| |

Kauramaitokupla ei ole ainoa kestävän kulutuksen kotipesä

Elän kauramaitokuplassa. Kotini sijaitsee alueella, jossa kulutetaan eniten Suomessa kaurasta valmistettua kasvipohjaista maitoa. Kuplautumisella puolestaan tarkoitetaan, että samat arvot ja elämänkatsomuksen omaavat ihmiset oleskelevat samanlaisissa poteroissa – kuplissa – ja täten saattavat harhautua luulemaan, että kupla edustaa yhteiskuntaa laajemmin.  

Omassa kauranmakuisessa kuplassani suositaan joukkoliikennettä, kokataan satokausiruokaa ja haaveillaan pakettiautojen muokkaamisesta näppäriksi tien päällä kulkeviksi vapaa-ajan kodeiksi. Mutta hetkonen! Onko pakettiautolla matkustelu ekologista? Miten on ruoan laita? Mitä on kestävä elämä ja mitkä teot ovat oikeasti merkittäviä?  

Hyppään hetkeksi ulos kuplastani tarkastelemaan asiaa. 

Kestävä elämä = hyvä elämä? 

Kestävä elämä tarkoittaa elämistä maapallon kantokyvyn rajoissa. Tällä hetkellä suomalaiset kuluttavat luonnonresursseja lähes neljän maapallon verran, ja lyhyellä matikallakin laskettuna se ei ole kestävää. Hyvä uutinen on, että yhteys kestävän arjen valinnoilla, kuten autottomuutta suosivalla liikkumisella, elämän tyytyväisyyteen on tutkitusti todistettu.  

’Mutta miksi meidän täytyisi tehdä jotakin, kun ei ne Kiinassakaan’, on tavanomainen vasta-argumentti kestävyyskeskustelussa. Yhden kiinalaisten henkilökohtainen arki tuottaa keskimäärin 4,2 päästöjä (t CO2e), eli yli puolet vähemmän kuin yli 10 tonnia tuottava keskivertosuomalainen, kertoo 1.5 asteen elämäntavat -selvitys. Selvityksessä elämäntavan tuottama hiilijalanjälki on laskettu yhdistämällä tuottamisesta ja kulutuksesta aiheutuvat päästöt. Tällöin luku ei jätä huomiotta välillisiä päästöjäJo nyt suuri osa Kiinan päästöistä syntyy meidän ja muiden kovan kulutuksen maiden kansalaisten haluamien tavaroiden valmistamisesta.  

Konkreettisia tekoja etsimässä 

Me Sitralla olemme viimeisen 3,5 vuoden aikana rakentaneet ja testanneet kymmeniä kestävää arkea tukevia toimintamalleja ja työkaluja. Käyttömäärien perusteella suosituin työkalu on Elämäntapatesti, jonka avulla jo yli miljoona suomalaista on selvittänyt elämänsä hiilijalanjäljen. Hyvä niin, sillä lähes 70 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonepäästöistä voidaan jyvittää meille kuluttajille eli miten syömme, asumme, liikumme ja missä höyläämme pankkikorttia.  

Toinen työkalumme on Sata fiksua arjen tekoa -sivusto, joka on erinomainen paikka hakea inspiraatiota omiin valintoihin. Fiksuja tekoja voi filtteröidä teeman tai ympäristövaikutuksen koon mukaan. Ympäristövaikutusten lisäksi teoilla on lähes aina joku muu myönteinen vaikutus tekijänsä elämään. Esimerkiksi kodin lämpötilan laskeminen kahdella asteella pienentää hiilijalanjälkeä prosentilla vuodessa ja parantaa unenlaatua siinä samalla. Ruokavaliomuutos sekasyönnistä kasvisruokavalioon voi pienentää hiilijalanjälkeä jopa seitsemän prosenttia. Täysin kasvipohjaisella ruokavaliolla on vielä suurempi vaikutus. Mikäli muutos tuntuu radikaalilta, kannattaa edetä pienin askelin. S-ryhmän ja Helsingin yliopiston ravitsemustieteilijöiden yhdessä kehittämä Ravintolaskuri ja Hiilijalanjälkilaskuri voivat olla oiva apu oman ostoskorin tarkkailussa. 

Lokaalia ja globaalia toimintaa 

Vielä tähän päivään saakka yksilön rooli on jäänyt toissijaiseksi ilmastokeskustelussa, mutta siihen on tulossa muutos. Yksilön rooli osana ilmastotaistelua tulee vahvemmin esiin EU:ssa osana Green Deal-ohjelmaa, jossa pyritään sitouttamaan kansalaisia ja yhteisöjä ilmastotoimiin. Kyse ei ole enää pelkästään tietoisuuden levittämisestä vaan nyt kaivataan niitä konkreettisia toimia.  

Tärkeää on, että jokainen meistä löytäisi omat tapansa elää kestävästi ja toisaalta näkisi muutoksen valtavana mahdollisuutena. Kaurakupla ei ole ainoa paikka, jossa voi elää kestävästi hyvää elämää vaan tapoja on monia.  

Salla Nurminen. Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Salla Nurminen
asiantuntija, Kestävä arki -tiimi
Sitra 

 

Jätä kommentti

*