.

Kalannin Maamiesseuran kanssa on vietetty yhteisiä sadonkorjuujuhlia vuodesta 1958 alkaen. Juhlapaikkana oli aluksi meijerin sali ja kerran myös työväentalo, mutta kun seurakuntakoti valmistui 1964 juhlat on vietetty siitä lähtien täällä. Suurin yhteinen projekti maamiesseuran kanssa on kuitenkin 1972 käynnistetty tuoremehuasema, jolle tilat järjestyivät Peteksen Yli-Pirilästä, jossa toiminta jatkuu edelleen. Mehuasema on ollut ahkerassa käytössä, vain muutamana huonona omenavuotena ovet ovat olleet kiinni. Jo ensimmäisenä syksynä puristettiin 8000 kg omenia ja parhaimpina vuosina yli 60 000 kiloa.

Lahjoituksia kirkkoon on tehty vuodesta 1922 alkaen, jolloin lahjoitettiin käytävämatot, joiden hinta oli 2092 mk. Muita lahjoituksia ovat olleet muun muassa alttariliina, lattiamatto sakastiin, alttarimatot, vihkiryijy, ehtoollispikareja ja kannu, kastemalja ja kynttilän jalka sekä ryijy seurakuntakotiin.

Näyttelyitä ovat pitäneet monet kerhot ja yhdistys järjesti kotiseutumuseolla vuonna 1971 käsityönäyttelyn, johon tutustui 1000 henkeä. 1972 oli sadonkorjuujuhlan yhteydessä pula-ajan näyttely, jossa oli esillä sodanaikaisia korvikkeita. Kalannin kirjastossa on ollut vuosittainen näyttely uuden kirjaston valmistumisesta lähtien. Aiheet ovat vaihdelleet sukista, lapasista, hääpuvuista, kastemekoista, joulukoristeista, räsymatoihin.

Martat ovat olleet mukana monissa suurissa muonitustehtävissä. Ollaan oltu joko avustajina tai kantaen päävastuuta. Herännäisjuhlat, emäntäpäivät, virsimaraton, Kalevalaiset pidot, Lucia-päivä, Kalanti-päivä ja Itsenäisyyspäivän kahvitus muutamia mainitakseni.

Jäsenistön virkistäytymistä ei myöskään ole unohdettu. Teatteri- opinto- ja virkistymisretket ovat kuuluneet vuosittain ohjelmaan jo pitkään. Retkillä on käyty lähellä ja kaukana. Kulttuurikohteet, kuten kirkot, museot, kartanot ovat tulleet tutuiksi. Aira Samulinin Hyrsylänmutka, Johannes Virolaisen Vironperä, Turun linna muutamia mainitakseni. Teatterissa on käyty joka vuosi ainakin kerran. Kesäistä saunailtaa on vietetty Haukharjassa viimevuosina.

Martat ovat olleet monessa mukana kuluneen 100 vuoden aikana, mutta suurin toiminta on tapahtunut kerhoissa ja toimintaryhmissä, joiden itsenäisestä työstä en ole maininnut oikeastaan mitään. Heillä jokaisella on oma hieno toiminnallinen historiansa.

Martoissa on arvostettu ja säilytetty perinteitä, mutta aina myös pystytty omaksumaan uutta ajankohtaista asiaa. On vain sääli, että marttaperinne alkaa Kalannissa hiipua jäsenistön ikääntyessä. Uusia jäseniä kaivataan ikään ja yhteiskunta-asemaan katsomatta jatkamaan tätä vanhaa arvokasta työtä ja yhdessäoloa. Eläköön martta-aate vielä toisetkin 100 vuotta niin Kalannissa kuin muuallakin Suomessa.