| |

Monimuotoisuutta lahoavalla puulla sekä ”niittymäisellä” takapihalla

Karsikon pihassa kasvillisuus on eri ikäistä, monen kokoista sekä monikerroksista.

Pihaan on alun perin istutettu runsaasti myös puita ja pensaita. Joitakin puita on jouduttu myös kaatamaan, jolloin on huomioitu niin että esimerkiksi kaadettava koivu on jätetty pitempään kantoon ”lahoavaksi puuksi”. Lahoava puu tarjoaa suojapaikkoja, piiloja, lisääntymis- sekä talvehtimispaikkoja ja ravintoa pihan monimuotoisille ötököille. Sen lahoamista on hauska seurata.

Pienessäkin pihassa voi jättää lahopuuta monimuotoisuuden tuojaksi.

Kesän aikana Karsikon pihassa ulkorakennuksen päädyssä oleva lahoava koivu on kuhissut elämää koko kesän. Siinä on kiipeillyt muurahaisia ja kaikenlaisia pieniä ötököitä, joita kaikkia ei ole tunnistettu. Koivun tuohi on osittain irtautunut ja siellä alla oleva puuaines on muuttunut sahajauhomaiseksi. Kääpä  koivupökkelön kyljessä on kasvanut suuremmaksi ja koivun ympärillä ihan lahopuun tuntumassa kasvaa niittykasveja, erityisesti hiirenvirnaa, erilaisia heiniä, pillikkeitä ja apilaa, sekä siankärsämöä. Tikka on käynyt naputtelemassa  runkoa, rusakko viihtyy sen tuntumassa, samoin pikkulinnut ja pölyttäjiä.

Myös kotipihalla voi olla erilaisia hoitotasoltaan olevia alueita. Esimerkiksi Karsikon pihassa varasto/saunan taakse muodostui katseilta piilossa sekä vähän käytetty alue, jossa kasvaa mm. omenapuita. Varaston/saunan takaosassa suunniteltiin niin että ruohonleikkausta vähennetään ja kasvustoa voi lyhentää pari kertaa kesässä, jolloin alueesta on mahdollista muodostua niittymäinen. Koska alue on lämmin ja suojainen paikka, siellä on mahdollista myös perhosten ja pölyttäjien viihtyä. Pihalla voi olla pienempikin alue jätettynä vähemmälle hoidolle, joka tuo monimuotoisuutta pihaa.

Takapihan villinä rehottanut osuus niitettiin syyskuun alkupuolella. Siellä kasvoi runsaana koiranputkea ja vadelman oksia, keltapiiskua, nokkosia ja erilaisia niittykasveja.Pihassamme viihtyy sekä rusakko, että metsäjänikset, tavallaan kumpikin omalla alueellaan. Rusakko enemmän omenapuiden alla ja metsäjänis lymyillen puiden varjoissa ja takapihalla. Takapihan omenapuut tiputtelivat kypsiä hedelmiä ryteikön sekaan, joten jänikset, oravat ja isommatkin linnut tuntuivat nauttivan viileästä vehreydessä ja syyskesän herkuista.

Kun muodostetaan osa pihasta niittymäiseksi, tulisi se olla aurinkoinen paikka, niittykukat tarvitsevat valoa. Myös niittyä perustettaessa etua on jos pohjamaan ollessa hiekkapitoinen, vähäravinteinen ja kuiva. Jotta alueesta saadaan vähäravinteinen on se mahdollista köyhdyttää korjaamalla niittämisen jälkeen leikkuujäte pois. Monesti niitynsiemeniä ei välttämättä tarvitse lisätä, vaan niitä alkaa kasvamaan kun kasvuolosuhteet ovat sopivat, eikä tarvitse kilpailla nurmikon kanssa.

Merja Jukarainen ja Maarit Sallinen-Uusoksa

Merja on kuvatun pihan omistaja ja Maarit Pohjois-Karjalan Marttojen kotipuutarha- ja ympäristöasiantuntija.

Marttaliiton Monimuotoinen kotipiha, Kestävä ja syötävä kotipiha kaupungissa-hanke (2021–2022) lisää tietoutta luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä, sekä tarjoaa helppoja ratkaisuja ja kehittää konkreettisia malleja kotipihojen monimuotoisuuden lisäämiseen. www.martat.fi/kotipiha.

Jätä kommentti

*