|

Harrastuksena sääkuvaus

Mikä meitä suomalaisia puhuttaa ja yhdistää?

Säähän se on. Säästä puhuminen on suomalaisten small talkia. Tervehdyksen jälkeen on mukava keskustella neutraalista aiheesta, ”on kelejä pidellyt, kevät on myöhässä, kylläpä pyrytti”, ja siirtyä vasta sitten muihin asioihin.

Kustaava-mummoni, savolainen pienviljelijä, merkkasi tunnollisesti, joka ikinen aamu ja ilta, almanakan reunaan lämpötilat, sateet ja paisteet. Pieniä allakkoja kertyi vuosikymmenten aikana paksu pino. Niitä selailemalla mummoni mietti, että joko uskaltaa panna perunat maahan tai viedä pelakuut ulos. Kiinnostukseni säähän on varmaankin mummoni peruja, sillä vietin lapsena kaikki kesälomani mummolassa yhdessä serkkuni kanssa.

Sääkuvat

Aloitin valokuvauksen puoli vuosisataa sitten. Olen aina katsellut pilviä, tarkkaillut lintuja ja seurannut vuodenaikojen vaihtumisia. Filmille, dialle ja pikseleiksi on tallentunut hurja määrä sääilmiöitä.

Viime syksynä huomasin, että Yle 1:n klo 18 uutisissa näytetään katsojien lähettämiä sääkuvia. Jesh! Siitähän se sääkuvien ottaminen kiihtyi ja innostus vain kasvoi. Sääkuviani on näytetty runsaasti sekä Yle 1:n että Hämeen alueuutisten lähetyksissä. Ja ei, kuvista ei makseta palkkioita, sääkuvien lähettäminen on harraste, josta en saa maksua, mutta kuvien näkeminen telkkarissa tuottaa iloa minulle ja toivottavasti myös katsojille. Sääkuvaillaan!

Huhtikuun lopulla, melkein lumettoman talven jälkeen, pyrytti sakeasti. Sitkeät orvokit selvisivät.

Tammikuun alussa oli lyhyt pakkasjakso. Sinitintti värjötteli kalpeassa aamuauringossa.

Toukokuun lopulla tervehdin siiliä, kun olin leikkaamassa isotuomipihlajia.

Bloggaan nimimerkillä Nettimartta. Siinä yhdistyvät ammattini, IT-kouluttaja, ja harrastukseni. Tarjoilen martan makuisia, elämän näköisiä tarinoita!