| |

Mainettaan parempi

Tätä kirjoittaessa juna lipuu sutjakasti raiteillaan jossain Pohjois- ja Etelä-Karjalan rajamailla. Kaunis, mutta tuulinen syyspäivä alkaa pikkuhiljaa vaihtua illaksi. Läppärin näyttöä tuijotteleva hankekoordinaattori Ukkola on kolmen päivän reissun päätteeksi väsynyt, mutta ennen kaikkea iloinen.

Syy iloon löytyy siitä, mitä olen kuluneet pari päivää entisessä kotikaupungissani Joensuussa tehnyt. Olen näet saanut suuren kunnian tavata kymmeniä, ellen peräti satoja, nuoria ja jutella heidän kanssaan raha-asioista. Rahat riittää! -hanke ja Pohjois-Karjalan Martat rantautuivat peräkkäisinä päivinä Itä-Suomen Yliopiston ja Karelia Ammattikorkeakoulun kampuksilla järjestettyihin opiskelijatapahtumiin ja sain mahdollisuuden olla mukana. Tai oikeastaan ennemminkin ilmoitin jo hyvissä ajoin, että miehän lähden näihin sitten mukaan myös.

Marttamaiseen tapaan veimme mukanamme konkretiaa ja arjen säästövinkkejä. Kasasimme kaupassa kaksi 20 euron arvoista ostoskoria, toisen täyteen herkkuja ja heräteostoja ja toisen täytimme viisailla ja pitkäkestoisilla ruokavalinnoilla. Tällainen esimerkki toimi opiskelijanuorten kanssa hyvin. Moni myönsi, että sortuu ainakin aika ajoin herkkuihin mutta niille konkreettisen vaihtoehdon esille tuominen vei ajatusta heräteostojen vähentämisestä selkeästi astetta pidemmälle. Moni havahtui myös heräteostojen summan laittamisesta vuositason perspektiiviin. Kolme euroa päivässä tai 20 euroa viikossa ei edes opiskelijabudjetilla tunnu kovin pahalta, mutta tuhannelle eurolle vuodessa keksisi jo huomattavasti parempia käyttökohteita.

Omaan kotiin muuttaminen opintojen alkaessa tarkoittaa myös konkreettista muutosta omaan talouteen. Kesätöihin tai työssä vietetyn välivuoden tulotasoon verrattuna opiskelijatalouteen siirtyminen on monelle kuin hyppy kylmään veteen. Vanhat kulutustottumukset voivat jäädä päälle ja pienemmillä tuloilla ylivelkaantumisen riski on tosiasia. Ei siis ihme, että hankkeeni toiseksi kohderyhmäksi on valikoitunut itsenäistyvien nuorten joukko.

Ilokseni sain kuitenkin huomata, että lähes jokainen jututtamani nuori oli joko entuudestaan tai uuden elämäntilanteen aiheuttaman pakon myötä alkanut seuraamaan omaa talouttaan. Keinoja oman talouden seurantaan ja budjetointiin oli lähes yhtä monta kuin oli nuoriakin. Yksi kirjasi paperille, toinen käytti Exceliä ja kolmannella kulki kirjanpito kännykkäsovelluksessa mukana. Takuusäätiön Penno kiinnosti erityisen paljon heitä, jotka vielä etsivät omaa tapaansa budjetoida.

Pennon lailla kiinnostusta herättivät myös Kohtuullisen minimin viitebudjeteista tehdyt Mitä eläminen maksaa? -infograafit. Omaa kulutustaan seuraamalla ja sitä kohtuullisen kulutuksen viitebudjettiin vertaamalla niin opiskelija, työssäkäyvä kuin eläkeläinenkin näkee, kuluuko johonkin arjessa enemmän kuin mitä todellisuudessa pitäisi.

Kaiken tämän lisäksi käsittelimme nuorten kanssa sitä, ostavatko he enemmän fiiliksellä vai tarpeeseen. Hankkeemme tuottama pelillinen testi toimi hyvänä ja helppona keskustelunavaajana ja parhaimpina hetkinä testin tekemiseen muodostui jo pientä jonoa. Jonon muodostumiseen saattoi toki vaikuttaa palkinnoksi testin tekemisestä jaettu Marttojen haalarimerkki, joka oli haluttua tavaraa kummassakin tapahtumassa. Oli hienoa huomata, että eettisyyteen ja ekologisuuteen liittyvät asiat painoivat monen vaakakupissa ostopäätöksiä tehtäessä. Siitäkin huolimatta, että moni koki haasteita omien arvojen ja opiskelijabudjetin välillä tasapainoilussa.

Nuorilla on monesti maineensa kädestä suuhun elävinä ja sikavippeihin sortuvina törsäilijöinä. Samoin opiskelijat leimataan usein vain bileissä pyöriviksi haalaripukuisiksi laiskottelijoiksi (vai koskeeko se vain meitä yhteiskuntatieteilijöitä?). Omalle kohdalleni ei näiden stereotypioiden edustajia sattunut yhtään. Päinvastoin tapasin vain ja ainoastaan hienon polun alussa olevia nuoria, joilla on edessään loistava tulevaisuus. Niin oman talouden suhteen kuin elämässä muutenkin.

Erkki Ukkola
Hankekoordinaattori / Marttaliitto

Jätä kommentti

*

Jaa sivu