|

|

Vuoden 2024 luonnontuotteet ovat lakka, kantarelli ja pihatähtimö

Arktiset Aromit ry:n ja Marttaliiton valinnat vuoden 2024 luonnontuotteiksi ovat marjoista lakka, sienistä kantarelli eli keltavahvero ja yrteistä pihatähtimö eli vesiheinä.

Vuoden valinnoilla halutaan nostaa esiin sekä ympäristön, ravitsemuksen että omavaraisuuden kannalta erinomaisia luonnontuotteitamme ja niiden monipuolisia käyttömahdollisuuksia.  Tällä kertaa tuttujen lakan ja kantarellin lisäksi mukaan valittiin vähemmän käytetty pihatähtimö. Se on yleinen koko maassamme ja sen elintarvikekäyttö on nykyisin sallittu myös kaupallisesti.

Vuoden luonnontuotteet -kalenterin voi tulostaa Arktiset Aromit ry:n sivuilta.

LAKKA eli HILLA (Rubus chamaemorus)

Lakka, joka tunnetaan myös nimillä hilla, valokki, lintti, nevamarja ja suomuurain on monivuotinen, kaksikotinen ruohokasvi. Kasvi levittäytyy maavarsillaan laajoiksi kasvustoiksi mieleisilleen kasvupaikoille. Kukinta-aikaan kesäkuulla suuret valkoiset kukat valaisevat suoalueita – yksi kasvin monista nimistä, valokki, lieneekin kukkivaa kasvia kuvaava.

Lakka kasvaa ja marjoo hyvin pääasiassa kosteilla ja happamilla luonnontilaisilla soilla sekä soistuvilla ja korpimaisilla alueilla. Lakkakasvustoja saattaa ilmaantua myös suo-ojien ja suometsäteiden reunamille. Lakan levinneisyysalue kattaa koko maan, mutta eteläisemmässä Suomessa marjominen on vähäisempää. Pohjoisessa arvokas marja on tärkeä lisäansioiden lähde.

Kerrannaisluumarjat kypsyvät Etelä-Suomessa yleensä heinäkuun puolivälissä ja pohjoisimmassa osassa maata elokuun alussa. Marjat ovat puoliraakoina punertavia, kypsinä keltaisia, pehmeitä, mehukkaita ja tuoksuvia ja irtoavat helposti kannasta.

Lakkasadon määrä vaihtelee vuosittain paljon johtuen muun muassa kukinnan ja kasvukauden aikaisista sääolosuhteista, edellisen kasvukauden aikana muodostuneiden kukka-aiheiden määrästä, hillanälvikkäiden lehdille aiheuttamista tuhoista sekä kasvuston hede- ja emiyksilöistä, joita molempia tarvitaan marjomiseen. Lakkaa on mahdollista kasvattaa kasvatusaltaissa ja siitä on myös taimituotantoa.

Lakka on arvokas ja terveellinen marja myös runsaskuituisuuden, C, A ja E-vitamiinipitoisuuksien sekä sisältämiensä kivennäisaineiden ja polyfenoliyhdisteiden ansiosta. Lakassa on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia ja karotenoideja kuin appelsiinissa. Lakan siemenöljyä käytetään muun muassa kosmetiikkatuotteissa.

Lakka sisältää säilymistä edistävää bentsoehappoa, kuten puolukkakin, joten sitä voidaan sellaisenaan säilöä omassa mehussaan viileässä. Ennen vanhaan tiiviillä kannella varustetut täydet lakka-astiat upotettiin suonsilmäkkeisiin viileään veteen säilytykseen.

Lakkaa käytetään muun muassa tuoreina tai pakastettuina marjoina, mehuina, hilloina ja kastikkeina. Siitä valmistetaan aromikkaita jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia sekä kuohujuomia ja liköörejä.

KANTARELLI eli KELTAVAHVERO (Cantharellus cibarius)

Kauniin keltainen kantarelli on tunnettu ja arvostettu ruokasieni. Se kasvaa runsaimmin koivuvaltaisissa sekametsissä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta paikoitellen esiintymiä voi löytyä vielä Lapissakin. Värinsä lisäksi sienen voi tunnistaa suppilomaisesta poimureunaisesta lakista, lakin alapinnan helttamaisista, johteisista poimuista sekä hedelmäisestä tuoksusta.

Kantarelli kasvaa yleensä samalla kasvupaikalla vuodesta toiseen ja kasvusto voi olla yhdellä paikalla hyvinkin runsas. Satokausi on pitkä, kesäkuun lopulta pitkälle syksyyn, joten kantarellipaikat kannattaa käydä tarkastamassa useamman kerran kasvukauden aikana.

Kantarelli on terveellistä ja vähäenergiaista ravintoa. Se sisältää runsaasti D-vitamiinia ja seleeniä sekä lisäksi B3-vitamiinia, kaliumia ja kuitua.

Kantarelleja ei tarvitse esikäsitellä ja ne ovat parhaimmillaan käytettynä tuoreina. Ilmavasti pakatut, tuoreet sienet säilyvät hyvinä jääkaapissa usean päivän ajan. Kantarelleja on helppo säilöä talven varalle kuivaamalla tai pakastamalla, ja niistä saa myös maukkaita sienisäilykkeitä ja pikkelssejä. Kantarelleista on perinteisesti valmistettu piirakoita, kastikkeita ja keittoja, mutta niitä voi käyttää muutenkin hyvin monipuolisesti ruoanlaitossa.

PIHATÄHTIMÖ eli VESIHEINÄ (Stellaria media)

Pihatähtimö eli vesiheinä on runsashaarainen, rentokasvuinen, vaaleanvihreä yksivuotinen ruoho, jolla on valkoiset pienet tähtimäiset kukat. Se kasvaa kosteilla, multavilla ja ravinteikkailla mailla yleisenä koko maassa. Sitä löytyy yleensä asutuilta alueilta, puutarhoista ja pihoista, pelloilta ja pientareilta. Varsinkin sateisina kesinä kasvi innostuu rehottamaan kasvimailla riesaksi asti. Silloin sitä kannattaa kerätä tuorekäyttöön ja säilöä myös talven varalle.

Pihatähtimöä on käytetty ravintokasvina jo keskiajalla ja hätäravintona pula-aikoina. Kasvista käytetään nuoret, vihreät lehdet ja versot mieluiten ennen kukintaa, tuoreena tai kuivattuina. Varsien n. 5–8 cm mittaiset latvaosat ovat mehevimpiä, mutta nekin kannattaa silputa. Pihatähtimö sopii smoothieen, salaatteihin, kastikkeisiin ja lämpimiin ruokiin. Sitä voi käyttää myös osana yrttiteeseoksia ja viherjauheita. Silputtua kasvimassaa voi myös pakastaa.

Elintarvikekäytön lisäksi sitä on käytetty myös muun muassa helpottamaan reumaattisia vaivoja, limaista yskää, astmaa ja ruoansulatuskanavan tulehduksia, poistamaan nestettä ja lisäämään virtsaneritystä. Ulkoisessa käytössä, kuten hauteissa, kääreissä, kylpyvedessä ja voiteissa, pihatähtimöllä on ihoa rauhoittavaa, viilentävää ja pehmentävää vaikutusta.

Pihatähtimö sisältää muun muassa C-vitamiinia, B-vitamiineja, piitä, kaliumia, kalsiumia ja fosforia. On kuitenkin huomioitava, että kasvi sisältää myös oksaalihappoa ja saponiineja, eikä sitä sen vuoksi suositella jatkuvaan käyttöön eikä suurina määrinä käytettäväksi.

Lisätietoja

Arktiset Aromit ry, Birgitta Partanen, birgitta.partanen@arktisetaromit.fi, p. 040 580 1186