Kohtuullinen kulutus

Kun käyttää hyvin vähän rahaa kulutukseen ja kulutus on niukkaa, niin säästää ympäristöä. Eikö niin? Raha on käyttökelpoinen ja selkeä mittari monessa asiassa. Sitä se ei ole silloin, kun tarkastellaan kulutuksen sisältöä. Käytettävän rahan ohella on mietittävä, millaisia tuotteita käytämme ja millä tavoin kulutamme, kun tavoitteena on jättämämme hiilijalanjäljen pienentäminen. Meille pohjoismaissa asuville kohtuullinen kulutus tarkoittaa niin liiallisen kulutuksen rajoittamista kuin riittävien kulutusmahdollisuuksien tavoittelemista. Näkökulma on kulutuksen hallinnassa ja tavoite yhteiskunnassa tavanomaiseksi katsottu kulutus.  

Kohtuullisen minimin viitebudjeteissa kuvataan esimerkkikotitalouksien kulutuksen sisältöä sekä sen kustannuksia. Kuluttajien kanssa on keskusteltu, mikä on välttämätöntä erilaisissa kotitalouksissa, jotta arki sujuu ja kotitalouden jäsenet voivat ylläpitää sosiaalisia suhteita. Kuluttajat pitävät tärkeänä, että viitebudjettien tuotteet ovat kestäviä käytössä ja niiden kestoikä on suhteellisen pitkä, jolloin uusimistarvetta on harvoin. Tuotteiden välttämättömyyden näkövinkkelistä seuraa, että tuotteita on viitebudjeteissa melko vähän. Sen seurauksena kulutusmenot ovat alhaisemmat ja hiilijalanjälki on pienempi verrattuna suomalaisten keskimääräiseen kulutukseen.  

Arkielämässä tosiasia on, että moni joutuu tietoisesti ostamaan edullisimpia ja jopa huonolaatuisia tuotteita pienten tulojen vuoksi, vaikka haluaisi ostaa pitkäkestoisia vaatteita ja kenkiä, suosia kasvisruokaa, liikkua ja asua ympäristöä vähemmän kuormittavasti. Iso haaste onkin turvata kaikille sellainen toimeentulo, joka ei olisi kohtuullisen kulutuksen esteenä. Kuluttajien tietämys vihreistä valinnoista on käytyjen keskustelujen perusteella hyvä. Raha rajoittaa valintoja usein ruoka-, vaate– ja kenkähankinnoissa, koska niistä on helpoin tinkiä ja hankintaa voi siirtää ainakin vähän. Samoin ei ole puhelinliittymän, sähkön tai vuokran kanssa.  

Arkirutiinit ja kulutustyylit muokkaavat kunkin kulutusta. Meillä on periaatteita ja tapoja hoitaa taloutta ja kotia. Käyttäytyminen ei aina seuraa hyviä periaatteita, koska erilaiset tilanteet vaikuttavat siihen. Kiireen vuoksi nappaamme mukaan kaupan tarjouskorista tuotteen pohtimatta sen syvällisemmin sen valmistusta tai roskapussin sisältö unohtui lajittelematta. Omistamme tavaroita, jotka voisivat olla yhteiskäytössä. Kuluttajakeskustelujen mukaan tarpeellisia, mutta harvoin tarvittavia tavaroita, kuten ompelukone tai työkalut, voisi olla naapuruston yhteiskäytössä. Joistakin kirjastoista voi lainata harrastusvälineitä ja työkaluja, mutta monelle jo matka kirjastoon on este, eikä voi siten hyödyntää mahdollisuutta.  

Kotitalouksien kulutus on merkittävä tekijä hiilijalanjäljen suuruudessa ja kulutuspäätökset tekee kuluttaja. Yhteiskunnan ja markkinoilla toimivien yritysten toimintaa ja palveluja on tarkasteltava myös vihreästä näkökulmasta. Miten toimimme ja teemme edes vihertäviä valintoja, jos ei ole tarjontaa. Onneksi tilanne on muuttumassa, ja kestävästi valmistettuja ja kierrätystuotteita on aiempaa enemmän markkinoilla. Seuraava tavoite onkin ympäristömyötäinen tavanomainen kulutus, johon kaikilla on edellytyksiä. Se lähtee pienistä teoista! 

Anna-Riitta Lehtinen
Projektisuunnittelija
Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto