| |

Saako lupiinista tykätä?

Kun lupiini ei vie kaikkea tilaa, alkuperäiset lajit pääsevät kukoistamaan.

Totta kai saa, onhan se kaunis ja nimikin sen sanoo, komealupiini. Kauneutensa vuoksi sitä on kasvatettu koristekasvina puutarhoissa, joista se ahkerana siementäjänä on päässyt leviämään puutarhojen ulkopuolelle. Vaikka lupiini on kaunis ja komea, se valtaa tilaa alkuperäisiltä lajeiltamme. Typensitojakasvina se rehevöittää maaperää, minkä vuoksi köyhemmässä maassa viihtyvät kasvit, kuten niittykasvit eivät enää menesty lupiinin valtaamilla alueilla.

Olen aina tykännyt lupiinista, ja minun mielestäni lupiini on suorastaan ihana. Sen laajat ja värikkäät kasvustot ovat olleet varma kesän merkki. Tällaisia kasvustoja on eräässä minulle rakkaassa kesänviettopaikassa, enkä millään haluaisi luopua lupiinikasvustoista, mutta tiedän, että on pakko. Lupiini on aikamoinen jyrä, eikä se tunne armoa meidän alkuperäistä lajistoamme, kuten niittykasveja kohtaan. Niittykasvien elinympäristöt ovat olleet muutenkin uhattuina, kun laidunnuksen vähenemisen myötä monet niityt ovat kasvaneet umpeen. Niittyjen umpeenkasvun myötä tienpintareet ovat tarjonneet arvokkaita elinympäristöjä niittykasveille, mutta lupiini tukahduttaa muut kasvit tienvarsillakin.

Vaikka lupiini on ihana, meidän hennot ja herttaiset niittykasvit ovat vielä ihanampia. Mieluummin nautin niittykasvien kauneudesta kuin lupiinista. Lupiini on kukkiessaan kaunis, mutta se on melkoinen rumilus kukinnan päätyttyä töröttäessään tummine siemenpalkoineen. Niittykasvit eivät sen sijaan jää töröttämään rumina.

Niittykasveista hyötyvät monet eliöt, kuten päiväperhoset. Perhosten määrä on laskenut vuosien saatossa, ja komealupiinin on havaittu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää. Lupiinin negatiivisista vaikutuksista ovat kärsineet myös kovakuoriaiset ja muurahaiset. Lupiinin haittavaikutuksia on useita ja nyt tarkemmin lupiinia ajatellessani, olen tullut siihen tulokseen, ettei se edes enää olekaan niin ihana. Hus lupiini ja tervetuloa kissankellot, ketoneilikat ja kurjenpolvet!

Juuni Pentikäinen
Kirjoittaja on Marttaliiton VieKas LIFE -vieraslajihankkeen asiantuntijaharjoittelija ja kasvintuotantotieteiden opiskelija.


Lähteet

Kommentit (3)

  1. Kiitos hyvistä kysymyksistä. Lupiinikimpun voi laittaa polttokelpoiseen sekajätteeseen. Siinä on melko vähän tavalliseen kompostiin kelpaavaa kasvijätettä, joten koko kimpun voi hävittää sekajätteen mukana. Jos kukkia/siemenosia viitsii erotella niin tietysti aina parempi.

    Kukkivat niittykasvit ovat hyönteisille loistavaa ravintoa ja toimisivat hyvin tienvarsien värittäjinä. Niittykasvit eivät kuitenkaan menestyisi alueilla, joilta lupiini on poistettu, sillä maaperä on liian rehevää useille niittykasveille. Ajan kuluessa maaperä kuitenkin köyhtyisi ja muuttuisi niittykasveille suotuisaksi.

    Teidenvarret on pidetty lyhyinä liikenneturvallisuuden vuoksi. Ruohokasvillisuus pysyy matalana sekä on myös helppohoitoinen ja kestää monenlaisia olosuhteita.

  2. Hyvä kirjoitus.

    Mites se kimppu sitten hävitykseen? Siemenosat sekajätteeseen ja sitä kautta polttoon, muut osat biojätteeseen?

    Mikä toimisi teiden varsien värittäjänä? Ruohokentät on tylsiä, olisiko kukkivista niittykasveista siellä samalla hyötyä hyönteisille?

    Oliko teiden varsilla muuten ennen enemmän kukkivia niittykasveja ja autoilijoiden valitus hyönteisistä johtanutvsiihen, et tilalla on vain tylsää ruohoa?

  3. En ole koskaan tykännyt lupiinista. Jo lapsena, kuusikymmentä vuotta sitten, minusta oli tympeää, kun niitä poimi ja toi sisälle, niin alkoivat heti varista. Myöhemmin aloin riidellä asiasta ystäväni kanssa. Hänen mielestään oli kivaa, kun tienvarret olivat täynnä lupiineja. Minun mielestä ei ollut. Siksi toivon, että saamme villiinryneet lupiinit kukistuttua.

Jätä kommentti

*