Osallisuus ja osallistujakato

26.11.2021

Työntekijöiden lisäksi tällä hetkellä on pulaa osallistujista.

Olen ollut syksyn ajan mukana tässä Arkiunelmia kylissä ja kortteleissa -hankkeessa, jossa pyritään pyritään aktivoimaan työelämän ulkopuolella olevia nuoria ja työikäisiä ja lisäämään heidän arkeensa hyvinvointia. Tavoite on melko laaja ja monella tavalla sitä on toteutettukin.

Korona-aikana sotealalla on kilvan keksitty etenkin etäkeinoja tavoittaa tilanteesta eniten kärsiviä, muutenkin huomiotalouden kauimmaisella reunalla hengaavia ihmisiä.

Väyliä saada sosiaalisuutta, puuhaa ja rytmiä elämäänsä on ollut lukuisia, mutta osallistumisessa on silti käynyt kato, niin etänä kuin livenäkin.

On vaikea saada tieto tapahtumista ja ryhmistä kohdennettua juuri niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Jos ihminen ei poistu kotoaan, ole somessa tai seuraa siellä täsmätahoja, ei viesti mene perille.

Nimenomaan viestintään tässä olisi syytä panostaa.

Potentiaalisten osallistujien tilanne ei ole välttämättä sellainen, että he pystyisivät itse määrittelemään, soveltuvatko he johonkin ryhmään tai tapahtumaan. Tai heidän käsityksensä itsestään voi poiketa siitä, miten muut ihmiset ja toimijat heidät määrittelevät. Eli he eivät ehkä aidosti tiedä ikään kuin mihin porukkaan kuuluvat ja minne ovat tervetulleita. Etenkin jos he eivät tunne kuuluvansa minnekään.

Kun taas jos heitä lähestytään aidosti henkilökohtaisesti, päätös on jo tehty heidän puolestaan ja yksi este on ylitetty. On varmuus, että olen sopiva ja tervetullut.

Niin moneen paikkaan ja instanssiin meitä nykyisin lokeroidaan, että joskus on hankala toimia, jos se lokero ei ole selvä. Entä jos uskaltautuu paikalle eikä olekaan tervetullut tai onkin ainoa paikalla tai paikalla on joku itselle epämieluisa? Noloa ja turhaa jännittämistä, parempi siis jättää menemättä ettei joudu häpeämään. Ja häpeällä lie tekemistä myös sen kanssa, ettei omaa viiteryhmäänsä tajua tai halua myöntää. Tietty lokero voi tuntua stigmalta eikä sellaista leimaa halua otsaansa.

Ehkei henkilö myöskään järjestelmissä pompottelun ja sieltä putoamisen jälkeen enää tajua, että hän voisi osallistua, toimia ja ehdottaakin. Se ei ole hänen nykytodellisuuttaan.

Osallisuus ja osattomuus ovat ajankohtaisia sanoja, jotka tätä kuvaavat ja yhä useammin etenkin sotekontekstissa vilahtelevat. Ne eivät kuitenkaan mielestäni ole sanoja, joilla puhutellaan niitä, joita näillä teemoilla tavoitellaan.

Salla Hänninen, työkokeilija, joka koittaa kepillä jäätä

Kuvat: Unplash ja Gratisography