Marttailun asiantuntijalla on monta roolia
Marttasankari – Toukokuu /
Heinäkuun ensimmäinen päivä vuonna 1990 Satakunnan Martojen toiminnanjohtajan aisaparina aloitti nuori kotitalousteknikko Sari Raininko. 30-vuotta on kulunut, Raininko juhlii tänä vuonna yhdessä Lounais-Suomen Marttojen kanssa marttailun ilosanomaa ja jatkaa tyytyväisenä työssään. Toki paljon on matkalla muuttunut, mutta niinhän kolmessakymmenessä vuodessa tahtoo yleensä käydä. Yksi iso muutos oli Satakunnan ja Varsinais-Suomen Marttojen yhdistyminen Lounais-Suomen Martoiksi kolmisen vuotta sitten.
Kun kaksi piiriä yhdistyi, se oli hyvin positiivinen tapahtuma eikä ollut lainkaan vaikeaa totutella uuteen. Porissa säilyi marttojen toimisto ja kahden asiantuntijan työpaikka, töitä on tehty entiseen malliin Sari Raininko sanoo. Ja kertovathan vuosikymmenet omaa kieltään. Sari on viihtynyt työssään. Hänen mielestään monipuolinen työ ja mukavat ihmiset ovat tämän työn suola. Aiheet ovat vaihtuneet ja vuodet vierineet, mutta työn perusluonne on säilynyt; hyvä arki ja ihmiset. Toki matkaan on mahtunut myös monenlaisia muutoksia. Alkuaikoina kotitalousneuvoja naputteli kirjoituskonetta, etsi korjauslakkaa kirjoituspöydän laatikosta ja käytti runsaasti aikaa aineistojen tekemiseen. Tuolloin vielä kirjoitettiin kaikki ruokareseptit ja ohjeet omatoimisesti kirjoituskoneella. Valtionapu oli paljon suurempi, kun hankkeita ei vielä ollut. Työ vei mukanaan monille kylille ja uusillekin seuduille, kun marttayhdistyksille pidettiin marttailtoja ja kursseja heidän omilla kotiseuduillaan.
Vuosikymmen puolivälin nurkilla toiminnassa alkoi näkyä jo jonkinlaista muutosta. Satakunnan Martat saivat ensimmäinen tietokoneen 1993, kirjoituskone sai siis väistyä. Vuosikymmen lopulla käynnistyi Porissa Leader-hanke ja siitä alkoi hankkeiden aikakausi. Työn kuva muuttui melkoisesti, kun raportoitiin, tilastoitiin, dokumentoitiin ja tehtiin tuloksista näkyviä. Kaiken tämän ohella pidettiin toki myös perinteisiä kokkikursseja ja opastettiin ihmisiä kotitalousasioissa.
Hankkeista Sari kertoo, että erityisesti hänelle on jäänyt mieleen muutaman vuoden takainen Miesliesi-hanke. Siinä pyrittiin samaan keittiöön mukaan isiä, isoisiä ja lapsia. Hanke toteutui Satakunnassa niin hyvin, että peräänkin vielä huhuiltiin, isät kyselivät, josko vielä pääsisi poikien kanssa kokkailemaan. Tämä on varsin tyypillistä useille hankkeille, sanoo Raininko ja jatkaa, että monesti hankkeiden alussa osallistujia kysellään mukaan, homma lähtee pyörimään hienosti, usein niin hienosti, että sitten kun hanke vetelee jo viimeisiään, kyselyt kääntyvät toiseen suuntaan. Toisaalta, siitähän se vain kertoo, että marttojen järjestämälle toiminnalle on tarvetta.
Ruoka ja yhdessä tekeminen ovat marttailun ydin. Niin myös vankilassa. Raininko on jo seitsemän vuoden ajan käynyt opettamassa vangeille ruoanlaittoa ja kotitalousneuvontaa. Hän sanookin, että kyllä se ihan omanlaisensa mielenlaadun vaatii, mutta ruokakurssi vankilan muurien sisällä on kurssi siinä missä muutkin ja oppilaat ovat innokkaita oppimaan. Ja Köyliössä on hyvä kokkailla, noin viisihenkisen oppilasryhmän kanssa saa tehdä töitä ihan uudessa opetuskeittiössä.
Erityisryhmät ovat iso osa tämän päivän kotitalousasiantuntijan työtä. Marttaliitto kouluttaa asiantuntijoita ohjamaan kursseja ja luentoja muun muassa turvapaikanhakijoille sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujille. Paljon tässä työssä joutuu heittäytymään eri rooleihin Sari Raininko toteaa, täytyy osata virittää omat taajuudet aina oikean asiakkaan mukaan. Onneksi toisinaan hieman henkisesti vaativassakin työssä saa vastapainoa erilaisista ja vaihtelevista työtehtävistä ja tapahtumista, ja mikä tärkeintä, työtovereiden olemassaolo on todella iso asia ja meillä on hyvä vertaistukiverkosto.