Ihanaa, on kesä – vihertää ja visertää. Kaikki ulos ja hyötyliikkumaan sekä keräämään luonnonyrttejä. Villiyrtit ovat nyt parhaimmillaan.

Kevät yllätti meidät täydellisesti. Usein tähän aikaan ei ole edes pientä viherrystä luonnossa ja nyt vaikkapa monet villiyrtit ovat parhaimmillaan poimittavaksi, käytettäväksi ruuanvalmistuksessa ja leivonnassa sekä yrttijuomaksi. Villiyrttien maku ja ravintopitoisuus ovat usein paremmat kuin viljeltyjen kasvien. Toki käytettävä määrä ei ole monella kovin suuri eli suurta vaikutusta ravintoarvolla ei ole vaan luonnonkasvit ja -yrtit täydentävät mukavasti ruokavaliotamme. Villiyrttejä kannattaa käyttää lajeja vaihdellen ja opetella perusasiat – Niiden keräily on hyvää hyötyliikuntaa. Villivihannesten parasta käyttö- ja keräysaikaa on kevät ja alkukesä eli vaikkapa heti viikonloppuna keräämään maistiaisia.  

Luonnonyrttien keräämisen ABC 

  • Opettele tuntemaan syötäväksi kerättävät kasvit. Kerää vain kasveja, joiden tiedät sopivan syötäväksi ja jotka tunnet varmasti. Monella tutulla lajilla voi olla myrkyllisiä lähilajeja. 

  • Kerää vain nuoria, hyväkuntoisia kasveja. 

  • Kuiva sää on paras keruusää. 

  • Kerää vain puhtailta alueilta.  

  • Kerää kasveja vain sen verran kuin tarvitset. 

  • Muista kasvien keruussa jokamiehenoikeudet.  

Keväällä nokkosten putkahtaessa esiin ilmestyvät maan uumenista myös vehreät vuohenputkiruusukkeet. Vuohenputki on monen mielestä varsinainen maanvaiva. Se on kuitenkin erinomainen, miedonmakuinen kasvis, josta voi tehdä monenlaista ruokaa. Pitkän juurakkonsa takia se on vaikeasti hävitettävä rikkaruoho.  

On tärkeää osata tunnistaa vuohenputki, jos sitä poimii ravinnoksi, sillä muutamat myrkylliset kasvit muistuttavat sitä läheisesti. Esimerkiksi hukanputki, myrkkykatko ja myrkkykeiso ovat erittäin myrkyllisiä. Kun vuohenputken lehdet työntyvät varhain keväällä maasta, ne ovat hennon vaaleanvihreitä ja lehdykät ovat supussa. Silloin ne ovat mureita ja sopivat hyvin salaatteihin. Ne käyvät myös keittoihin, muhennoksiin ja ohukaisiin sekä erilaisiin piirakoihin ja rieskoihin. 

Nuoria lehtiä voi pilkkoa suoraan salaattikulhoon tai keittokattilaan. Piirakoita ja rieskoja valmistettaessa lehdet kannattaa kiehauttaa vähässä vedessä ennen käyttöä. Kiehautettuja, hienonnettuja lehtiä voi myös pakastaa. Nuoria lehtiä kannattaa kuivata lehtivihreäjauheeksi. Kun lehdet kasvavat isoiksi, ne väkevöityvät. 

Pesto maistuu monelle ja siihen voi hyvin hyödyntää luonnonyrttejä. 


Vuohenputkipesto 

  • ½ dl kuorittuja manteleita tai pinjansiemeniä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • mustapippuria, suolaa
  • 1 ruukku tuoretta basilikaa
  • 1 dl kiehautettuja, hienonnettuja vuohenputken lehtiä
  • 50 g parmesaanijuustoa
  • 1 dl oliiviöljyä
  1. Hienonna mantelit tai pinjansiemenet ja valkosipulinkynnet monitoimikoneessa.
  2. Lisää vähitellen mustapippuri, suola, basilika ja vuohenputken lehdet.
  3. Lisää joukkoon raastettu juusto.
  4. Lisää lopuksi oliiviöljy ja sekoita tasaiseksi. Jos haluat ohuemman kastikkeen, lisää oliiviöljyä.
  5. Tarjoa kastike pastan kanssa tai käytä sitä mausteena kastikkeisiin. 

Voit käyttää villiyrttejä pestoon myös tuoreena. Silloin niiden tulee olla nuoria, hyvin pestyjä ja kuivattuja. Yllä olevaan ohjeeseen voi käyttää vaikkapa noin 2 dl villiyrttisekoitusta (nuoria, sileälaitaisia voikukanlehtiä, nuoria piharatamon lehtiä, nuoria ahomansikan lehtiä ja nuoria vuohenputken lehtiä).