Marianne Heikkilä Helsingin Sanomien Vieraskynässä: Digipalveluiden käyttöä tulisi voida harjoitella

Julkaistu Helsingin Sanomissa 4.7.2018

Kun kaikki enter-näppäimen painamisesta alkaen on uutta, on tärkeä päästä itse kokeilemaan, miten järjestelmät toimivat.

Väittämä ”digi kuuluu kaikille” sisältää ajatuksen, että yhteiskunnan digitalisoituessa kaikkien halukkaiden tulisi voida hyödyntää kehityksen tuomia mahdollisuuksia. Kotoa käsin pitäisi voida ­asioida viranomaisten kanssa, hoitaa pankki­asiansa tai hyödyntää ­internetin viihdepalveluja. Digitaalisuus voi helpottaa arkea ja tuoda siihen iloa sekä parantaa mahdollisuuksia olla aktiivinen osa yhteiskuntaa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole kokemusta, mahdollisuuksia tai valmiuksia hyödyntää näitä palveluja.

Digitaalisten palveluiden ulkopuolelle joutuminen voi johtua esimerkiksi kuulo- tai näkökykyyn liittyvistä vaikeuksista tai vammoista, motorisista vaikeuksista tai muista toimintaesteistä. Parannusta tilanteeseen tuo saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lain­säädäntö. Saavutettavuusvaatimusten mukaisesti julkisen sektorin digitaaliset palvelut tulee tehdä sellaisiksi, että niitä voi hyödyntää erilaisilla päätelaitteilla ja apuvälineiden kanssa. Palveluiden on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä.

Vuodenvaihteessa päättyi valtiovarainministeriön johtama Auta-hanke, jossa kehitettiin digituen ­toimintamalli niiden auttamiseksi, jotka eivät osaa tai pysty käyttämään digitaalisia palveluja. Loppu­raportissa arvioitiin, että noin 300 000:lla yli 75-vuotiaalla ei ole tietokonetta, noin 500 000:lla yli 65-vuotiaalla ei ole älypuhelinta, ja neljännes yli 65-vuotiaista – 242 000 ihmistä – ei ole koskaan käyttänyt internetiä.

Onkin välttämätöntä, että myös tulevaisuudessa viranomais- ja pankkiasiat voi hoitaa puhelimitse tai konttorissa käymällä.

Suomessa on kuitenkin paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää digipalveluja, jos osaisivat tai ­uskaltaisivat ja pääsisivät ensin harjoittelemaan niiden käyttöä.

Digituki on hyvä ratkaisu niiden avuksi, jotka ovat kiinnostuneita harjoittelemaan netissä toimimista, tietokoneiden, tablettien ja älypuhelimien käyttöä ja digipalvelujen hyödyntämistä. Digitukea on saatavilla laajasti ympäri maata. Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf on koonnut Suomen digituen opastuspaikat kartalle. Digitukipalveluja kootaan myös Suomi.fi-sivustolle.

Digitukea antavat toimijat ovat todenneet, että vain hyvin harvaan viranomaisen tai pankin digitaaliseen palveluun pääsee tutustumaan demoympäristössä. Viranomaispuolelta myönteinen poikkeus on Suomi.fi:n valtuuksien testipalvelu, jossa voi harjoitella asiointivaltuutuksen antamista ilman kirjautumista.

Harjoittelualustojen sijaan tarjolla on runsaasti opasvideoita, jotka näyttävät, miten palvelussa toimitaan. Videot eivät aina riitä niille, joilla ei ole aiempaa kokemusta ­internetissä surffaamisesta. Monille verkko näyttäytyy turvattomana paikkana, mikä vähentää halua ­antaa omia tietoja digipalveluun.

Kun kaikki enter-näppäimen painamisesta alkaen on uutta, on tärkeä päästä itse kokeilemaan.

Digitaalisten harjoittelualustojen puute on ongelma myös silloin, kun haluaisi näyttää toiselle, miten tunnistautumista vaativa palvelu toimii. Opastajaa ei voi velvoittaa käyttämään omia pankkitunnuksiaan tai muuta henkilökohtaista tunnistautumisen välinettä. Opastusta saavan taas ei tule antaa omia pankkitunnuksiaan opastajalle.

Huolestuttavaa on, että ikäihmisistä noin joka viides on luovuttanut omat pankkitunnuksensa toiselle henkilölle. Tämä ilmenee Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ­Ikäteknologiakeskuksen tekemästä tuoreesta kyselystä, johon vastasi lähes 3 000 ikäihmistä.

Itsemääräämisoikeuden kannalta on tärkeää, että kansalainen voi halutessaan hoitaa omat pankki- ja viranomaisasiansa. Se, että päätyy jakamaan omat pankkitunnuksensa toiselle, kun tuntuu, ettei muuta vaihtoehtoa ole, altistaa väärinkäytöksille. Se myös asettaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan digitaitojen mukaan. Neuvontaa antavien vapaaehtoistenkin on voitava työskennellä turvallisessa ympäristössä ja toimivin työvälinein.

Harjoittelualustojen puute lisää riskiä joutua digitaalisten palveluiden ulkopuolelle. Välttämättömyyspalveluiden digitaalisista harjoitusalustoista hyötyisivät kaikki, jotka haluavat tutustua digipalveluihin turvallisesti ja itsenäisesti.

Marianne Heikkilä
Kirjoittaja on valtiovarainministeriön Digi arkeen -neuvottelukunnan puheenjohtaja ja järjestöjohtaja.