Keräämme tähän jäseniemme kirjoittamia muisteloita

Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään. Anna mulle aamurusko anna usko elämään. Tämä jäi korvamadoksi tämänpäiväisestä Marttailusta.

Kun yhteisellä päätöksellä liki 30 Sonkajärven Marttaa päättivät lähteä Pikkujoulun merkeissä Ruokailemaan, Teatteriin ja Väljästi körötellen linja-aatolla Iisalameen. Vähän ennen puoltapäivää Marttoja alako solua jokapuolelta Taxi-talon kulumalle ja kaekki ol valamiina kun linjakas tuli. Puhheen sorina kuulu jokapuolelta, kun kaekilla ol kuulumisten kertomista Marttakaverilleen...

Iisalameen on niin lyhyt matka että se loppu kesken, niinkun joskus on väsytty pitemmillä matkolla. Vuan kipastiin mekkosillaan noppeesti kulttuurikehtoon ja meleko pian piästiin ruoka vattiin ympärille pyörimmään. Joolu ruoka ol maettava ja lämmin. Salatit hyviä kotkaljoo ja luumurahka jäläkkärinä. Meenas uuvelo tulla kun pehmeeseen penkkiin piäs omalle paekalleen oottelemmaan esitystä. Vieruskaver hiero silimiään ja minä haakottelin hulakasti. Ruoka levot kaet oes pitäny suaha. Vaan elähä mittää kun alako esitys, niin tunti jos toenennii hujahti eekä haakottana yhtää. Sallo silimäkulumasta vettä pit pyihkiä, kun niin koskettava jollae kohti esitys ol. Väl aejalla käätiin jalottelemassa ja ryypättiin Kaffeet ja leevokset. Kiel meenas männä sen leevoksen mukana ol se niin hyvvee... ja sitte jatkettiin esityksen kulukua.

Ja loppuhuipentuma kerrassaan karvat pystyssä ja tippa silimässä ja seesaalleen noosten taputettiin niin että seenät kupruil. Kaekki hyvä loppuu aekanaan..niin myös tämä..kotimatka alako esitystä miettien ja palautetta siitä antaen toinen toisillemme. Joku sanoi että liikaa humalaista esitti se toimittaja, mutta olin eri mieltä kyllähän Kati Rissanen osaa olla hyvä runsaine muotoineen ja se oli näytelmän suola. Ihan mahtavaa teatteria.. 🤣 on se Antti Heikkinen mestari.. hyvine näyttelijöineen. Kiitos.. 🤣

Lauantai-aamuna lähdimme Sonkajärveltä Marttailemaan kahden päivän reissulle. Juntusen Leena luotsasi reilun kolmenkymmenen henkilön ryhmää. Kello 6:n aikaan aamulla hieroskelimme silmiä Sonkajärvellä, jonne jokainen kotoaan tuli, mutta miten aikaisin lienee kukin herännyt sitä en tiedä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Juva, jossa nautiskelimme maittavan aamiaisen. Aikataulussa pysyäksemme, meidän matkamme jatkui sieltä heti, kohti Hyrsylänmutkaa. Saavuimme sinne hieman myöhässä, josa Aira meidät vastaan otti tarjoillen kahvia kauniisiin ruusukuvioisiin kahvikuppeihin. Tutustuimme Karjalaistyyliseen taloon, jonne Aira on keräillyt vuosien varrella näyttely tavaroitaan. Nuket olivat vallanneet yhden huoneen. Nalle nukeista Aira kertoi, että ne riehuu ja mekastaa siellä kun kukaan ei ole näkemässä, mutta sitten kun joku tulee, he menevät nopeasti paikoilleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pirtti oli upea hirsirakennus ja siellä orsilla oli noin 90 posliinista kannua näytillä. Ulos oli julkkikset istuttaneet muistokseen puita, esimerkiksi Jorma Uotien ja Vesa-Matti Loirin sekä Johannes Virolaisen puut siellä kasvoivat. Ulkorakennuksissa, jossa oli museotavaroita ja vanhoja käyttöesineitä. Veturi ja patsas olivat uljaana pihamaalla. Valkoinen tanssitalo oli nykyaikainen uima-altaineen ja peilisaleineen.

Lähdimme sieltä majapaikkaamme Mäntymotelliin Mäntyharjulle. Siellä jakauduimme huoneisiin, jonka jälkeen palasimme ruokailemaan yhdessä maukkaan päivällisen. Saunoimme, uimme ja laittauduimme illaksi motellin tanssiravintolaan. Olimme illan rentouttavan orkesteri musiikin kuuntelupuolella. Tanssikengät jäivät vähälle käytölle, koska olimme väärällä puolen tanssilattiaa? Vai mikä lienee ollut syynä, ettei tanssittajia ollut. Pääsimme nukkumaan hyvissä ajoin puolenyön jälkeen, ja hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme ja aamiainen syötiin ennen lähtöä.

Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen… virsi raikui kauniisti Mäntyharjun kirkossa, kun poikkesimme tulomatkalla sinne Jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen kanttori säesti ja me lauloimme Suvivirren. Liikuttuneena kiitellen toisiamme kuinka kauniisti ja upeasti soitettuna virtemme vastaanotettiin. Sieltä menimme kulttuurinkehtoon ja tutustuimme Salmela nimiseen taide ateljeehen. Erilaisilla tehniikoilla tehtyä taidetta. Arvokasta hinnoittelultaan minun kukkarolle. Siellä sitten Leena aukaisi rahapussinsa ja tarjosi paakkelsi kahvit ja sanoi että kun ei huomannut kirkkokahveja tilata ajoissa, niin hän maksaa, koska olimme niin tottelevaisia ja mukavia matkalaisia.

Nälkä alkoi jo hiljalleen saapua, kunnes saavuimme Lemin särä niemiseen paikkaan. Eipä ollut mitään tietoo mitä siellä sitten saamme? Perinteinen lammas on siellä ollut jo vuosia ruokalistalla samana eikä sitä ole tarvetta muutella. Nuori isäntä kertoi, että siellä tarjoillaan ruoka yleensä ensin miehille ja kolme annosta maistellaan ja sitten vasta aletaan syömään. Ruokana oli uunissa puukaukalossa kypsytettyä lammasta. Perunat lillui siellä liemessä ruskeana. Tuore rieska, kotikalja ja vesi, jälkiruokana sekahedelmäsoppa. Ruoka oli erinomaista.

Ajella köröttelimme taas pitkän matkan kunnes seuraava kohteemme Tertinkartano kutsui meidät huomaansa tutustumaan, jossa joimme kahvit erikoisilla kukkaismausteilla maustetun kakun kera. Sieltä ostelimme tuliaisia, leipää, karkkia, kukkia, kynttilöitä ym.

Ja vain voi kuvitella miten iloisella mielellä matka jatkui laulellen ja naureskellen. Palasimme Sonkajärvelle sunnuntai-iltana myöhään, repussa oli lisää uusia tuttuja, paikkoja, näkemystä ja kokemusta rutkasti. Kiitos vielä matkaseuralaisille Marttaillaan taas.

Muisteli Laila

Sonkajärven Martat lähti AURINKOISELLE reissulle ja toivoivat, että se olisi PÖRRÖINEN.
Klo 6 lähdettiin ja kaikki olivat niin MUTKAISIA. Matkanjohtaja oli KIVINEN Lettu ja puhetta tuli PUHELIAASTI. Kuljettaja oli PITKÄMIELINEN mies ja hyvin VETOINEN poikamies.
JEE. Matka meni jotenkuten VIRKEÄSTI. Hyrsylänmutka oli ihan KARVAINEN ja Airan nauru PIIKIKÄS. Kahvi ja pulla maistuivat SYNTISILTÄ. Taloa ja ympäristöä ihailtiin SUKKELASTI.
Majoitus kävi PUNAISESTI. Ruokaa syötiin heti KUPERASTI ja kovasti se oli LEMPEÄÄ ja sitä oli PIRTEÄSTI. Aamupala oli TÖLLÖINEN. Sitten heti kirkkoon tosi ILOISESTI.
Suvivirren veisuu kävi KOTIMAISESTI, mutta virsikirja oli aika VIHERIÄINEN.
Koko kirkko oli UNINEN. Tanssit oli tietenkin HIKISET.
Taiteesta oltiin sitä mieltä,että se oli TÄYTELÄINEN.
Leminsärä on maailmankuulu herkku, mutta meidän mielestä se oli SIKAMAINEN ja syönnin jälkeen tuli ihan KESÄINEN ja SULOINEN olo.
Tertissä oli aika ERIKOISTA meininkiä ja sieltä lähdettiin mieli PITSIMÄISENÄ kotiin.
Toivotellaan kaikille SURULLISTA kesää elellään TUSKAISESTI.

Kirjoittaja kuitenkin toivoo lämmintä ja aurinkoista kesää, seurasta kiitellen.

Jaa sivu