Maanantaina 3.5.2021 alkoi kasvukausi Hiedanrannan Syötävässä puistossa, kun kokoonnuimme (koronarajoitusten mukaisesti) kunnostamaan viljelymaita. Mukana ollut Vilhelmiina Piipponen kirjoitti aiheesta blogikirjoituksen, jonka voit lukea alta:
Puutarhaelämys Hiedanrannassa 6.5.2021
Tällä viikolla aloitin uudenlaisen retkeily- ja seikkailuharrastuksen. Osallistuin kaverini
kanssa Pirkanmaan Marttojen ja Hiedanrannan Kehitys Oy:n järjestämään
puutarhatapahtumaan Tampereen Hiedanrannassa. Tapahtuma oli yksi HIedanrannan
Syötävässä puistossa järjestettävistä viljelyilloista, joissa puutarhaharrastajat viljelevät
yhteisvoimin kasviksia, juureksia ja yrttejä. Ideana on, että iltoihin voi tulla kuka vain, ja
sadonkorjuuiltaan pääsevät saavat mukaansa osan sadosta. Koronarajoitusten aikana
puutarhatapahtumiin osallistuvien ihmisten määrä oli tosin rajattu yhdeksään henkilöön. Olin
illasta etukäteen innoissani: lopultakin pääsisin taas ihmisten ilmoille ja vieläpä ulkohommiin,
jotka kuuluvat suosikkiharrastuksiini.
Ennen iltaa jännitti, mahtuuko tapahtumaan mukaan ja millaisia puutarhaharrastajia paikan
päällä tapaa. Illan osallistujat valittiin saapumisjärjestyksessä, joten paikalla kannatti olla
hyvissä ajoin. Vaikka olimme varanneet matkantekoon aikaa, pyöräilymme hidastui
yllättävien rakennustöiden takia. Ehdimme kuitenkin riittävän ajoissa perille ja mahduimme
yhdeksän henkilön joukkoon. Muutama myöhempi tulija joutui jäämään illasta pois.
Huomasin, että osallistujat olivat eri-ikäisiä ja -taustaisia. Joukossa oli sekä nuorempia että
vanhempia puutarhaharrastajia, joskin kaikki olivat aikuisia. Yksi harrastajista oli
maahanmuuttaja ja loput muita suomalaisia.
Pirkanmaan Marttojen ohjaaja esitteli ensin työt. Illan ohjelmassa oli maan kääntämistä,
kalkitsemista ja lannoittamista. Paikalla olisi pitänyt olla jyrsin, mutta jostain syystä se ei ollut
saapunut. Niinpä keskityimme käsin tehtäviin hommiin. Itse aloitin maan kääntämisellä
puisissa viljelylaatikoissa, jotka olivat sen verran pieniä, että mullan kääntäminen onnistui
lapion avulla. Hämmästyksekseni työ ei tuntunut raskaalta, mikä johtui siitä, että multa oli
ilmavaa. Seuraavaksi pääsin kalkitsemaan ja lannoittamaan laatikoita ja istutusalueita, jotka
voitaisiin kääntää kalkitsemisen ja lannoittamisen jälkeenkin. Lopuksi nypimme vielä pieniä
rikkaruohonalkuja pois istutusalueilta. Tilaa puistossa oli sen verran, että työskentelijät
saivat puuhata väljästi omilla osuuksillaan. Koska meitä oli useampi henkilö, työt hoituivat
nopeasti.
Ilmapiiri illassa oli heti kotoisa. Kaikkia tulijoita yhdisti innostus puutarhatöihin ja varmaankin
myös yhdessä tekemiseen. Paikalle tulemiseen voi olla erilaisia syitä: ulkona puuhailu,
muiden tapaaminen, korjattavan sadon odottaminen tai kielen oppiminen. Osallistujista osa
oli tullut iltaan ystävän kanssa, osa taas yksin. Ajattelin, että iltaan olisi helppo osallistua
kummalla tahansa tavalla. Vierekkäisillä alueilla työskennellessä oli luontevaa jutella niin
kaverin kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa. Välillä taas pystyi keskittymään vain maan
viljelykuntoon saamiseen. Oli kätevää, että mukana oli ohjaaja, jolta pystyi tarvittaessa
kysymään neuvoa. Kun lähtiessä perään huudeltiin ”nähdään”, syntyi olo, että iltoihin on
tervetullut toistekin.
Tapahtuman lopuksi istahdimme kaverini kanssa syömään eväitä Hiedanrannan
näköalapaikalle. Minusta tuntui, kuin olisimme olleet retkellä jossain kauempanakin
kaupungista. Vanhat tehdasrakennukset, puiston puut ja Näsijärven järvimaisema toivatarkinäkymiin vaihtelua. Illan ohjelmassa ollut puutarhatyöskentely oli myös tervetullutta
vastapainoa koneella tehtäviin kirjoitusprojekteihin. Jollain lailla uusissa maisemissa ja
ympyröissä pääsi matka- ja seikkailutunnelmiin. Eikä kyseessä ollut ainutkertainen
tapahtuma, vaan läpi kesän jatkuva projekti. Viljelyprojektissa iltojen työt muuttuisivat ajan
kuluessa, eli tekeminen säilyisi kiinnostavana. Jo ensimmäisen viljelyillan jälkeen olin valmis
tulemaan vastaavalle retkelle uudestaan.