Toivo

Maskipäisiä ihmisiä, kahden metrin turvavälejä ja virus, joka leviää ihmiseltä ihmiselle. Jos joku meistä olisi tuotu vuosi sitten tähän päivään kummastelisimme mitä ihmettä maailmalle on tapahtunut. Olemmeko kenties joutuneet epäuskottavuutta hipovaan tieteiselokuvaan?

Meillä on erilaisia tapoja reagoida tilanteeseen. Jokainen kuitenkin toivoisi, että voisimme astua pois tästä elokuvasta, tai sulkea television, jossa elokuva sitkeästi pyörii. Haaveilemme ulkomaanmatkoista, halauksista ja työkavereiden tapaamisesta ilman turvavälejä. Tai vain jonkinlaisesta varmuudesta, etteivät sairaus tai lomautukset uhkaisi. Kaipaamme konsertteja, kokoontumisia, ikääntyvien läheisten tapaamista- elämää ilman epävarmuutta ja pelkoa.

Tässä kaikessa meitä kannattelee toivo tulevasta. Paluusta normaaliin.

Tämä on hetki elämäämme, osalle meistä hyvin merkittävä. Monia tämä kaikki koskettaa syvästi. Jotkut etsivät itseään ja toisiaan ja löytävät uudenlaisia tapoja toimia. Osalle sairaus tulee hyvinkin lähelle, tai yksinäisyys ahdistaa.
Tarvitsemme toivoa. Emme vain pinnallisia tsemppauksia (vaikka niistäkin voi joskus olla apua), tai ylioptimistisia tarinoita, puhumattakaan syyllistämisestä, asioiden kieltämisestä tai pään työntämisestä pensaaseen. Tarvitsemme sisäistä näkyä tulevaisuudesta ja pienten ilon väläysten näkemistä vaikeuksien keskellä. Tunnetta siitä, että juuri nyt, hetken verran, elän täydesti, koen yhteyttä- olen vahvasti olemassa!

Vapaaehtoistoiminta voi olla toivon levittämistä eteenpäin. Kohtaaminen puhelimessa, Teamsissä, WhatsApissa. Pysähdys hetkeen, toisen ihmisen ilmeikkäät kasvot ja lämmin hymy, ystävällisyyttä huokuva ääni, nauru, yhteinen innostus. Tai vertaistuki: ”Kuulostaa tutulta. Minusta tuntuu aivan samalta!”

Voimme levittää toivoa myös perheissämme ja ystäväpiireissämme, jos olemme niin onnekkaita, että kuulumme tällaisiin yhteisöihin. Kutsutaan mukaan hekin, joilla näitä yhteisöjä ei ole- vapaaehtoistoiminnan kautta, tai muilla tavoin. Soitetaan puolitutulle ikäihmiselle, järjestetään etätapaaminen, jossa yksinäiset voivat tutustua toisiinsa. Heittäydytään itsekin merkityksellisiin vastavuoroisiin kohtaamisiin, joista saamme lisää toivoa. Sitä tuskin on kenelläkään liikaa.

Toivo on vahva voima, joka voi kuitenkin piiloutua ja kaipaa usein herättelyä. Kuinka sinä herättelet omaa ja muiden toivoa?

Maria Uitto

Kirjoittaja toimii Marttaliitossa hankekoordinaattorina Vilppu-hankkeessa, jossa luodaan uutta vapaaehtoistoimintaa ikäihmisten ja lapsiperheiden arjen tueksi.