| |

Kainutlaatuinen päivä

Aamulla tämä martta nappasikin kalenterin, muistiinpanovälineet ja sukankutimen kassiin ja suuntasi intopinkeänä työpaikalle. Tänään Kainuun opetushenkilöstö kokoontui koulutusten äärelle Lehtikankaan monitoimitaloon Kajaaniin. Päivänohjelman sai jokainen itse räätälöidä kiinnostuksensa mukaan runsaasta ja monipuolisesta tarjonnasta.

Tällainen tuli minun Kainutlaatuinen päivästäni:

PÄIVÄNAVAUS

Saako kaikilla olla kivaa? -luento kokosi kuulijoita liikuntasalin oven pieliä myöten täyteen. Luennoitsijat

näyttelijä, yrittäjä, luennoitsija, sparraaja Tom Pöysti ja

esitelmöijä Mato Valtonen kertoivat olevansa yllyttäjiä, motivaatiopuhujia ja muistuttajia. Mistä? Ihan kaikesta.

Valtonen kertoi, että bändimaailmassa lavalle mennään vetämään täysillä. Aina.
Pöysti kertoi näin olevan myös näyttelijämaailmassa – ”Näytellään tänäänkin niin hyvin, että saadaan näytellä huomennakin”. Näin tulisi olla joka työpaikalla.

Minusta tuli Tom Pöystin isoisän fani! Hän hurmasi minut 1800 -luvun periaatteillaan. Kun hän antoi Tom Pöystille ja tämän veljelle puukon, antoi hän poikien äidille lahjaksi metreittäin laastaria. Kun Tom oli viiltänyt uudella puukolla sormeensa, ei hän alkanut surkuttelemaan ja voivottelemaan. Isoisä kysyi menikö luuhun asti. Näin Pöysti kertoi oppineensa kunnioittamaan työkaluja.

Tässä muutamia poimintoja luennosta:

Avarra maailmaa!
Lahjakkuus vaatii harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Ja hyvää opetusta.
Järki on hyvä tiettyyn rajaan asti. (Kukaan yleisöstä ei muuten ollut valinnut puolisoaan järkisyistä.)
Tunteet, jopa töppäyksiinkin johtavat, vievät eteenpäin.
Jos on stressiä, hankkiudu siitä eroon.
Huonosta itsetunnosta on päästävä eroon.
Yllätä. Yllätä joku – vaikka itsesi.

PÄIVÄN MATKAVINKKI

tuli Tom Pöystiltä. Hän ennen luentoa kierteli salissa ja pysähtyi katsomaan neulomistani. Hän kertoi Pohjois-Atlantilla olevista Shetlannin saarista. Sijainnistaan johtuen saarilla tuulee kuulema aina. Saarten asukkaat arvostavat lapsia ja vanhuksia – kaikkia pidetään tasa-arvoisina yhteisön jäseninä. Saarilla on 2,5 miljoonaa lammasta, joiden villasta tehdään lankaa. Miehet neulovat kirjoneuleita pubissa istuessaan. Shetlannin saarten asukkaat ajattelevat olevansa viikinkien jälkeläisiä, mikä näkyy myös paikkojen nimissä ja kielessä – he käytävät esimerkiksi sanojen yes ja no sijasta sanoja ja ja nej.

Alkoiko kiinnostaa matkakohteena? No, todellakin!

Muistan lapsuudestani, kuinka Lasse Pöysti luki televisiossa iltasatuja Pikku Kakkonen -ohjelmassa. Jos Lasse Pöysti oli mukaansa tempaava kertoja, niin kyllä on muuten poikansakin!

PÄIVÄN POP UP

oli ruokalasolan pöydän ääressä opiskelukaverien kanssa 🙂 Vaihdoimme kuulumiset, esittelimme toisillemme lastemme kuvia ja pohdimme elämää. Kuvia kännyköistätä katsellessamme huomasimme, että olemme tulleet siihen ikään, että lapsistamme otettujen kuvien lisäksi otamme kuvia ruoka-annoksistamme, joten tässä on

PÄIVÄN ANNOS

Herkullista!

PÄIVÄN TYÖPAJA

oli työpaja, missä Turun yliopiston tutkija Antti Maunu johdatti kuulijansa aiheeseen ”Kuinka ohjata oppimista ja osallisuutta samalla kertaa”. Riemastuin työpajan aiheeseen liittyvästä piilo-opetussuunnitelmallisesta rakenteesta! Työpajassa oli luento, pienryhmätyöskentelyä ja yhdessä reflektointia.

Ohjaava ja oppilaskeskeinen työote on noussut tärkeäksi. Tutkimusten mukaan aikuisten aktiivinen ohjaus vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja hyvinvointia. Ryhmä on tärkein oppimisympäristö. Oppiminen on kognitiivinen ja mentaalinen tapahtuma, joka edellyttää vuorovaikutusta, tekemistä ja kokemista osana muuta elämää.

PÄIVÄN IHANIMMAT SUKAT

olivat nämä! Sukat olivat neulojan pojan toivesukat. Poika oli pyytänyt neulomaan lämpimät ja iloiset olosukat valitsemistaan langoista. Ihanat!

Näin luennoilla neulojia useampia. Me neuloosioireilevat loimme kohtalotovereihin ymmärrystä huokuvia katseita.

PÄIVÄN LÖYTÖ

oli Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus Kulttura ry:n taidekasvatusprojektin Taikkeri-laukku. Laukut ovat kainuulaisten taiteiljoiden kehittämiä ja kokoamia. Laukkuja on kolmesta taiteenalasta: teatteri, musiikki ja kuvataide. Taidekasvatuslaukkujen sisällöt ovat suunniteltu käytettäväksi varhaisasvatuksessa, alakoulussa, yläkoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa.

KAUNITLAATUINEN TEATTERIELÄMYS

(kuva: Eino Saari)

Vesopäivän viimeiseksi ohjelmaksi valitsin Vaara Kollektiivin Kun kuu katosi -teatteriesityksen. Eino Saaren tekstiin perustuva ja hänen ohjaamansa yksinäisyydestä ja pelon voittamisesta kertova näytelmä yhdisti tähtitiedettä, maagisuutta ja peliä. Vaikka esitys on alun perin suunniteltu 9-12 -vuotiaille lapsille ja nuorille, niin upposi se meihin aikuisiinkin ja vielä päivän viimeisenä ohjelmana!

Juho Hannikainen, Hemmo Kauppinen ja Sara Saxholm saivat meidät lauantain kangistamat opetusalan ihmisetkin mukaan esitykseen – katsojat pääsivät nimittäin yhdessä näyttelijöiden kanssa seikkailemaan ja ratkaisemaan tehtäviä. Soile Savela (visualisointi), Juho Hannikainen ja Sara Saxholm (musiikki), Tuomas Laitinen ja Eino Saari (valot) olivat luoneet rohkeasti erilaisen ja jännittävän miljöön esitykseen!

Voi juku! Olipa hieno päivä!

Jätä kommentti

*

Jaa sivu