Etusivulle | Naantalin My

Kolumni Naantalin seurakuntayhtymän Vesper-lehteen 3/2018

Muistan lapsena kummastelleeni äitini äidin, eli Laajoen mamman Martta-asioita. Mamma kuului Laajoen Marttoihin ja toimi yhdistyksessä ahkerasti. Taisin pitää Marttoja jonkinmoisena salaseurana. Marttojen ”salat” avautuivat minulle vasta vuosikymmeniä myöhemmin uskaltautuessani osallistumaan oman srk-keskuksen Kohtaamispaikalle Martta-iltaan syksyllä 2009.

Sain niin lämpimän vastaanoton ketään entuudestaan tuntematta! Jäin heti koukkuun iloisten, sosiaalisten ja eri ikäisten naisten yhdistystoimintaan. En ole huushollerska, mutta vaimona ja äitinä peuramailla omakotitalossa asuvana on minunkin tartuttava kauhaan, jauhopussiin, vesuriin, kuokkaan ja tuhkaämpäriin pyykinpesun ohessa. Puutarhasta ei tosin viime vuosina ole satoa nostettu – hirvet, kauriit ja peurat ovat kalunneet minussa versonneen viherpiiperön eutanasian partaalle. Martoissa mietimme keinoja siihen, miten nuo metsien kauniit suursyömärit saataisiin pysymään poissa pihoiltamme ja erossa istutuksistamme.

Paljon olen saanut ihastella taitavien marttojen aikaansaannoksia. Minua ei ole siunattu kärsivällisyyden kristalleilla ja toimiessani useita vuosia yhdistyksemme sihteerinä suuntautui henkilökohtainen marttailu-energiani enimmäkseen pakollisiin paperitöihin. En koe olevani osaava martta käsistäni, mutta olen kuullut, nähnyt sekä oppinut paljon kaunista ja hyödyllistä kodin arkeen, myös juhlaankin liittyen. Benchmarking-termi istuu myös martoille; tärkeitä asioita opimme toisiltamme, jaamme omaa osaamistamme sekä nakkelemme hyviksi havaittuja niksejä reseptejä unohtamatta.

Se, että me Naantalin Martat saamme kokoontua oman seurakuntamme tiloissa, antaa toiminnallemme lisäarvoa. Seurakuntaan kuuluvana tunnen kiitollisuutta yhteistyön muodoista, joihin saan marttana osallistua. Syksyinen jumalanpalvelus Marttojen kirkkopyhänä nunnien historiaa huokuvassa kauniissa kirkossamme on tilaisuus, josta en tahdo olla poissa. Tuolloin koen olevani osa tämän päivän seurakuntaa yhdessä martta-siskojeni kanssa. Kiireetön kahvihetki jumalanpalveluksen päätteeksi antaa meille valoa ja voimia toimintaamme. Koti, uskonto ja isänmaa – niissä kiteytyy se meille kaikkein tärkein eli turvallisuus.

Kirjoittaja on Naantalin My:n varapuheenjohtaja, naantalilainen vuodesta 1984.

valokuva: Risto Raunio

 

Jaa sivu