Sävy sävyyn niin hyvä tulee!

Tapani mukaan useampikin käsityö on vähän vaiheessa, mutta kyllä ne kuitenkin valmistuvat – yleensä. Uusin valtaukseni on kehruun opiskelu. Tämä tuli ns. käytännön pakosta, koska alpakoiden karvaa on laatikkotolkulla.

Olen itse saanut käsityögeenin jo äidinmaidossa. Äiti oli tehnyt minulle jo synnytyslaitokselle toinen toistaan ihanampia nuttuja. Hoitajat niitä kuulema nostelivat kassista ja ihastelivat sen sijaan, että olisivat auttaneet äitiä kotiin lähdössä.

Kotona käsityöt olivat aina lähellä. Äidin pukuompelutöistä jääneistä tilkuista sain itse ommella nukeille ja leikkihevosille vaatteita ja loimia. Ennen ekaluokkaa osasin jo solmeilla fransua, painaa kangasta  ja neuloakin.

Yläasteella minulla oli innostava opettaja, jonka slogan oli ”langat kun suunnittelee sävy sävyyn niin tulee kaunista”. Yläasteella käsityöt oli aina kymppi ja sama suoritus jatkui lukiossakin käsityön erikoiskurssilla. Innostukseni pirtanauhoihin, lautanauhoihin ja vironvyötekniikkaan palkittiin Koulun Suurjuhlilla Turussa vuonna 1984. Sain siellä lukiolaisten nauhatöiden voiton. Kotona syntyneisiin kansallispukuihin minä kudoin nauhat ja muut pienemmät tykötarpeet.

Kangaspuut olivat vielä kotona asuessani yleensä pystyssä milloin keittiössä, milloin omassa huoneessani. Niillä syntyi mattoja, pyyheliinoja, pöytäliinoja kuin ohimennen.

Ammatinvalinnan edessä jouduin tekemään vaikean päätöksen, mitä oikeasti haluaisin tehdä isona. Päätökseni kallistui kangaspolkusten sijaan urkujen polkemiseen ja kanttorin hommiin. Käsitöistä sain sen sijaan upean ja ehtymättömän harrastuksen.

Alpakoiden myötä olen polkenut taas erilaista työvälinettä – kiikkalaista rukkia. Olen siis päässyt todelliseen downshiftaamisen fiilikseen. Siinä ne ajatukset, muistot ja ilot eläimistä tulee kehrättyä lankaan asti.

Suorittaessani Marttaopintoja olen käyttänyt taitojani syventymistehtävissä nauhojen kudontaa ja kehruuta opettaessani. Varsinkin kirjastossa erikoisavaimeen liittyvässä tapahtumassa oli tunnelma suorastaan meditoiva rukkien surratessa.

Nykyään käsillä tehty on nosteessa ja sitä arvostetaan yhä enemmän. Käsityökirjallisuutta ja -lehtiä syntyy koko ajan lisää. Käsityökurssit ja -ryhmät ovat nykyajan vastine entisajan ompeluseuroille. Käsitöiden teko opettaa marttamaisesti hidastamaan elämää.

Mikä on käsityöharrastajien Kotivara, näin varautumisen teemavuoden mukaan? Taidat sen jo arvata, mutta sanon sen silti. Se on myös kasa lankoja, villoja tai karvoja, rukki tai värttinä, muutamat puikot ja virkkukoukku.

Tarja-Tuulikki Jokinen
Varkauden Marttayhdistys