En kuitenkaan lannistu
Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään 11.10. Tässä kamerunilaisen Nanga Charonne Marinan tarina:
”Olen Nanga Charonne Marina. Olen 13-vuotias, ja käyn Yaoundéssa CEPAD-ammattikoulua, toista vuotta kotitalousluokkaa. Vanhemmat menivät nuorina naimisiin. Äiti oli 14 saadessaan minut. Olin viisivuotias, kun isä kuoli. En vieläkään tiedä syytä isän kuolemaan eikä siitä ole puhuttu koskaan. Äiti huolehti meistä lapsista, mutta ei se helppoa ollut. Olin surullinen, kun hän jätti minut ja pikkuveljen isoäidille ja meni tätini luokse pohjoiseen töihin. Kun äiti sitten oppi ompelijan ammatin, hän tuli lopulta takaisin Yaoundéen töihin ja asumaan kanssamme.
Kaverit puhuivat isistään, miten he ostivat karkkia tai keksejä. Minulla ei ollut siihen mitään sanottavaa. Olisin halunnut isän, joka pelaa jalkapalloa kanssani. Unelmani on liittyä Kamerunin naismaajoukkueeseen. Äiti sanoo, että se on isältä perittyä. Jos isä olisi täällä, hän olisi varmasti laittanut minut hyvään jalkapallokouluun.
Toinen suosikkiasiani on koulunkäynti. Tykkään opettajistani Ariellesta ja Foguesta, ja herra Ekdosta. Suosikkiaineitani ovat ranska, markkinointi, lastenhoito, ruuanvalmistus ja ravitsemus. Kyllä minulle on naurettukin: ”Kotitalouskoulua käyvät tytöt, jotka haluavat vain naimisiin. Heillä ei ole kunnianhimoa.” En kuitenkaan lannistu.
Minut pyydettiin mukaan kotitalouskoululaisten iltapäiväkerhoon, mikä ujostutti alkuun. Ala-asteella olin luokan huonoimpia, mutta kerhossa opin suullista ja kirjallista ilmaisua. On tärkeää osata kirjoittaa oikein, ja vastata reippaalla äänellä, kun jotain kysytään. Jokaisen on täällä puhuttava omasta puolestaan. Nyt olen usein luokallani viiden parhaan joukossa.
Opin kerhossa myös mitä kuukautiskierto tarkoittaa. Osaan nyt laskea omani. Se on 27 tai 28 päivää. Pikkutyttönä minua nauratti se, että naiset vuotavat verta tuosta noin vaan, mutta nyt tiedän, mitä se merkitsee. Tiedän lisäksi, mitä seurauksia liian aikaisesta avioliitosta on. Osaan opettaa muitakin, kun he kysyvät minulta asioita.
Kerho on tehnyt opintokäyntejä orpokotiin. Tuli hyvä mieli, kun huomasin, että lapsista pidetään huolta ja he saavat kunnon ruokaa. Pelasin lasten kanssa jalkapalloa pihalla. Voisin mennä myöhemmin sinne töihin. Minähän olen myös puoliksi orpo. Siksi haluan, että heilläkin olisi asiat kunnossa.
Olen oppinut ajattelemaan omaa tulevaisuuttani, kyselemään asioita. Tuntuu, että kotona minua katsotaan vähän eri tavalla kuin ennen. Äiti on nyt minusta ylpeä, sanoo, että kannan vastuuta. Ajattelen myös omia oikeuksiani. Päätän itse, minne olen menossa.”
Joka kolmas tyttö kehitysmaassa menee naimisiin alaikäisenä. Marttojen hanke ”Köyhien tyttöjen ja naisten oikeus omiin tuloihin ja ruokaturvaan Kamerunissa” tukee naisten kotitalousyrittäjyyttä ja ammattikoululaisten tyttöjen kerhotoimintaa kuudella paikkakunnalla. Kerhojen tavoitteena on kohottaa itsetuntoa, kertoa seksuaalioikeuksista ja kannustaa miettimään omaa koulun jälkeistä työuraa.