| |

Uusi vuosi, uudet uskomukset

Uusi vuosi on erilaisten lupausten sekä isompien tai pienempien elämäntapamuutosten aikaa. Moni näistä lupauksista ja muutoksista tosin unohtuu jo ennen tammikuun loppua. Tämän vuoksi en olekaan luvannut (tai oikeammin valehdellut) itselleni vuosikausiin mitään. Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Lupasin itselleni, että haastan ja ravistelen omia uskomuksiani enemmän.

Uskon, että omat vakiintuneet uskomukseni määrittävät ihan liikaa sitä, miten näen ympäröivän maailman, oman työni ja myös itseni. Työssäni kehittämishankkeen vetäjänä omat uskomukseni, ennakkoluuloni ja myös aiemmin opittu voivat olla jopa haitallisia, jos/kun ne määrittävät liikaa myös sitä, miten ylipäänsä hahmotan ja jäsennän ne asiat tai ongelmat, joihin yritämme kehittää uusia ratkaisuja.

Mikä on normaalia?

Omien uskomusten ja ajattelumallien reflektointi liittyy myös epävarmaan tulevaisuuteen, jossa erilaiset kriisit, ilmastonmuutos ja luontokato haastavat totuttua elämäntapaamme. Tarvitsemme uusia näkökulmia ja kysymyksiä: Mitä kestävyys, oikeudenmukaisuus tai hyvinvointi tarkoittavat itse kullekin? Keiden tulee olla mukana näiden määrittelyssä? Miten luodaan yhteistä ymmärrystä epävarmasta tulevaisuudesta?

Mielenkiintoinen ydinkysymys – jota pohditaan mielestäni aivan liian vähän – on se, mikä ylipäätään on ”normaalia”. Miten käsityksemme normaaleina pidetyistä asioista ovat oikeasti syntyneet? Millaisia asioita olemme oppineet pitämään normaaleina ja miksi? Vastaukset näihin kysymyksiin auttaisivat meitä tunnistamaan paremmin sen, että myös normaali on jatkuvasti muutoksessa, vaikka emme ehkä huomaakaan muutosta lyhyellä aikavälillä. Tämän jälkeen voisimme ehkä helpommin myös kyseenalaistaa normaaleina pidettyjä malleja, päästää niistä tarvittaessa irti ja pohtia kokonaan uusia normaaleja. Uskon, että tämän seurauksena myös varsinainen muutos olisi oikeasti helpompi.

Muutos edellyttää yhteisöjä

Muutosta ei ajatella eikä toteuteta yksin. Siihen tarvitaan yhteisöjä, jotka sallivat epävarmuuden ja erilaiset näkökulmat. Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys rakentavat uudenlaista ymmärrystä, jonka varaan myös uudenlaiset toimintamallit ja ratkaisut voivat rakentua.

Olen löytänyt itselleni yllä mainitun yhteisön Takuusäätiön ja Marttaliiton yhteisestä Kestävät talouspolut -kehittämishankkeesta, joka alkoi viime vuoden huhtikuussa. Se on vajaassa vuodessa rakentunut luottamukseen perustuvaksi yhteiseksi oppimisprosessiksi, joka tarjoaa myös erinomaisia mahdollisuuksia reflektoida omia uskomuksia ja oppia ajattelemaan uudella tavalla. Kehittämishankkeen lähtökohtana on monimutkainen, ristiriitainen ja epävarma tulevaisuus, jota monet ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset kriisit haastavat. Tämän vuoksi on tärkeää kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia yhdessä monitieteellisesti ja -ammatillisesti sekä löytää näin kokonaan uusia polkuja tulevaisuuteen. Kestävät talouspolut -hanke on muodostunut yhteisöksi, joka muodostuu varsinaisen hanketiimin lisäksi lukuisista yhteistyökumppaneista, asiantuntijoista ja tutkijoista, joilta on löytynyt aikaa ja avointa mieltä yhteiselle oppimiselle.

Oma uudenvuodenlupaukseni on seuraava: Lupaan ajatella asioita uudenlaisista näkökulmista ja myös kuunnella avoimin mielin toisten toisenlaisia näkökulmia. Ihailemani runoilija Eeva Kilven sanoin:

’Minä pidän ihmisistä joilla on avoin mieli.

Ihmisistä jotka pystyvät sanomaan: Ai?

Niinkö? Vai niin. En tiennytkään.

Tuota en tullut ajatelleeksi.

Avoin mieli on enemmän kuin viisaus,

enemmän kuin oikeassa oleminen,

enemmän kuin ”johan minä sanoin” ja

”minä tiesin sen jo vuonna..” ’

 

Minna Markkanen, Takuusäätiö

Kirjoittaja työskentelee Takuusäätiössä, jossa pohtii muun muassa kestävän hyvinvoinnin kysymyksiä Kestävät talouspolut -kehittämishankkeessa.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Kestävät talouspolut -hankkeessa. Muut hankkeen blogitekstit löydät tästä linkistä.

Jätä kommentti

*