Juurikkaiden ryhmään kuuluvat tutun punajuuren lisäksi kelta- ja raitajuuri. Puna-, kelta- ja raitajuuren lisäksi Beta vulgaris -kasviksia ovat myös valko- ja sokerijuurikas sekä lehti- ja ruotimangoldi. Valkojuurta voi pitää albinona punajuurena. Sen punajuurimainen maku on mieto ja makea. Luonnonvaraisena punajuurta kasvaa vielä jonkin verran Välimeren maissa ja Lounais-Aasiassa.

Punajuuren voimakas sinertävän punainen väri ja värjäävyys johtuvat betalaiini-nimisestä väriaineesta sekä keltaisesta väriaineesta, betaksantiinista.  Lehdet ovat kaikilla lajikkeilla suunnilleen samanlainen, keltaisilla ja valkoisilla hieman vaaleampi kuin punaisilla.

Nykyään punajuurta käytetään ympäri vuoden ja monin eri tavoin. Heinäkuussa sadon ensimmäisiä punajuuria voi keittää kevyesti ja tarjota esimerkiksi sitruunavoin tai vuohenjuusto-ranskankermakastikkeen kanssa. Punajuuren lehteviä, nuoria naatteja voi käyttää ruokiin samaan tapaan kuin pinaattia. Punajuuren versoja ja pieniä lehtiä myös viljellään syötäviksi. Ne näyttävät upeilta ja maistuvat herkullisilta. Syksyllä ja loppuvuodesta punajuuri saa lisää makeutta ja juurevaa makua. Myöhäisimpiin lajikkeisiin kuiva-ainepitoisuus lisääntyy ja maku voimistuu. Talviruokiin nämä punajuuret sopivat erinomaisesti.

Juurikasperhe

Punajuuri (Beta vulgaris var. vulgaris) on Välimerenmaiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään, vasta 1800-luvulla. Punajuuren mehevä mukula voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeen mukaan.

Keltajuuri sisältää punajuuresta poiketen vain keltaista väriainetta, betaksantiinia. Keltajuurta käytetään samaan tapaan kuin punajuurta. Punajuuren vahvan sini-punaisen värin sijaan keltajuurikas antaa ruoalle syvänkeltaisen, jopa oranssin värin. Väri säilyy ja voimistuu kypsennyksen aikana, se suorastaa hehkuu kullankeltaisena.

Keltajuuret voi kypsentää uunissa uuniperunoiden tapaan kokonaisina tai paahtaa uunissa lohkoina joko yksin tai muiden juuresten kanssa. Uunipaahdetut keltajuuret maistuvat herkullisilta sellaisinaan voin tai vinegretin kanssa tarjottuina tai osana salaattia.  Keltajuuren maku on hieman punajuurta miedompi ja makeampi. Keittäen kypsennetyt keltajuuret voi soseuttaa tai gratinoida joko kokonaisina tai lohkoina,  raasteena ne maistuvat hyvän kastikkeen kanssa salaattina.

Raitajuuri valmistetaan ruoaksi samaan tapaan kuin puna- tai keltajuuret. Raitajuuren leikkauspinnasta näkee selvästi, että se sisältää kahta väriainetta, valkoista ja anilliininpunaista.  Väriaineiden määrä vaihtelee eri lajikkeilla kasvuolosuhteiden mukaan. Värit vuorottelevat poikkileikkauksessa upeasti kuin puun vuosirenkaina. Kauniit raidat valitettavasti hälvenevät kypsennettäessä. Raitajuuri maistuu miedommalta kuin puna- tai keltajuuri. Raitajuurta voi marinoida paperinohuina siivuina esimerkiksi japanilaisvaikutteiseen tapaan soijakastike-riisiviinietikka-hunaja -marinadilla.

Hyvä ravintoarvo

Punajuuri sisältää monipuolisesti kivennäisaineita, esimerkiksi kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, sinkkiä ja rautaakin. Energiaa punajuuressa on suunnilleen saman verran kuin porkkanassa.

Vitamiineja punajuuressa on mukavasti: beetakaroteenia, C- ja E-vitamiinia sekä B-ryhmän vitamiineja, joista etenkin folaattia on runsaasti. Folaatin saanti on suomalaisten ruokavaliossa helposti vähäistä. Punajuuren vahva väri puolestaan kertoo bioaktiivisista aineista. Verenpunainen väriaine on nimeltään betasyaniini.

Ei pikkulapsille

Punajuuri kerää maaperästä nitraatteja, joten sitä ei suositella alle yksivuotiaille lapsille. Nitraatti voi muuttua elimistössä nitriitiksi ja tämä heikentää hemoglobiinin kykyä kuljettaa happea soluille. Nitraattipitoisuudet alenevat, kun punajuuret keitetään ja kuoritaan.

Raakana punajuurta ei suositella käytettäväksi, koska osa ihmisistä saa kypsentämättömästä punajuuresta vatsavaivoja.

Säilytys

Tuoretta punajuurta säilytetään kylmässä, +2 – +5 asteen lämpötilassa.

Jaa sivu