| |

Käsitöiden aallon harjalla

Piipahdin marttojen Kässäkahvilassa. Puheensorina ja kahvin tuoksu täyttivät huoneen, puikot suihkivat menemään ja ilmassa oli tekemisen meininkiä. Voi että tuli hyvä mieli. Pelkästä katselemisesta ja rupattelusta. Käsityön lähes ihmeitä tekevä vaikutus onkin saanut paljon palstatilaa viime aikoina. Lukemani mukaan käsityöt auttavat aivojamme siirtymään lepotaajudelle, sydämen syke hidastuu ja muutenkin sekä mieli että keho rentoutuvat.


Turussa viime syksynä alkanut marttojen Kässäkahvila kertoo mielestäni yhden hyvin oleellisen seikan. Yhdessä tekeminen ja oleminen ovat merkityksellisiä asioita, kuten myös toisilta oppiminen ja ideoiden vaihtaminen. Kun marraskuussa kokoonnuimme ensimmäistä kertaa, kuulin monen sanovan, kuinka mukavaa on tulla toisten luo, ei tarvitse aina olla yksin. Niinpä. Olemmekohan jonkin suuremman asian äärellä? Yhdessä neulominen tai muun käsityön tekeminen tuo samanhenkiset ihmiset yhteisen pöydän ääreen. Vertaistuen merkitys ei ole vähäinen. Yhdessä on enemmän. Paljon enemmän.

Käsitöiden tekeminen elää uusrenessanssia, voisi sanoa, että kässäileminen on trendikästä. Joskus kauan sitten mummot tekivät kanavatöitä, nyt nekin ovat palanneet salonkikelpoisiksi käsitöiksi, neulomisesta ja virkkaamisesta puhumattakaan. Jokin aika sitten YLE uutisoi, kuinka koneella neulominen on saanut luokkahuoneet täyttymään. Ei muuta kuin kuukkeli laulamaan ja kas vain, Turun seudultakin löytyy pari koneneulonnan kurssia tälle keväälle. Aivan mahtavaa, etten sanoisi.

Sonaatteja sukille

Sukat äidille -kampanjan Tyksiin meneviä villasukkia. Tyksissä tarve on 166 paria kuukaudessa.

Tunnettu tosiasia on, että martat ovat käsityöihmisiä. Pikainen tarkennus, toiset heistä. Joillekin riittää, että istuu vieressä ja vaihtaa päivän kuulumiset koukuttajan tai kutojan kanssa. Käsityöterapiaa se on tämäkin, vierihoitoa parhaimmillaan. Ja mikäpä sen hauskempaa, kuin nähdä ”terapiasession” jälkeen juuri päätellyt, kintaat tai villasukat valmiina. Siitäkös uusi juttu lähtee liikkeelle.

Villasukkien neulominen on suorastaan ”räjähtänyt” käsiin viimeisten vuosien aikana. Netti pullistelee erilaisia sukkamalleja ja lankavaihtoehtoja. Some laulaa kauniita sonaatteja erilaisista sukkaryhmistä, esitellen toinen toistaan hauskempia, jännittävämpiä ja taitavia neulonnan taidonnäytteitä. Arjen harmaa saapassukka on harvinaisuus, mutta taidonnäyte se on sekin. Kun saa kantapään, kiilat ja kärjen kauniisti ojennukseen, voi olla tuotokseensa tyytyväinen. Ja vaikkei saisikaan. Tyytyväinen olkoon hän, joka rohkenee yrittää.  Omat sukkatekeleeni ovat aina vähän sinne päin, mutta kyllä ne jalassa pysyvät ja asiansa ajavat. Ihmeen iloinen on ihmisen mieli, kun sukat puikoilta pois putoavat.

Vaikka aika usein se äiti taitaa niitä sukkapuikkoja heiluttaa, niin sukat ne äidinkin varpaita lämmittää. Marttaliitto ja Kätilöliitto juhlivat molemmat tänä vuonna merkittävän iän saavuttamista. Siksi tavoitteena on pistellä menemään oikein ja nurin, resorilla tai ilman, ruudulla, raidalla tai vaikkapa kukoistaen. Lopputuloksena on lahjoittaa sukkia äideille, ensisynnyttäjille. Empaattista ja hellän lämmintä. Tule sinäkin mukaan ”Sukat äidille” -kampanjaan. Osallistuaksesi ei edes tarvitse olla martta. Hyvän tekeminen on helppoa.

Jätä kommentti

*

Jaa sivu