Usein kysytyt kysymykset Minä voin -kampanjasta
Miksi kampanjoitte tasa-arvon puolesta?
Tämän kampanjan tarkoituksena on innostaa ihmisiä ymmärtämään, että heillä on voimaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja mahdollisuus toimia esikuvina.
Kampanja korostaa, että jokaisen ihmisen äänellä on merkitystä: käyttämällä ääntään voi saada aikaan muutosta. Marthaförbundet ja Marttaliitto haluavat vahvistaa ihmisten uskoa omaan kykyynsä vaikuttaa, niin omassa elämässään kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Kampanjan ydinviesti on, että jokainen voi olla esikuva ja vaikuttaa yhteiskuntaan edistämällä muutosta ja puolustamalla heitä, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Miksi kampanjaa tarvitaan juuri nyt?
Kampanja toteutetaan nyt, koska demokratia ja tasa-arvo ovat kovassa paineessa monin paikoin maailmassa, myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Aikana, jolloin demokraattiset arvot voivat rapautua nopeasti, kampanja haluaa korostaa, kuinka tärkeää on, että jokainen ottaa vastuuta ja käyttää ääntään yhteiskunnan hyväksi.
”Mutta eikö Suomi ole tasa-arvoinen maa?”
Väite ”Suomi on tasa-arvoinen maa” on melko yleinen väärinkäsitys.
Peking+30-kansalaisjärjestöraportin mukaan Suomen sijoitus tasa-arvovertailussa on heikentynyt: Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) mukaan Suomi putosi neljänneltä sijalta kahdeksanneksi vuosien 2019 ja 2023 välillä, samalla kun EU:n keskiarvo on noussut.
Tasa-arvon haasteet näkyvät erityisesti seuraavissa teemoissa:
- Epätasaisesti jakautunut hoivavastuu
- Palkka- ja varallisuuserot
- Koulutuksen ja työelämän segregaatio (alle 10 % palkansaajista työskentelee tasa-aloilla)
- Naisiin kohdistuva väkivalta ja yhdenvertaisuuden puutteellinen toteutuminen.
Esimerkkejä tasa-arvon takapakista Suomessa:
- Sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat erityisesti naisiin ja lapsiin: Esimerkiksi asumistuen, toimeentulotuen ja työttömyysturvan leikkaukset kohdistuvat voimakkaasti yhden huoltajan perheisiin ja pienituloisiin naisiin. Lapsiperheköyhyys on Suomessa erityisesti naisten ja lasten köyhyyttä.
- Hallituksen kaavailemat rajut leikkaukset järjestöjen rahoitukseen heikentävät järjestöjen toimintamahdollisuuksia sekä uhkaavat lisätä eriarvoisuutta ja kustannusten kasvua tulevaisuudessa. Jopa 35 prosentin leikkaukset vaikuttavat palveluihin, joilla tuetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut ovat enimmäkseen järjestöjen tuottamia.
- Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on edelleen yleistä: Yli puolet tasa-arvovaltuutetun työelämään liittyvistä yhteydenotoista koskee syrjintää raskauden tai perhevapaan vuoksi. Hallituksen työelämäkirjaukset, kuten määräaikaisten työsuhteiden ehtojen löysentäminen, voivat lisätä syrjintäriskiä.
- Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt 10 vuodessa, tyttöjen kokema väkivalta on lähtenyt nousuun ensimmäistä kertaa 30 vuoteen ja entisten kumppaneiden tekemät henkirikokset ovat jopa lisääntyneet 2000-luvun alusta lähtien. Noin 15 naista vuodessa kuolee parisuhdesurman uhrina, eikä määrä ole laskenut 2010-luvulla. Tämä tekee Suomesta yhden EU:n vaarallisimmista maista naisille.
- Väkivallan ennaltaehkäisyssä ja palveluissa on puutteita: Terveydenhuollossa vain alle prosentti väkivaltaa kokeneista naisista tunnistetaan (Siltala 2021). Parisuhdesurmien uhrit ovat usein käyttäneet terveyspalveluita ennen henkirikosta, mutta väkivallan merkkejä ei havaita. Vuoden 2019 selvityksen mukaan puolet kunnista tai kuntayhtymistä puuttui lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenne.
- Viharikokset ovat yleistyneet eikä vihapuheeseen puututa tarpeeksi
- Istanbulin sopimuksen toimeenpano ontuu: Vaikka Suomi on ratifioinut sopimuksen, sen keskeiset vaatimukset – kuten moniammatillinen riskinarvio ja uhrien palvelujen yhdenvertaisuus – eivät ole vielä toteutuneet täysimääräisesti.
- Hoivakriisi ja naisten kuormitus: Naisten työ on monin paikoin aliarvostettua ja huonosti palkattua. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla kuormitus on korkea ja henkilöstövaje krooninen.
- Sateenkaari-ihmisten oikeuksien toteutumisessa on puutteita: Esimerkiksi sukupuolen juridinen vahvistaminen on Suomessa yhä mahdollista vain täysi-ikäisille, ja vihapuherikokset etenevät harvoin oikeuteen. Lisäksi Pride-tapahtumien järjestäjistä jopa 30/45 raportoi viharikoksista tai -puheesta.
- Maahan muuttaneiden naisten ja vammaisten naisten työllistymisen esteet. Maahan muuttaneiden naisten työurat jäävät lyhyiksi, työt ovat usein matalapalkkaisia ja eläkekertymä pieni. Syrjintä rekrytoinnissa on edelleen yleistä. Myös vammaiset naiset kokevat syrjintää työnhaussa, työpaikalla ja uralla etenemisessä, ja työ ei aina vastaa koulutustasoa tai takaa riittävää toimeentuloa.
Lähde: Peking+30-kansalaisjärjestöraportti, Ihmisoikeuskeskus, Valtioneuvosto