|

|

Annetaan arjen tarttua ihmisiin

Marttasankari – Tammikuu /

 

Lounais-Suomen Marttojen 110-vuotisjuhlavuonna piirimme kotisivuilla esitellään kuukausittain yksi alueellamme toimiva martta, Marttasankari. Ensimmäinen sankarimme on ollut mukana marttailemassa jo kahdeksalla vuosikymmenellä. Vaikka moni asia on Anja Sillanpään mielestä marttailussa muuttunut, yksi asia on ja pysyy, marttoihin ja heidän tarjoamaan tietoon suhtaudutaan hyvin asiallisesti. Kun martta sanoo, se tieto on totta.


Mynämäen Marttojen jäsen, 90-vuotias Anja Sillanpää on marttaillut 1950-luvun alkupuolelta alkaen. Ensin hetken aikaa yhdistykseen tutustuen ja sitten useampaan otteeseen yhdistyksen puheenjohtajana. Sittemmin hän on toiminut niin piiriliiton kuin myös Marttaliiton hallituksessa. Nykyisin Anja Sillanpää on yksi Lounais-Suomen Marttojen ja Marttaliiton kunniajäsenistä.

Anja Sillanpää sanoo, että marttana toimiminen on ollut hyvä kotitalouskoulu, sivistystä on tullut paljon ja monenlaista. Erityisesti Sillanpäälle on jäänyt mieleen presidentti Urho Kekkosen vierailu Mynämäen Maatalousnäyttelyssä vuonna 1974. Martat järjestivät näyttelyn muonitusta, mutta kylältä ei vielä tuohon aikaan löytynyt ravintolaa, johon valtakunnan päämies olisi viety ruokailemaan. Niin Kekkonen päätyi Sillanpäiden tupaan syömään silliä ja uusia perunoita, Mynämäen marttojen ja piiriliiton henkilöiden kanssa. Hyvin potut maistuivat ja Kekkonenkin vaikutti aivan ”tavalliselta” mieheltä.

Miehiä ovat Mynämäen Martat auttaneet jo ennen Kekkosta. Anja Sillanpää muistelee, kuinka sota-aikaan neulottiin rintamalle villasukkia ja lapasia sekä tehtiin paketteja, joissa oli villaisen avun lisäksi mukana myös kuivamuonaa. Ja mikä ihmetys olikaan, kun rintamalta tuli kiitoskortti ja vielä ihan oman kylän pojalta.

Tämä oma kylä, Mynämäki, kuuluu vahvasti Sillanpään puheessa. Onhan hän asunut ja vaikuttanut koko ikänsä tässä vakkasuomalaisessa pitäjässä, pitäjässä, jossa martoilla on aina ollut paljon merkitystä ja tilaa toimia. Marttayhdistyksiä oli Sillanpään laskujen mukaan muinoin neljä, tätä nykyä määrä on tuplaantunut. Eli monena iltana kokoonnuttiin marttojen kesken, jokaisen martan kotona vuorotellen. Ja kun marttoja oltiiin, niin tarjoiluja tahtoi tulla enemmän kuin suut jaksoivat syödä. Siksi Anja Sillanpää tekikin heidän yhdistyksessään päätöksen, että kaksi tarjottavaa iltaa kohden on ihan riittävä. Ja hyvin se on näihin päiviin asti riittänyt.

Marttailu on vapaaehtoistoimintaa, harrastus siinä missä liikunta ja lukeminenkin. Mutta Sillanpään tarinointia kuunnellessa ei voi välttyä viestiltä, että marttailu on ollut ystävyyttä, sitä ei ajateltu lainkaan vapaa-ajalla tehdyksi työksi ja toiminnaksi. Vaikka tehtiin – ja yhä tehdään – retkiä, järjestettiin neuvontailtoja tai vaikka värjäyskursseja, se kaikki oli yhdessä tekemistä, eläväistä kulttuuria. Ennen tarvittiin enemmän tietoa, kun ei ollut puhelimia, eikä nettiyhteyksiä, tietoa piti jakaa. Silloin martat nousivat arvoonsa, arjen merkitys kasvoi. Marttailu on Sillanpään mukaan tuonut ihmisille käytännön elämää, hyvää arkea ja sitä, että arki on pysyvä asia. Marttojen on pitänyt oppia ja opiskella, jotta on pysynyt kaikkien uusien laitteiden ja tiedon tahdissa mukana. Näin oli ennen ja näin on nyt, martat ovat koko ajan olleet hyvin ajassa kiinni, Sillanpää sanoo ja jatkaa, että maailma ja marttatoiminta on muuttunut todella paljon hänen marttailu-uransa aikana. Nykyisin on erinomainen asia, kun löytyy tietoa, tiedotusta ja jopa omat kotisivut, etsiminen on tehty paljon aiempaa helpommaksi. Annetaan vain arjen tarttua ihmisiin.