Porin Marttayhdistys on perustettu 1925. Se on vanhin Satakunnan alueella perustettu marttayhdistys, joka edelleen on toiminnassa. Yhdistyksellä on tällä hetkellä noin 110 jäsentä. 

Toiminta lähtee käyntiin

Porissa ja lähikunnissa oli kokeiltu marttatoimintaa jo vuonna 1899, jolloin Marttajärjestö Sivistystä kodeille nimellä perustettiin, mutta toiminta kuivui kokoon ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 1905 porilaiset martat kirjoittiva Helsinkiin pitävänsä suurlakon aiheuttamien hankaluuksien vuoksi taukoa, jonka jälkeen toimintaa ei liiemmälti jatkettu.

Kunnia Porin Marttayhdistyken perustamisesta kuuluu rouva Alma Hedensrömille, joka oli jo pidemmän aikaa kypsytellyt ajatusta tehdä jotain kodin piirissä toimivien naisten hyväksi. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Emäntäyhdistyksen 25.4.1925.

Pian kävi ilmi, että  Martta-Yhdistys toimi samojen päämäärien mukaan. Niinpä porilainen Emäntäyhdistys päätti liittyä Martta-Yhdistykseen ja yhdistyksestä tuli Porin Marttayhdistys. Yhdistys liittyi suoraan Marttaliittoon, sillä lähimmät piiriliitot olivat kaukana Tampereella ja Turussa.

Ryhdyttiin tarmokkaaseen rahan hankintaan. Kun sitä oli kerätty tarpeeksi, pidettiin ensimmäiset kurssit aiheena kudonta. Sitä seurasi ruuanlaittokurssit Cygnaeuskoulun keittiössä. Onnistuneiden kurssien innoittamana hankittiin oma huoneusto ja järjestettiin lisää kursseja ja esimerkiksi joulumyyjäisiä.

Ensimmäisen vuosikymmenen aikana mm. pidettiin kursseja tuoremehun valmistamisesta, nahkakäsineiden ompelusta, opeteltiin nypläämään, kerättiin 10.000 markkaa (vuoden 2011 rahassa 555 €). Tuberkuloosirahaston hyväksi, pidettiin lukuisia käsityönäyttelyitä ja laajennettiin markkinatoimintaa pääsiäismarkkinoilla. Lisäksi nuori yhdistys teki 1927 kokoillan radio-ohjelma joka kuului koko maassa.

Sota- ja pula-aika

Kun vuoden 1939 lopulla havaittiin, että sota saattoi olla tulossa, Porin Marttayhdistys päätti peruuttaa joulumyyjäiset ja keskittyä myyjäistuotteiden valmistamisen sijasta sotilashuoltoon. Martat ryhtyivät valmistamaan reserviläisille alusvaatteita, sukkia ja käsineitä. Kankaat ja langat saatiin muutamilta martoilta lahjoituksena. Yhdistyksen tileiltä käytettiin rahaa 2.000 markkaa (vuoden 2011 rahassa 616 €) huolto- ja avustustoimintaan. Rajaseudun puutteen alaisia varten järjestettiin keräys. Vuoden 1939 lopulla martat lähettivät 100 pakettia tuntemattomille sotilaille. Kun karjalaisten oli lähdettävä evakkoon, avustettiin myös siirtoväkeä.

Avustustoiminta jatkui koko sodan ajan. Esimerkiksi jatkosodan aikana yhtenä jouluna martat laittoivat itse 51 pakettia ja keräsivät muilta lähetettäväksi 234 pakettia. Määrä on mittava, kun huomioidaan, että marttailloissa kävi keskimäärin 10 henkeä. Tositarvitsijat ja invalidiperheet saivat marttojen apuna hyötykasvien siemeniä, jotka yhdistys sai Amerikan-pakettissa valtameren taakse muuttaneelta porilaiselta rouva Thyra Ervastilta. Myös inkeriläisperheitä muistettiin 2.000 markan (vuoden 2011 rahassa 372 €) määrärahalla.

Kurssitoiminta jatkui sodan puhkeamisesta huolimatta vilkkaana. Kurssien sisältöä oli muutettava materiaalipulan vuoksi. Kurssiaiheina oli mm. tallukat, korvikkeiden valmistus, pula-ajan ruokaohjeet, sekä erityisen suosituksi muodostunut vanhasta uutta. Kursseilla opittiin kekseliäiksi ja valmistettiin mm. soffatyynyistä tytöille mekkoja.  Sodan jälkeen pula jatkui ja suositun kurssin nimi vaihdettiin Asetakeista lasten päällysvaatteita -kurssiksi.

Pula-aika ja laaja avustustoiminta aiheutti sen, että pitkään haaveena ollutta omaa huoneistoa ei voitu vieläkään ostaa. Marttailtoihin kokoonnuttiin kodeissa ja kursseja pidettiin esimerkiksi kouluilla.

Kasvun vuosikymmenet

Sodan jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä alkoi kasvaa koko maassa. Porin Marttayhdistyksenkin jäsenmäärä oli kasvanut 70 jäseneen vuonna 1950, jolloin juhlittiin yhdistyksen 25-vuotista taivalta. Kymmenkunta vuotta myöhemmin jäsenmäärä oli tuplaantunut. Iso jäsenmäärä mahdollisti yhdistyksen kerhottumisen. Normaali marttaillat jatkuivat iltaisin, mutta iäkkäämpiä marttoja varten perustettiin Päivämartat 1963. Samaan aikaan toimi myös oma Raamattupiiri ja muutaman hengen Marttakuoro.

Yhdistys haaveili edelleen omasta huoneistosta, mutta varat kertyivät hitaasti. Varoja oli kuitenkin sen verran, että monien muiden yhdistysten tapaan lainattiin rahaa Marttaliitolle Marttatalon rakentamista varten 1950-luvun lopussa. Rahaa lähetettiin myös Hollantiin tulvakatastrofirahastoon ja syöpäsairaalan perustamiseksi Turkuun. Paikallisesti osallistuttiin mm. keräykseen, jonka turvin tehtiin Satakuntalainen keittokirja. Käsitöitäkin tehtiin hätää kärsivien hyväksi, esimerkiksi Algeriaan lähetettiin luonnonkatastrofin jälkeen tytöille djellaboja.

Kurssitoiminta väheni 1950-luvulla huomattavasti. Kun Satakuntaan saatiin oma piiri 1952, väheni myös omien näyttelyiden määrä. Piiriliitossa oli työssä 1-2 henkeä, joten maakunnan pääkaupungissa järjestettäviin isoihin näyttelyihin ei riittänyt piirin omat resurssit. Porin Marttayhdistys oli usein järjestämässä piirin kanssa yhteistyössä näyttelyiden ohella myös koulutuspäivä ja juhlia, esimerkkinä Kodinpäivän -juhla 1967.

Uutena aiheena otettiin yhdistyksen ohjelmaan retkeily. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin Tukholmaan 1960. Matkalle osallistui 40 marttaa. Tällaista virkistäytymistä helpotti puheenjohtaja Impi Utriaisen lahjoittama virkistysrahasto, jonka alkupääoma oli 12.000 markkaa (vuoden 2011 rahassa 255 €). Retkillä käytiin erilaisissa kulttuurikohteissa lähikunnissa kuten Noormarkun kotiseututalolla tai Harjavallassa Emil Cedercreutzin museossa. 1960-luvulla olivat suosittuja myös yhdistyksen kirkkoretket. Talvella voitiin tehdä rekiretki ja keväällä retki omenapuiden kukkimista katsomaan. Kesäisin lähdettiin piknikille kauniille paikoille maisemia ihailemaan tai jonkun jäsenen mökille.

Martat tunnetaan muonituksistaan, mutta yhdistyksen historiikeissa niistä on vähän mainintoja. Ensimmäisillä Porin päivillä martat kuitenkin olivat myymässä ohraryynivelliä ja rusinasoppaa ja 1961 järjestetyillä herättäjäjuhlilla kaadettiin kahvia papeille ja heidän rouvilleen, joita juhlilla oli 350 henkeä. Kansliatöissä marttoja oli mm. majoitusta järjestämässä koko juhlien ajan 13 marttaa.

Viime vuosikymmenten toiminta

Marttaliiton suosituksesta toimintasuunnitelmaan otettiin 1960-luvulla vuoden kulttuurihenkilö. Käytännön jäätyä syrjään pari vuosikymmentä myöhemmin jatkettiin yhdistyksessä kuitenkin kulttuuri-iltojen pitämistä. Vuosittain pidetään pari iltaa, toinen Kalevalapäivän aikaan, toinen Aleksis Kiven päivän tienoilla.

Myyjäiset säilyivät joka jouluisena perinteenä aivan viime vuosiin saakka. Ruokamyyjäisissä myynnissä oli pikkuleipiä, piparkakkutaloja, kakkuja, leipiä ja laatikoita. Pääsiäisenä myytiin pashaa ja vappuna simaa. Tuotteet valmistettiin talkoilla. Käsityömyyjäisissä myynnissä oli sukkia ja muita käsitöitä kulloisenkin muodin mukaan.

Oma retkeily väheni, mutta martat korvasivat puutteen osallistumalla piirin retkille. Nykyisin bussiretkelle lähdetään 2-3 kertaa vuodessa: keväällä, Martanpäivänä ja joulunaikaan.

Viime vuosituhannen loppupuolella yhdistys järjesti useita pitoja, oli Eko-pitoja, satakuntalaisia-, karjalaisia- ja Pitkän iän -pitoja. Viimeiset isot pidot olivat Marttaliiton 100-vuotispidot.

Ruokakurssit vaihtuivat ison jäsenmäärän vuoksi havaintoesityksiksi. Laajoista käsityökursseista luovuttiin jo 1950-luvulla. Sen sijaan erilainen opintokerhotoiminta oli suosittua. Yhdistys oli ensimmäisten joukossa suorittamassa uusittua I-taitoavainta ja Erikoisavainta.

Marttailtojen rakenne ei ole muuttunut, mutta sisällöstä on tullut opettavaisempi. Kodeissa kokoonnuttaessa marttailloissa saatettiin keskittyä uuden oppimisen sijaan enemmän keskusteluun ja kuulumisten vaihtoon. Jäsenmäärän kasvettua niin, että marttaillassa oli mukana usein nelisenkymmentä marttaa, oli pakko siirtyä kokoontumaan julkisissa tiloissa. Alkuun kokoonnuttiin pankin kerhohuoneella. Nykyisissä kokoontumistiloissa Porin Seurakuntakeskuksessa ollaan toimittu pitkään. Jokaisella illalla on nykyisin aihe, joka toteutetaan esimerkiksi luentona tai tuote-esittelynä. Marttailtojen ohella kokoontuu myös opintoryhminä Kässämartat ja Kulttuurimartat.

Teksti: Kirsi Vesterbacka 2012

Kuvat: Porin Marttayhdistyksen albumeista ja leikekirjoista.

Jaa sivu