| |

Pienennetään syömisen ympäristövaikutuksia #kasviksetkunniaan

Kiinnostus erilaisia kasvisruokavalioita kohtaan lisääntyy jatkuvasti ja samaan aikaan kasviperäisten tuotteiden valikoima kauppojen hyllyillä kasvaa. Mihin kasvisruokavalioiden pienempi ympäristövaikutus perustuu? Entä mihin aloittelevan kasvisruokailijan kannattaa kiinnittää huomiota, jotta kasvisruuasta saisi tarpeeksi kaikkia tarvittavia ravintoaineita?

Kasvispainotteinen ruokavalio tukee kestävää kehitystä

Kasviperäisillä tuotteilla on pääsääntöisesti pienemmät ympäristövaikutukset kuin eläinperäisillä tuotteilla. Erityisesti sesongin kasviksiin perustuvalla kasvispainotteisella ruokavaliolla on todettu olevan huomattavasti pienemmät ympäristövaikutukset kuin runsaasti eläinperäisiä tuotteita sisältävällä ruokavaliolla.

Tänä päivänä puhutaan paljon ruoan ilmastovaikutuksesta, mutta ruoantuotanto vaikuttaa myös luonnon monimuotoisuuteen, vesistöjen rehevöitymiseen sekä ympäristön kemikaalikuormaan. Eläinperäisen ruoan ympäristövaikutukset muodostuvat pääosin tuotantoeläinten ruoaksi tarkoitetun rehun viljelystä sekä märehtijöiden, kuten naudan ja lampaan ruoansulatuksesta aiheutuvista metaanipäästöistä.

Eläinperäisen ruoan tuottaminen vaatii myös enemmän maapinta-alaa ja vettä kuin kasviperäisen ruoan tuottaminen. Globaalisti karjankasvatukseen tarvittava osuus on arvioiden mukaan 70 prosenttia maatalouden maapinta-alasta. Jos rehun kasvattamiseen käytetty maapinta-ala hyödynnettäisiin kasvattamalla kasviperäistä ravintoa suoraan ihmisten ruoaksi, ruokaa riittäisi paremmin kaikille.

Lisäksi kasvipainotteisen ruokavalion on havaittu edistävän terveyttä ja ennaltaehkäisevän sairauksia, mikä puolestaan lisää hyvinvointia ja vähentää terveydenhuoltoon tarvittavia kuluja. Kasvispainotteisen ruokavalion voidaan sanoa olevan niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisesti kestävämpi vaihtoehto kuin runsaasti eläinperäisiä tuotteita sisältävä ruokavalio.

Vähemmän lihaa, enemmän kasviproteiineja – suosi suomalaista

Kaikkea lihansyöntiä ei tarvitse lopettaa, mutta jokainen meistä voi kiinnittää huomiota siihen, kuinka usein ja millä tavalla tuotettua lihaa, maitotuotteita ja kananmunia syö. Tässäkin asiassa suomalainen tuotanto toimii monessa mielessä edukseen. Suomessa on hyvät vesivarannot eläinperäisten tuotteiden tuotantoa varten ja tuotantoeläinten rehuna käytetään suurelta osin ihmiselle sopimatonta ravintoa. Lisäksi Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimille on hyvin kontrolloitua ja niitä annetaan vain lääkinnälliseen tarpeeseen, toisin kuin monissa muissa maissa. Lue lisää Kannatetaan kotimaista -blogijulkaisusta, mitä muita hyötyjä kotimaisten tuotteiden ostamisella on.

Silläkin on paljon merkitystä, mitä lihaa syö. Esimerkiksi broilerin- ja sianlihan tuotannosta syntyy vähemmän päästöjä kuin naudan- ja lampaanlihan tuotannosta. Myös juuston tuotannosta syntyy paljon päästöjä, koska sen tuottamiseen tarvitaan runsaasti märehtijöiden maitoa. Suomalaisen maidontuotannon kestävyyttä pyritään kehittämään: esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen käynnissä olevassa tutkimuksessa selvitetään, voidaanko tuotetun metaanin määrää vähentää nurmirehuruokintaan lisättävillä lisäaineilla.

Kuitenkin kaikista eniten ympäristön kuormitusta saa vähennettyä syömällä kasviperäisiä proteiineja, kuten palkokasveja ja kasviproteiinivalmisteita. Myös riistaa ja luonnonkalaa voidaan pitää monestakin syystä ympäristövastuullisena vaihtoehtona; ne kun eivät tarvitse kasvaakseen viljeltyä rehua, peltopinta-alaa, koneita tai lämmitettyjä navettoja. Lisäksi sisäelinten ja veren käyttö ruoanvalmistuksessa on järkevää, koska tällöin kaikki ruhon osat tulee hyödynnettyä, eikä synny ruokahävikkiä.

Kasvisruokailijan ravitsemus

Kasvisruoasta on mahdollista saada täyttävää ja riittävästi kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta se vaatii suunnittelua. Täysipainoista kasvisruoka-ateriaa ei muodosteta vain jättämällä pois eläinperäiset tuotteet. Keho ei toimi pelkällä salaatilla: kasvisruokailijan tulee kiinnittää huomiota riittävään proteiinin, kuidun ja hyvien rasvojen saantiin.

Proteiinipitoisia kasvikunnan tuotteita ovat palkoviljat, linssit, soijapaputuotteet, siemenet ja pähkinät sekä täysjyväviljat. Kasviproteiinit ovat aminohappokoostumukseltaan pääsääntöisesti heikompilaatuisia kuin eläinproteiinit. Kaikkia välttämättömiä aminohappoja ei kuitenkaan tarvitse saada samalla aterialla, vaan riittää, että proteiinia saadaan päivän mittaa monipuolisesti eri lähteistä. Pavut ja linssit täydentävät hyvin täysjyväviljan proteiinia. Myös kasviproteiinivalmisteissa (esim. nyhtökaura, härkis) on monipuolinen aminohappokoostumus. Vegaaneille suositellaan ravintolisinä B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja jodia. Myös kalsiumin saanti voi jäädä puutteelliseksi, ellei sen saantiin kiinnitetä huomiota.

Tavallisesti lautasellinen kasvisruokaa sisältää vähemmän energiaa, joten etenkin aloittelevan kasvissyöjän kannattaa olla tarkkana riittävän suuren annoskoon kanssa. Lisäksi useammat ateriat saattavat olla tarpeen. Vegaaneille suositellaan 5–6 täysipainoisen aterian nauttimista päivässä, välipalat mukaan lukien. Lue lisää kasvisruokavalion koostamisesta.

Ruokakurssit kasvispainotteisia

Meillä on kurssivalikoimassa monia kasviruokakursseja, mutta myös muilla ruokakursseilla kokkaamme pääasiassa kasvis- ja kalaruokia. Jos kursseilla valmistetaan liharuokia tai runsaasti juustoa sisältäviä ruokia, tehdään niitä pienempi annos, kun taas kasvis- ja kalaruokia valmistetaan isompi erä. Lisäksi ruokaohjeistamme löytyy vinkkejä siihen, miten ruoasta voi valmistaa kasvis- tai vegaaniversion. Täältä voit lukea tarkemmin, miten kasvispainotteisuus näkyy kurssitoiminnassamme.

Vinkkejä kasvispainotteisen ruokavalion käyttöönottoon:

  • Etene askel kerrallaan. Aloita lisäämällä ensin yksi kasvisruoka-ateria viikkoosi. Voit myös korvata osan aterian proteiinista kasviproteiineilla.
  • Kaupoissa on suuri valikoima erilaisia kasviproteiinivalmisteita. Jos jokin tuote ei miellytä, kokeile jotain toista. Voit myös kokeilla jotain toista ruokaohjetta. Uusiin makuihin tottuminen vie aina hieman aikaa, joten kannattaa maistaa useampia kertoja.
  • Muista huomioida aterioiden suunnittelussa riittävä proteiinin, kuidun ja hyvien rasvojen saanti, niin pysyt kylläisenä ja saat monipuolisesti eri ravintoaineita.
  • Edullisimpia kasviproteiineja ovat erilaiset kuivatut tuotteet, kuten linssit, pavut, siemenet, pähkinät ja soijatuotteet. Prosessoiduilla kasviproteiinivalmisteilla on kalliimpi kilohinta, mutta niissä on usein valmiiksi monipuolinen aminohappokoostumus.
  • Sekä kotimaisia että ulkomaisia palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä voi hyödyntää ympäri vuoden. Suosi kotimaisia vaihtoehtoja.
  • Leivän päällä voi käyttää erilaisia kasvilevitteitä, kuten hernehummusta tai tofua; sisältävät pehmeitä rasvoja ja proteiinia.
  • Maitotuotteita voi korvata kasvimaitotuotteilla, joihin on lisätty B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja kalsiumia. Huom. luomutuotteissa ei ole lisättyjä vitamiineja.
  • Valitse kotimaisia liha- ja maitotuotteita sekä kananmunia. Tuotteiden valintaan saat apua WWF:n Lihaoppaasta.
  • Kotimainen luonnonkala on myös ympäristövastuullinen valinta lautaselle. Lue lisää Kalaa kestävästi -blogijulkaisusta.


Lähteet

Helne, T. & Salonen, A. (2012). Reseptejä kestävämmän maailman puolesta. Kasvisruokavalio kulttuurisen muutoksen välineenä. Teoksessa T. Helne & T. Silvasti (toim.), Yhteyksien kirja. Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla (s. 202–221). 

Hyvää Suomesta -verkkosivut. Suomessa ei lisätä eläinten kasvua antibiooteilla. Luettu 14.4.2020.

Kauppinen, T., Lähteenoja S. & Lettenmeier, M. (2008). Kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanos ElintarvikeMIPS. Maa- ja elintarviketalous numero 130. 

Luonnonvarakeskuksen verkkosivut. (3.12.2018). Tutkittua tietoa ruuan ympäristövaikutuksista. Luettu 14.4.2020.

Luonnonvarakeskuksen verkkosivut. (9.4.2020). Luonnonvarakeskus ja yritykset yhteistyöhön maidontuotannon päästöjen vähentämiseksi. Luettu 14.4.2020.

Lääkärikirja Duodecim. (20.11.2017). Kasvisruokavaliot. Luettu 14.4.2020. 

Räsänen, K., Saarinen, M., Kurppa, S., Silvenius, F., Riipi, I., Nousiainen, R., Erälinna, L., Mattinen, L., Jaakkola, S., Lento, S. & Mäkinen-Hankamäki, S. (2014). Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitys. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen raportti 145.

Salonen, A. (2010). Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. (2014). Terveyttä ruoasta – suomalaiset ravitsemussuositukset 2014.

WWF Suomen verkkosivut. (2017). WWF:n Lihaopas. Vähemmän ja parempaa. Luettu 14.4.2020.

Jätä kommentti

*

Jaa sivu