| |

On Jumalan tahto, että olette täällä

Saimme tavata tänään viisi naista ja osan heidän perheistään. Näillä naisilla oli erilaisia toimintakyvyn rajoitteita: ongelmia liikuntakyvyssä, näkö- tai kuulovammaa ja kipuja sekä perheenjäsenillä samantyyppisiä tai muita vammoja ja sairauksia. Haluaisimme kertoa teille heistä kaikista, mutta nostamme tässä esiin yhden erityisen selviytyjän.

Yeshiemebet  Moges sairastui lepraan noin 30 vuotta sitten, vain kymmenvuotiaana. Oma perhe hylkäsi hänet saman tien. Yeshiemebet pääsi ystävällisten ihmisten avulla kotikylästä naapurikaupunkiin, jossa hän myi ainoan omaisuutensa, hopeisen kaulakorun. Rahalla hän sai ostettua matkalipun Addis Abebaan. Hän pääsi leprasairaalaan, jossa sai hyvää hoitoa. Ehkäistäkseen sairautensa pahenemisen ja saadakseen jatkossakin hoitoa hän päätti lääkärien suosituksesta jäädä Addis Abebaan. Kahdeksantoistavuotiaana hän meni naimisiin tietämättä, että mies oli HIV-positiivinen.

Yeshiemebetillä on kaksi tervettä lasta, joista hän on hyvin ylpeä. Hän kertoi, että hänen lapsensa ovat aktiivisia ja pyrkivät eteenpäin elämässään. Esikoistytär opiskelee yliopistossa lakia ja nuorempi poika on koulun kolmannella luokalla. Nyt aviomies on kuollut. Yeshiemebet on itse HIV-positiivinen. Sairauksien hoitoon tarvittavat lääkkeet hän saa ilmaiseksi, mutta ravitsemuksen hoidosta aiheutuu ylimääräisiä kuluja. HIV-positiivisena hänen tulee kiinnittää erityistä huomiota ravitsevaan ruokaan.

Yeshiebemet Moges myyntipisteellään

Yeshiemebet on ollut vammaisten naisten EWDNA-järjestön jäsen jo kymmenen vuotta. Siellä hän on saanut koulutusta yrittäjyyteen ja hankkii nyt elantoa myymällä taloustavaroita kadulla. Hän on siten onnellisessa asemassa, että saa myös säännöllistä palkkatuloa yleisen WC:n huolehtijana. Järjestöön kuuluminen on ollut sekä taloudellisesti että sosiaalisesti merkittävää. ”EWDNA näytti luottavan minun kyvykkyyteeni ja sain heiltä 1900 Birr:n (n. 60 €) avustuksen. Olen saanut myös lahjoituksena kattiloita ja sipulin silppurin”.

Vertaistuki ja ystävät ovat tärkeitä. Yeshiemebet on kertonut myös muille tuen tarpeessa oleville naisille järjestön toiminnasta. Hän liikuttui kertoessaan monien sairastuneiden ikäistensä ystävien kuolleen. ”On Jumalan ansiota, että minulla on kaksi tervettä ja etevää lasta. Ja että minä olen yhä elossa. Olen iloinen ja kiitollinen, että minulla on EWDNA tukenani sekä teidät, jotka ajattelette minua siellä kaukana.”

…..

Meille martoille päivän kohtaamiset ovat olleet puhuttelevia ja mykistyttäviä. Katsoimme asioita kukin omista näkökulmistamme mm. ammatillisen kokemuksen, henkilökohtaisen kiinnostuksen sekä ihmisarvon ja inhimillisyyden kautta. Yhteinen kokemuksemme oli, että omat murheemme ovat kovin pieniä näiden rinnalla. Nämä naiset jaksoivat toivoa ja yrittää yhteisöllisen tuen voimalla. Yhteisöllisyys ja verkostoituminen on myös yksi marttatoiminnan peruspilareista.

Myös Wedassie Mamo (toinen oik.) esitteli meille kotinsa.

Teksti ja kuvat: Päivi Kukkola, Kouvolan Nykymartat ja Teija Vanhala, Saveron Martat, Kymenlaakso

Blogin kirjoittajat virkistäytymässä kahvilassa

 

Tiesitkö?

Maailman terveysjärjestö (WHO) on vuodesta 1995 alkaen antanut hoitoon tarvittavia lääkkeitä ilmaiseksi maille, joissa lepraa esiintyy endeemisenä. Tätä on luvattu jatkaa ainakin vuoteen 2020. Nykyään lepra on helposti hoidettavissa monilääkehoidolla. Suurimpia haasteita taudin hävittämisessä ovat tutkimuksen lisääminen, lääkkeiden ja kunnollisen hoidon saaminen potilaiden ulottuville sekä taistelu sellaisia sosiaalisia tabuja vastaan, joiden mukaan potilaat ovat ”epäpuhtaita” tai ”Jumalan kiroamia” ja tämän takia hylkiöitä. Asenteiden muokkaus tällaisissa yhteisöissä on erityisen tärkeää, koska muutoin potilaat saattavat joutua salaamaan tilanteensa (ja siksi jättää hakeutumatta hoitoon), jotta eivät joutuisi syrjityiksi, koska monet tiedon puutteen takia luulevat lepraa erittäin tarttuvaksi ja parantumattomaksi.  (lähde: Wikipedia)

Jätä kommentti

*

Jaa sivu