| |

Runoviikon paljastus, julkistuksia ja talkoolaisen aatoksia talkoolaisuudestaan

Eilen paljastettiin Kajaanin Runoviikon 15. runokivi. Runokiven paljastaminen on perinteinen Runoviikon festivaalin ensimmäisen päivän kohokohta. Runokivessä on Suven runoilijan valitsema säe omasta tuotannostaan, joka on pysyvä muisto Kaukametsän pihan runopolulla kulkijoille. Tämän kesän Suven runoilija, Harri Nordell (s. 1956), valitsi Tomunhäikäisyvalo -kokoelmastaan runokiven säkeeksi:

”Sillä kiville on annettu
hiljaisuus vaieta
etteivät kielisi itseään
mykemmästä.”

Runokiven paljastamisen jälkeen Harri Nordell puheenvuorossaan kertoi, että hänen runojensa lukijoiden on oltava valmiita hallinnan menetykseen ja vaaran tunteeseen – Nordell sanoi olevansa ekstremisteistä* ekstremistisin. Suven runoilija kertoi ettei käytä jokapäiväistä kieltä, vaan hän yrittää päästä sanojen taakse sekä etsiä runon ja ilmaisun rajoja.

(* ekstremismi = mielipiteiden tai asenteiden äärimmäinen jyrkkyys tai taipumus sellaiseen)

Kajaanin Runoviikon avajaisissa julkistettiin uusi taiteellinen johtaja! Runoviikon taiteellinen johtaja, Taisto Reimaluoto, antoi aikoinaan Kirsi-Kaisa Sinisalolta saamansa viestikapulan Kati Outiselle, uudelle taiteelliselle johtajalle. Reimaluodon kahdeksan vuotta kestänyt kausi päättyy tähän kesään. Taistolle paljon kiitoksia ja Katille paljon onnea!

Avajaisissa julkistettiin myös Tanssiva Karhu -runopalkinnon saajat! Yleisradion vuoden 2018 Kääntäjäkarhun sai Kaisa Ahvenjärvi saamelaisrunouden antologiasta Tuulisolmut. Tanssiva karhu -runopalkinnon sai Lassi Hyväriselle runokokoelmasta Tuuli ja kissa. Lämpimät onnittelut voittajille!

Annika Veteli Kainuun Sanomista soitti ja kysyi minua haastatteluun, aiheesta talkoolaisena oleminen. Haastattelu julkaistiin Kainuun Sanomissa tiistaina 3.7.2018. Annika Vetelin esittämät kysymykset olivat paikoitellen aika visaisiakin, koska en ollut aiemmin ajatellut esimerkiksi sitä, miksi olen talkoolaisena Kajaanin Runoviikolla ja mitä talkoolaisena olemisesta saan. Kirjoittelen tämän blogipäivitykseni Kainuun Sanomien toimittaja Annika Vetelin esittämien kysymysten pohjalta eli pohdiskelen talkoolaisena olemista.

Olen tänä vuonna viidettä kertaa talkoolaisena Kajaanin Runoviikolla. Ennen talkoolaisuraani en ollut mikään himo runojen ystävä ja käsitykseni runoudesta oli hieman suppea. Olin jonkin verran lukenut runoja kirjastosta lainaamistani tai kirjakaupasta ostamistani runokirjoista. Kirjat olen valinnut sen mukaan, mikä on herättänyt kiinnostukseni; runoilija, jonka teoksista olen aiemminkin pitänyt, kiinnostavan näköinen kirjan kansi tai kirjan nimi – että näinkin syvällisiä perusteluita 😀 Olen aina tykännyt runojen tiiviistä muodosta, vapaasta tulkittavuudesta sekä kauniista ja rikkaasta runokielestä.

Kuten Annika Vetelille haastattelussa sanoin, tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen talkoolaisena. Talkoolaisena koen pääseväni paremmin kiinni runojen maailmaan, kuin yhden tai kahden esityksen katsomisella. Talkoolaisena pääsen altistumaan runoille, kun tavallisessa arjessa ei runoihin joka päivä törmää. Vuosien varrella olen tutustunut muihin talkoolaisiin ja näissä merkeissä tapaamme aina heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Samoissa tilaisuuksissa olevat uudet talkoolaiset tulevat äkkiä tutuiksi.

Kun toimittaja kysyi, mitä saan talkoolaisena olemisesta, vastasin saavani energiaa ja ajatus kirkastuu tekemisestä ja touhuamisesta. Juttelin jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän sanoi, että ”et sinä tule kokonaiseksi laiturilla makaamalla”. Näinhän se on – minä saan mielihyvää, rentoudun ja lomailen puuhastellessani. Olen kulttuurin suhteen kaikki ruokainen, eikä ole mitään genreä, mihin en haluaisi tutustua ja mitä en pystyisi sulattamaan. Ja siksipä en ole vieroksunut runojakaan.

Runoviikolla talkoolaiset ovat tilaisuuksissa ovimiehinä tai emäntinä/isäntinä. Aloittelin talkoolaisurani olemalla ovimiehenä eli olemalla tarvittaessa emännän/isännän apuna, tarkistamassa lippuja ja valvomassa, ettei tilaisuuksiin tulla kesken esityksen. Olen ollut viime vuonna lisäksi ensimmäisen kerran emännän tehtävissä – ja nyt tänä kesänä emäntänä kahdessa esityksessä. Emännän tehtäviin kuuluu mm. olla esiintyjän/esiintyjien tavoitettavissa tarvittaessa, jakaa tehtävät ovimiehille ja huolehtia järjestäjien puolesta, että tilaisuus onnistuu. Aika vastuullista hommaa siis, mutta eri tilaisuuksissa niin leppoisa tunnelma, että kaikki sujuu luontevasti kuin itsekseen.

Oman jännityksensä talkoolaisen hommiin tuo se, että kaikkia tilanteita ei voi etukäteen tietää ja voi joutua improvisoimaan. Mikäli tilannetta ei pystytä talkoolaisten kanssa sillä hetkellä ratkaisemaan, niin meillä on tapahtuman järjestäjien puhelinnumerot, joihin voimme aina tarvittaessa soittaa. Järjestäjien taholta siis meihin luotetaan ja annetaan vastuuta. On hienoa olla talkoolaisena toteuttamassa Runoviikkoa. Kyllä täällä Kainuussa osataan ja pystytään järjestämään tällaisia isoja korkeatasoisia valtakunnantasoisia kulttuuritapahtumia!

Moi! Minä olen Kajaanin Runoviikon Runokoira Fred <3

Jätä kommentti

*

Jaa sivu