Alli Nissinen 1904: Tou’on aika
Alli Nissinen kirjoitti kesän 1904 Emäntälehteen kesäisiä ja isänmaallisia ajatuksiaan.
Kesä on tullut. Tulleet ovat valoisat päivät pimeään pohjolaan. Tulleet ovat päivänpaiste, linnut ja kukkaset. Luonnossa on juhla. Sulous täyttää kaikki paikat.
Ei ole niin köyhää mökkiä, jonka piha ei pukeutuisi juhlapukuun. Ja juhlavieraita saapuu joka tölliin; pääskyset rakentelevat pesiänsä räystäiden alle, lehtolaulajat joka pensaaseen ja puuhun. Missään ei ole yksinäistä. Kaikkialla on asukkaita. Elävät äänet täyttävät ilman.
Talvi on kylmän ja kuolon aika. Kesä on elämän ja virkoamisen aika. Talvella maanviljelijä levähtää raskaasta vuoden työstä. Kesä kutsuu häntä moninkertaiseen ponnistukseen.
Mutta onpa onnellista tehdä työtä, onpa onnellista ponnistaa. Päivät ovat pitkät, yötä on vaan nimeksi. Aurinko paahtaa täydeltä terältä, vilja kohoaa vähitellen mustasta mullasta, kohta heinä niityillä lainehtii.
Onpa onnellista ponnistaa, onpa onnellista tehdä työtä! Meillähän on oma maa. Onhan meillä Suomi, jonka kesän valoisia öitä me rakastamme. Onhan meillä Suomi, jonka olemme esi-isiltämme perineet ja jonka povessa monet sukupolvet meidän kansaamme lepäävät. Onhan meillä Suomi, jonka karuun pintaan sydänjuuremme ovat kiinni iskeytyneet ja jota me rakastamme pohjolan asukkaan tyynellä vakavuudella.
Kun metsä raskaasti huokaa, kun linnut lehdossa laulavat, kun aallot loiskivat rantoja vastaan — rakastakaamme tätä maata! Kun aurinko idästä nousee, kun aurinko kentät ja kummut, viljelysmaat ja raivaamattomat korvet valaisee ja lämmittää, kun aurinko ehtoolla länteen laskee kullaten vaarat ja vuonot — rakastakaamme tätä maata! Rakastakaamme sitä, sillä rakkaus isänmaahan on antava syvän sisällön meidän elämällemme. Iskekäämme juuremme syvälle isänmaan karuun pintaan. Siellä on se ravinto tavattavissa, jota henkemme kaipaa. Siellä saamme vaikutusalaa; siellä on viljelemättömiä nevoja, jotka kaipaavat ojittajata, siellä on kivikkokankaita, joissa kivenvääntäjiä kysytään. Maamme on laaja ja työväkeä vähän. Kootkaamme voimamme, kartuttakaamme yhteistä aarretta, nostakaamme isänmaamme noroista uusi taikasampo maailmalle.
Kesä on työn ja aherruksen aika. Tehkäämme työtä, ahertakaamme. Jokainen kivi, joka viljelysmaasta pois väännetään, on isänmaallista työtä, jokainen oja, joka kaivetaan, on työtä yhteisen kodin hyväksi.
Kaikkia meitä lämmittäköön töissämme yhteishenki ja rakkaus isänmaahamme Suomeen.
Tutustu tekstin kirjoittajaan Martat.fi:n Marttaperinne -sivuilla
- Alli Nissinen (1866–1926)