Jokaisella on jonkinlainen suhde luontoon, tulipa miltä puolelta maapalloa tahansa
Luonto on minulle rakas ja tärkeä paikka. Se on hyvinvointini kulmakivi ja auttaa jaksamaan arjessa. Vapaa-ajallani liikun monipuolisesti luonnossa eri vuodenaikoina, säällä kuin säällä. Rakkaimmat lajini ovat hiihto ja retkeily, joita harrastan niin yksin kuin perheenkin kanssa. Lisäksi poimimme marjoja ja sieniä, käymme ongella ja melomassa.
Vahvasta luontosuhteestani saan kiittää vanhempiani, jotka pienestä pitäen veivät meitä kaupunkilaislapsia ulos puistoihin ja metsään sekä mökille, jossa vietimme kaiken vapaa-ajan. Haluan luoda myös omille lapsilleni vahvan luontosuhteen ja opettaa heitä viihtymään luonnossa. Mitä aiemmin lapsi tottuu olemaan luonnossa, sitä todennäköisemmin hän haluaa myös pitää siitä huolta aikuisena.
Luonto on siitä hieno paikka, että se tarjoaa jokaiselle juuri sitä, mitä kulloinkin kaipaa. Se auttaa rauhoittumaan ja palautumaan stressistä, toisaalta siellä voi myös purkaa energiaa ja hikiliikkua. Olennaista on, että kaikki löytäisivät itselleen sopivan tavan ulkoilla ja nauttia luonnosta. Luonnossa jokaiselle on tilaa ja mahdollisuuksia kulkea omia polkujaan. Minulle paras keino palautua rankan työpäivän jälkeen on mennä kävelylle lähimetsään. Ulkoilu auttaa myös jäsentämään ajatuksia ja löytämään inspiraatiota, siksi pyrin ulkoilemaan lyhyesti myös työpäivän aikana. Kun aivot saavat happea, ajatus kulkee kirkkaammin.
Eri maiden ja kulttuurien luonto on erilaista ja siihen suhtaudutaan monin eri tavoin. Siksi on hyvä huomioida, että maahanmuuttajat Suomessa saattavat kokea tapamme ja tottumuksemme kummallisina. Esimerkiksi jokamiehenoikeudet on suomalainen kansallisaarre, joka mahdollistaa kaikkien täällä olevien luonnossa liikkumisen, kansalaisuudesta riippumatta. Suoraan luonnosta saatavat marjat, sienet, kalat ja villiyrtit sekä niiden hyödyntäminen ruoanlaitossa, on monelle maahanmuuttajalle uutta ja eksoottista.
Meidän on hyvä suhtautua kulttuurisensitiivisesti maahanmuuttajien luontosuhteeseen, sillä heidän luontosuhteen taustalla saattaa olla myös traumoja pimeästä ja synkästä metsästä. Kokemukseen luonnosta voi liittyä myös sotaa, miinoja, pelkoja, turvattomuutta, eikä suinkaan pelkkiä lämpimiä lapsuusmuistoja, kuten monella meistä suomalaisista. Myös vuodenajat ja vaihtelevat säät tuovat omat haasteensa maahanmuuttajien ulkoiluun ja luonnossa viihtymiseen Suomessa.
Omaa luontosuhdetta täytyy hoitaa ja ylläpitää, siinä missä mitä tahansa muutakin suhdetta. Kevät on siihen mitä parhainta aikaa, kun luonto heräilee pitkän talven jälkeen, purot solisevat, muuttolinnut palaavat ja lähiluonto on täynnä tutkittavaa ja ihmeteltävää. Pitkän pimeän kauden jälkeen keho ja mieli janoavat auringonvaloa. Lyhytkin oleskelu luonnossa virkistää kehoa ja mieltä. Mieli rauhoittuu, verenpaine ja syke laskee, stressi vähenee.
Milloin sinä olet viimeksi hoivannut luontosuhdettasi?
Anna Anttonen
kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Luontokoti-hankkeessa
Marttaliiton ja Moniheli ry:n yhteinen Luontokoti -hanke on käynnissä vuodet 2022–2024. Sen tavoitteena on tutustuttaa maahanmuuttajia suomalaiseen lähiluontoon, luonnontuotteisiin sekä puutarhaviljelyyn. www.martat.fi/luontokoti