Mäntsälän Marttojen vanhoja valokuvia

Mäntsälän Martat vierailulla Rissasilla.
Mäntsälän Martat vierailulla Rissasilla, vieraskirja.
Mäntsälän Marttojen ruokakurssi seurakuntatalolla 1932.
Mäntsälän Marttojen lankojen värjäyskurssi.
Mäntsälän Marttojen talouskurssi 1932.
Saimi Lindroth, Apu -lehti, numero 19/25.3.1971

Muistelma/Helvi Hurskainen (Rissanen)

Olin se kummityttö, jonka kotiin Martat tulivat. Olin sinä keväänä saanut päästötodistuksen Aitoon Kotitalouskeskikoulusta, ja äitini halusi silloin kutsua Kummit kylään.

Puheenjohtaja oli silloin Margit Harja, ja muistan ne sanat, jotka hän sanoi minulle antaessaan kultaisen kaulakorun, jossa on kauniit kivet: Toivomme, että sydämesi olisi kullan arvoinen ja siellä joskus joku jalokivikin pilkahtaisi. Olin silloin 17vuotias.

Kullasta ja jalokivistä en osaa sanoa, mutta elämä on ollut monivaiheista ja rikasta.

Tampereelle käydessään Martat kävivät minua tervehtimässä 60-luvun alkupuolella. Olin silloin pienen, Ilkon Vanhainkodin johtaja. Muistoksi sain Marttojen kukkamaljakon.

Eräs varhaisimpia muistojani on vierailu Marttojen illassa, joka pidettiin tohtori Carlbergilla. Olinkohan edes koulussa vielä silloin. Hevosella tulimme äidin kanssa runsaan kolmenkymmenen kilometrin matkan talvipakkasella. Hevonen pillastui matkalla ja äiti pysäytti sen Kaukalammilla Marjalan ladon seinään.

Kiitokseksi Kummeille äiti opetti minulle Isä meidän rukouksen ja Herran Siunauksen. Ne minä sitten posmitin ulkomuistista. Muistan sen komeuden, mikä mielestäni oli siinä kodissa, kun oma kotimme oli hyvin vaatimaton, mutta niin rakas paikka. Sillä reissulla taisin saada kummilusikan, joka luonnollisesti on sota-ajan jalometallia.

Hyvät kummit minulla oli, enkä kaikkea edes muista, mutta nämä tapahtumat ovat mielessäni.

Kaarinan joulukalenteri on herättänyt kokonaisen tunteiden myllerryksen, kun niin monissa asioissa sivutaan syvältä menneitä tapahtumia. On hieno asia, että nuoremmille sukupolville jää jotain dokumenttia.

Totesin, kun luin veljeni välittämästä kirjeenvaihdostanne, että v. 2017 yhdistyksenne täyttää 90 vuotta, että minähän olen lähes yhtä vanha! Jos elän, olen silloin 82-vuotias.

Äitini ei ollut marttojen jäsen, lotissa hän kyllä oli. Olin kyllä ainoa sotaorpokummilapsi Mäntsälän Marttayhdistyksellä. Isäni toimi Mäntsälässä maatalouskerhoneuvojana sen lyhyen ajan, minkä hän Mäntsälässä ehti vaikuttaa. Perheemme muutti Saaren kartanon maista muodostetulle asutustilalle v.1936, ja sotatoimet alkoivat jo syksyllä1939. Ehkä hän oli liikkuvan toimensa puitteissa tutustunut joihinkin kirkonkylän ihmisiin, jotka sitä kautta tunsivat meidän perheen. Olimme ehkä melko ensimmäisiä mäntsäläläisiä perheitä, joista isä oli kaatunut. Veljeni saivat sotakummit muualta, mutta heistä ei juuri ole muistoja.

Luultavasti sain jotain rahallistakin avustusta Martoilta, mutta siitä en ole varma. Olimme äidin kanssa kutsuttuina ”kunniavieraina” marttailloissa. Toinen, jonka jotenkin muistan, kun olimme silloisen kappalaisen Anselm Mikkosen kodissa pikkupappilassa. Rouva Mikkonen oli Marttayhdistyksen jäsen.

Jos vanhoista papereistanne löytyy sellainen nimi, kuin Hilma Viitala, niin se perhe oli äidin ystävä monella tapaa. Ehkä sekin tuttavuus oli tullut isäni kautta.

Keskustelen näistä asioista veljieni kanssa, he ovat hieman minua vanhempia ja saattavat muistaa joitain asioita paremmin.

Mukava, jos voin jollain tavalla siirtää asioita muistiin nykyisille toimijoille.

Se vierailu ei ollut Kaukalammilla, vaan Saarella kartanon takamailla oli meidän koti, nimeltään Uusiniitty. Se Kaukalampi liittyi siihen matkaan, kun me tulimme äidin kanssa kirkonkylään ja hevonen pillastui Kaukalammin kohdalla.

Martat kävivät meillä v.1952,kun olin päässyt koulusta.

Siunausta työllenne jatkossakin!

Terveisin Helvi Hurskainen (Rissanen)