Marttojen kierrätyspaneeli korosti sosiaalista vastuuta SuomiAreenalla

Kierrättäminen kiinnosti SuomiAreenalla Marttojen Garderobi-paneelissa. Satakunnan Marttojen ja Marttaliiton yhteinen tilaisuus keräsi asiantuntijat ja kansalaiset yhteen vastuullisuuden ja kierrättämisen, korjaamisen ja harkitsevan kuluttamisteeman äärelle.

Marttojen SuomiAreenan kierrätyspaneelissa korostui sosiaalinen vastuu

Mitä pitäisi miettiä, kun lähtee vaateostoksille? Kenen vastuulla on sosiaalisesta vastuusta, kierrättämisestä, hinnoista ja kuluttajakäyttäytymisestä vastaaminen? Voidaanko julkisilla hankinnoilla ohjata kestävämpään kuluttajakehitykseen?

Muun muassa näistä aiheista keskusteltiin vilkkaasti Satakunnan Marttojen ja Marttaliiton yhteisessä Garderobi-paneelissa SuomiAreenassa Porissa 14.7. Satakunnan Marttojen tila oli täynnä harkitsevasta kierrättämisestä, korjaamisesta ja vastuullisesta tuotannosta kiinnostuneita kansalaisia. ”Asiasta puhumaan oli saatu joukko tekstiilikierrätyksen ja sen tutkimisen kotimaisia huippunimiä”, totesi huomioitsija Kirsi Vesterbacka.

MISTÄ KYSE?

Aihe: Tekstiilien kulutus, kierrätys, eettisyys, jäte
Aika: ti 14.7. klo 10.30–11.45
Paikka: Satakunnan Martat, Valtakatu 7, Pori

Mukana: 

Erikoistutkija Helena Dahlbo, Suomen Ympäristökeskus SYKE

Toiminnanjohtaja Sonja Vartiala, FinnWatch ry

Toimitusjohtaja Seija Lukkala, Globe Hope Oy

Trashionista, suunnittelija Outi Pyy

Toimitusjohtaja Tuula Loikkanen, Muotikaupan Liitto ry

Juontajana Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä

Satakunnan Kansan huomioitsijat kiersivät SuomiAreenalla arvioimassa 160 tilaisuutta ja 800 puhujaa. Marttojen kierrätyspaneelissa oli kolme toimittajaa, joiden arviot ohessa.

Satakunnan Kansan huomioitsija Kirsi Vesterbacka:

Tarve vai halu?

Mitä pitäisi miettiä, kun lähtee vaateostoksille? Muun muassa tätä pohdittiin marttojen järjestämässä keskustelussa, jonka otsikkona oli Garderobi –harkitse korjaa ja kierrätä. Asiasta puhumaan oli saatu joukko tekstiilikierrätyksen ja sen tutkimisen kotimaisia huippunimiä.

Hyviä keskustelutilaisuuksia on mielestäni kahta lajia: asioita eri näkökulmista katsovia ja opettavia. Garderobi-keskustelu oli pääpainoltaan jälkimmäistä, mutta mitä muutakaan voi odottaa martoilta, joiden missiona on jo 116 vuoden ajan ollut kotitalouksien kouluttaminen. Järjestön tämän vuoden yhtenä pääaiheena on ollut erittäin suosituksi noussut Garderobi-koulutus, jolla kuluttajia opetetaan pohtimaan miten toimia oikein niin ekologisesti kuin eettisestikin, kun ensi vuoden alusta astuu voimaan uudet ohjeet tekstiilien kierrätyksestä.

Tekstiilien ostamispäätöksiä pitäisi aina ohjata tarve. Monia ostopäätöstä ohjaa hinta tai halut. Suomalaisten vaate- ja kodintekstiilien hankintapäätöksistä 60% tehdään hinnan perusteella. Ostetaan kun saadaan halvalla: käydään alennusmyynneissä, pengotaan alelaareja. Kun ostetaan vain siksi, että saa halvalla, tulee ostettua monia tuotteita, joita ei ehkä käytä koskaan. Monen ostopäätöksiin vaikuttaa halu shoppailla, ihastuminen uuteen väriin ja monet muut mielitekoihin liittyvät seikat enemmän kuin tarve saada vaate tiettyä tehtävää varten.

Parasta olisi, jos ostaisi mahdollisimman vähän ja kestävää. Sellaisia tekstiileitä, jotka kestävät äidiltä tyttärelle, isältä pojalle, ja jopa tätäkin pidempään. Jokaista vaatesesonkia varten ei tarvitse hankkia uutta, jos vaatteet ostetaan ajatuksella, että ne ovat kestäviä. Kirpputorit ovat myös erittäin varteenotettavia ostopaikkoja. Osa tekstiileistä on klassikoita, joiden arvo säilyy vuosikymmenestä toiseen.

Kaupasta tai tekstiilien tuottajilta ja maahantuojilta voi kysellä tuotteen alkuperää ja sitä onko tuote valmistettu eettisesti ja ekologisesti. Kotimainen tuote tuo työtä jota tarvitaan, ja niistä on helpompaa selvittää, miten tuote on ommeltu.

Vastuullisen kuluttajan työlista ei pääty siihen, että tuote on hankittu harkiten. Tekstiileitä pitää opetella hoitamaan oikein. Hoito-ohjeita voi kysyä myyjältä.

Vaate pitää pestä oikein niin, että sen värit säilyvät. Osan pesuista voidaan korvata tuulettamisella. Ekologisuutta kannattaa ajatella pesussakin, säästetään vettä, pestään ekologisilla pesuaineilla kuten pesupähkinöillä ja poistetaan tahrat sappisaippualla.

Neulan ja langan ostaminen on edullista ja kun vielä opettelee ompelemaan, ei vaatetta tarvitse heittää pois, jos nappi lähtee irti tai sauma alkaa repsottaa. Lukuisat käsityönharrastajat eivät voi olla väärässä: itse tekeminen on hauskaa. Kun taidot lisääntyvät, vaatteita voi tuunata tai tehdä kokonaan itse. Monet vanhat, 1900-luvulla tehdyt kankaat kestävät käyttöä vuosikymmenien ajan, joten niitä ei kannata hävittää turhan päiten.

Kun sitten aikojen päästä tekstiili ei enää miellytä omaa silmää, vaate jää pieneksi tai siitä muuten vaan halutaan päästä eroon, on ensisijainen vaihtoehto vaatteiden vieminen kierrätykseen. Tämä sopii ehjille ja käyttökelpoisille vaatteille. Huonommat tekstiilit lajitellaan kierrätystä tai energiatuotantoa varten. Suomessa on muutamia tehtaita, jotka käyttävät tekstiilikuituja uusia tuotteita valmistaessaan, mutta tämä on nykyisin vielä valitettavan vähäistä.

Satakunnan Kansan huomioitsija Eeva Solala:

Vastuullisuutta vaatehankinnoissa

Tutkimuksen mukaan suomalaiset hankkivat uusia vaatteita ja kodintekstiilejä noin 13 kg henkilöä kohti vuodessa. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna vaatteita tuotetaan yhdeksän kertaa yli kulutustarpeen. Vaatteet ovat usein halpoja, joten niitä on varaa ostella.
Tekstiilijäte: Kirpputoreilta löytyy vaatteita, joita ei ole koskaan käytetty. Suomessa syntyy miljoonia kiloa tekstiilijätettä vuodessa, joka on noin 10 kg henkeä kohden. Osa tekstiilijätteestä on huonolaatuista vaatetta, mutta kaatopaikoille päätyy paljon myös kierrätyskelpoista vaatetta. Vuonna 2016 tekstiilijätettä ei saa enää sijoittaa kaatopaikoille.

Keskustelussa kuultiin monen panelistin suulla, kuinka vähän tietoa tai kuinka vaikeaa kuluttajan tiedonsaanti on ostohetkellä, vaatteiden alkuperästä; tuotantoketjusta, olosuhteista ja materiaaleista. Näin todettiin yhteisymmärryksessä olevan niin kuluttajan kuin yrittäjänkin näkökulmasta. Todettiin, että ekologisesti, eettisesti tai luomutuotettua termit tunnetaan heikosti. Joskus löytyy vaikeasti tulkittavia merkintöjä. Ympäristömerkittyjä esim. joutsenmerkkiä, ei juuri ole otettu vaateteollisuudessa käyttöön. Sonja Vartiala (FinnWatch ry) korosti sitovan sosiaalisen vastuullisuuden periaatteiden päättämistä yrityksille Suomessa Ilon perussopimuksen mukaisena. Yhteisymmärryksessä panelistit pitivät tärkeänä viestinä kuulijoille kestävän tuotteen hankkimista alkuperä selvittämällä.

Omissa arkiratkaisuissa voi ennen hankintapäätöstä miettiä, tarvitseeko juuri nyt uutta vaatetta? Tee vaateinventaario. Voiko esim. vanhaa uudistaa käyttötilanteeseen sopivaksi uuden ostamisen sijasta? Vie ompelimoon, mikäli et osaa itse korjata vaatteitasi? Kirpputorien hyödyntäminen edesauttaa materiaalien kiertoa. Vältä tunneshoppailua; älä etsi piristystä tai lohdutusta ostelemalla.

Oikean vaatehuollon osaamisella on merkitystä tuotteen kestävyyden kannalta. Tutustu hoito-ohjeisiin. Pese tuote oikein ekopesuaineilla ekopesuohjelmia suosien. Tuuleta, jos se riittää. Oio ja ripusta pesun jälkeen.
Halpa hinta on hankintojen perustana niin yksityisen kuin julkisen sektorin kohdalla. Näin on kilpailutettu suomalainen tuotanto ulos halpatuontimaihin. Suomessa työntekijät ovat kortistossa. Paikallisten yrittäjien tukeminen edistäisi kotimaisen elinkeinoelämän hyvinvointia. Hinnan sijasta toivottiin tulevaisuudessa kiinnitettävän hankinnoissa huomiota sosiaaliseen vastuullisuuteen.

Kierrättämällä ja lahjoittamalla voi uudistaa vaatevarastoaan. Kierrättämisenkulttuuri on tulossa, mutta tiedetäänkö miten kierrättäminen tapahtuu? Ettei kirpputorille vie myyntiin sinne kuulumattomia vaatteita? Tai sekajätteeseen muuten käyttökelpoista tavaraa?

Trashionista Outi Pyy toi keskustelussa näkökulman kierrättämisen vaikeudesta kuluttajan kannalta. Hänen mielestään vaatteiden, jotka on valmistettu ennen vuotta 2000, on pysyttävä kierrossa. Niitä ei enää tule lisää. Osa on jo tuhoutunut roskiksiin. Ne ovat osoittaneet kestävyytensä. Siis kestävät vastedeskin. Sen sijaan 2000 jälkeen valmistettujen kohdalla hän näkee eri tilanteen.

Keskustelu oli mukaansa tempaavaa käytännön läheistä. Vinkkejä ja ohjausta on saatavissa. Marttojen tiloissa on koko viikon ajan mahdollista henkilökohtaisesti käydä tutustumassa Garderobi työpajoihin, tuunaamassa vaikka t-paita.
Panelisti Outi Pyyn sanoihin kirjoittajankin helppo yhtyä:” Opetelkaa tekemään itse. Käsitöiden tekeminen on äärimmäisen terapeuttista”.

Satakunnan Kansan huomioitsija Ilona Kontinen:

13 kiloa vastuuta

Osaatko erottaa halun ja tarpeen vaateostoksilla? Tämä huomio iski minuun Marttojen toimitilassa Porin Valtakadulla, kun vastuullisesta garderobintäytöstä kiinnostuneet kokoontuivat paneelikeskusteluun. Keskimäärin suomalainen ostaa 13 kilogrammaa vuodessa uusia vaatteita tai kodintekstiilejä. Valinnoilla on merkitystä.

Panelistit olivat kaikki naisia, juontaja oli nainen, eikä muissa osallistujissakaan yli viittä miestä ollut. Olisi kannattanut olla. Luulen, että miehet ostavat enemmän tarpeeseen, naiset halun ja mieltymyksen perusteella. Tämä keskustelu ei tuonut vastausta siihen, kumpi sukupuoli kiinnittää enemmän huomiota tekstiilin vastuulliseen ostamiseen? Ehkä naiset, koska he ostavat määrällisesti enemmän.

Marttojen perusslogan ”Elämä on parasta itse tehtynä” ei sovi kaikille elämäänsä tuunaaville. ”Itse elettynä” osuu paremmin, mutta ”itse valittuna” parhaiten. Elämä on turhautumiseen asti täynnä erilaisia valintoja, joita joudutaan tekemään hatarien pohjatietojen varassa. Vaatekaupassa kuluttajan tulisi tarkasti tiedustella myyjän huolellisuusvelvoitetta sekä vaatteen ompelun että itse materiaalin alkuperän suhteen. Vastuullinen ostaminen sisältää myös tiedon etsimisen yritysvastuusta (ei mainintaa nykyisessä hallitusohjelmassa) ja huolellisen tuotteen huoltamisen, jotta käyttöikä kierrätys mukaan lukien muodostuu mahdollisimman pitkäksi.

Suomalainen ostaa yhä edelleen hinta edellä. Julkisissa hankinnoissa hintaperuste on usein ratkaisevin. Uusi ei ole kuitenkaan aina paras tai halvin pitkässä juoksussa. 1900-luvun puolella tehdystä kirppistuotteesta vastuullinen kuluttaja voi maksaa hyvän hinnan ja hyvällä omallatunnolla. Käytetyllä tuotteella on jo testatun takuu, mutta uudella tuotteella mahdollinen vaihto-oikeus vain yhtä huonoon. Vastuullisen oston voi tehdä ihan halunkin perusteella.

Toivottavasti huomiseen kierrätysmuotinäytökseen saapuu nuorempiakin kuluttajia. Nyt penkomaan kaappia. Sappisaippuaa tahroihin!