| |

”Gabriel, tule takaisin!” – kulttuuria korven keskeltä

Heräsin tänä aamulla jo ennen kuutta. Sunnuntai aamu, eikaitsiinä. Ulkona oli ihanan valoisaa, mutta lumisateesta en enää oikein jaksanut innostua. Lohduttauduin hokemalla mielessäni vanhan kansan sanontaa ”Uusi lumi, vanhan surma”. Ja kyllä minä muuten mieleni niin iloiseksi tällä viikolla sain, kun räystäät alkoivat tippua ja teiden jääpeiteet sulivat paljastaen asvaltin! Vahva lupaus kesästä.

Eilen olin Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:n teatteri- ja kevätkokousretkellä Suomussalmella. Kävimme katsomassa Teatteri Retikassa Mika Waltarin vuonna 1945 kirjoittaman klassikon Gabriel, tule takaisin! Esityksen jälkeen pyyhkäisimme linja-autolla Vanhaan Kurimoon ruokailemaan ja pitämään kokousta.

Menomatkalla Teatterin Tuki ry:n puheenjohtaja Maija luki Kainuun Sanomissa olleen Gabriel, tule takaisin! -esityksen arvostelun. Lisäksi menomatka hyödynnettiin kokousasioissa ja Maija esitteli myös yhdistyksen toimintakertomuksen. Ja miten martta hyödynsi linja-automatkat? No, virkkaamalla patalapun 😀

Ulla Schroderuksen ohjaamassa tragikomediassa kerrotaan kahden sisaruksen ja heidän sukulaistyttären elämästä, kun heidän kotiinsa tulee mies kosioaikeissa. Gabriel saa viekkaan hurmaavilla puheillaan ja kuumilla syleilyillään pyörimään vanhapiikasisarusten niin silmät päässä kuin pitsilahkeiset pöksyt jalassa. Sisarusten sukulaistyttöä Gabriel ei kuitenkaan saa hämättyä yrityksestään huolimatta.

Rooleissa olevat Seija Rannikko (Kristiina), Maija-Liisa Juntunen (Ulrika), Milka Suominen (Raili) ja Antti Väyrynen (Gabriel) hurmasivat esityksellään yleisön. Tarinan itsessään ikävästä juonesta huolimatta nauroimme. Nauroimme vietävissä oleville vanhoille piioille, vanhemman siskon rimpuilulle sydämen ja järjen äänen välillä, rakkauden sumentamalle nuoremmalle sisarelle, Gabrielin lipeville puheille ja kyvylle pyörittää sisaruksia ja muuttuvia tilanteita sekä sukulaistytön nuoruuden uhmakkuudelle ja selväjärkisyydelle. Ja tietenkin ja ehdottomasti myös näytelmän henkilöiden ajatusten ja tunteiden paljastaville ilmeille!

Teatteriesityksen jälkeen siirryimme Vanhaan Kurimoon. Vanha Kurimo on yli 100-vuotias hirsitalo, joka on otettu käyttöön 2001, rakennuksen oltua vuosikymmeniä kylmillään ja purku-uhan alla. Rakennuksen säilyttämiseksi perustettiin vuonna 1994 Vanha Kurimo Seura ry. Hankeiden ja eri tahojen yhteistyöllä on rakennus pihapiireineen säilynyt ja päivitetty palvelemaan asiakkaista erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana.

Suomussalmelainen Eero Schroderus kertoi kokousväelle otteita Vanhan Kurimon ja Suomussalmen paikallishistoriasta. Siinä me istuimme hiljaa Vanhan Kurimon pirtissä keskittyneinä kuuntelemaan Eeron tarinankerrontaa. Eero taitavana tarinaniskijänä kertoili ilmeikkäästi ja soljuvasti menneistä tapahtumista ja henkilöistä linkittäen kertomaansa myös Kajaanin Kaupunginteatterissa esitettävään Punainen maa, valkea meri -esitykseen.

Ennen kokousta nautimme Ravintola Kultaisen Kukon soppaa ja särvintä seisovasta pöydästä. Tarjolla oli kainuulaista lohikeittoa, vihersalaattia, sienisalaattia, marinoituja kangasrouskuja, savukalaa, maalaisruisleipää, ohrarieskaa, lohikukkoa, porkkana- ja ohrasuurimoteoksia. Jälkiruoaksi saimme marjakiisseliä ja tilaisuuden päätteeksi vielä kokouskaffet. Että kyllä kelpasi pitää kokousta tällaisen ruokailun jälkeen! Ja tässä miljöössä!

Tarjoilua kehuessamme saimme kuulla tämän upean tarjoilun salaisuuden – paljastan sen myös teille – ruokaa tulee tehdä käyttämällä molempia käsiä. Tämä vertaus käsittää selvästi myös mm. kiinnostuksen omaan työhön, työnsä kunnioituksen ja halun palvella asiakkaita – kaikki tämä oli nähtävissä eilen Kultaisen Kukon henkilökunnan työskentelyssä.

Tämän kaapin edessä olin polveni nokuivat ja olin pökerryksissä ihastuksesta! Kaapillinen erilaisia ruusukuppeja! Löysin joukosta myös samanlaisia kuppeja, jollaisista itse nautin aamuteeni mökillä <3

Kiitos ja kumarrus Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:lle teatteri- ja kokousretkestä, Teatteri Retikalle Gabriel, tule takaisin! -esityksestä, Kultaiselle Kukolle ruokailusta ja Eero Schroderukselle Suomussalmen ja Vanhan Kurimon historiasta kertomisesta!

Jätä kommentti

*

Jaa sivu