| |

Vaarin sähköjuna ja ukin lapinjakkara

”Mummon ruppana, äkkiä ylös!” Tällä hellänhivelevällä lausahduksella herättelin hallituksen eräänä viimeviikkoisena aamuna. Olin matkakuumeen vaivaamassa henkisessä tilassa, sillä olimme lähdössä hyvin tärkeälle matkalle Hollolaan katsomaan ensimmäistä lastenlastamme Aleksia, joka ilmestyi tähän melskeiseen maailmaan juhannuksena. Se juhannus tuntui juhlalta, piti ihan pikkuisen onnesta itkeä tirauttaa.

Näin kirjoitti isäni 18.7.1992 teemassaan ”Vaarin sähköjuna”. Isäni pohti teemassaan (nykyään sanotaan blogi), mitä lapsesta tulisi ja mitä kaikkea hän tälle opettaisi. Perhevalmennuksessa isille on kohta ”kuinka olen valmistanut kotiani lapsen tuloa varten”, ja saman kysymyksen voi esittää isoisille. Pappa rakensi mikroauton ennen kuin lapsen jalat yltivät edes polkimille. No, mitä minä sitten aloin tehdä, kun sain kuulla tulevani isoisäksi?

Lapinjakkaraa, pientä jakkaraa, jollaisen isäni teki meille kaikille, kun olimme pieniä. Yhden jakkaran tarpeet löytyivät mökin varastosta; jakkara oli jäänyt isältäni kesken. Niitä minä olen sitten autotallissa sahannut ja hionut. On täytynyt myöntää ”puutyön opettajan” taidot paremmaksi kuin minun. Tärkein ei ole lopputulos, vaan se, mitä puuta työstäessä mielessä liikkuu. Muistelin yhteisiä joulukuusen hakemisia isäni, setäni ja kummisetäni kanssa. Kerran ajettiin Anglia lumipenkkaan niin syvälle, että kuusi piti karsia renkaitten alle, ja kerran jäi kirves metsään kannon juureen. Joulutunnelma oli korkealla, ja pahus vieköön, miksi aina kummisetäni oli saunassa juuri silloin, kun joulupukki kävi? Jakkaralla istuessa voi kuunnella tarinoita, jakkara kertoo tarinoita.

Jakkaraa tehdessä mietin, että isoisiä tulee lapsen synnyttyä kaksi. Lapsi näkee kaksi erilaista isoisyyden roolia. Pappa piti moottoreista ja ukki musiikista. Isoisät hyvin ymmärtävät, mikä lastenlasta kiinnostaa. Arvotutkija Ronald Inglehart on sanonut lastenlasten arvomaailman muistuttavan enemmän isovanhempien arvomaailmaa kuin omien vanhempiensa. Lastenlasten kautta voi elää uudelleen omaa lapsuuttaan ja mielenkiinnon kohteita. Lapsen vanhempia pitää kunnioittaa, mutta isoisiin liittyy yllätyksellisyys, josta isoäidit eivät aina pidä. Saa nähdä, mitä me Velipekan (toisen isoisän) kanssa lapsenlapsellemme keksimme.

Mitä minä haluan antaa Alma Editille? Maailman melskeet ovat samalla tavalla ilmassa kuin isäni toteamuksessa; siispä haluan antaa turvaa, huolenpitoa, hoivaa ja rakkautta kaikissa olomuodoissa. Haluan antaa rohkeutta, uteliaisuutta, kunnioitusta ja kärsivällisyyttä. Haluan antaa Almalle mahdollisuuden kehittyä omaa tahtia omanlaiseksi ihmiseksi, kaikkineen puutteineen ja vahvuuksineen.

Ja haluan antaa lapinjakkaran, kunhan saan sen valmiiksi.

Muuten: Kuka osaisi neuvoa miten sähköjuna kootaan ja miten se käynnistetään?

 

Timo Tikka

isätyöntekijä, erotyöntekijä, työnohjaaja

Miessakit ry.

www.miessakit.fi/

Jätä kommentti

*