Parasta Martoissa
Tällä palstalla martat kertovat, mikä heille on marttatoiminnassa parasta ja mitä kaikkea monipuolinen harrastus antaa. Marttailun tapoja on lähes yhtä paljon, kuin marttojakin ja toiminnassa on mahdollista löytää juuri omaan kiinnostukseen ja elämäntilanteeseen parhaiten sopiva tapa marttailla. Juttusarja täydentyy kevään 2024 aikana uusilla marttatarinoilla.
Marttojen haastattelut ja tekstit Ella Rautiainen. Kuvat Kerttu Malinen (ellei muuta mainita).
Heli Turpeinen
”Siinä oli porukkaa monelta mantereelta ja ilmapiiri aivan mahtava.”
Heli Turpeinen liittyi Marttoihin jo vuonna 2008, mutta tehtyään kierroksen Lieksasta Kuopion, Tampereen, Joensuun ja Kontiolahden kautta takaisin Lieksaan, hän vaihtoi yhdistystä useampaan otteeseen ja löysi tiensä Hyvän Tuulen Marttoihin noin viisi vuotta sitten.
”Tampereella ollessa opiskelijakaveri oli mukana Vauhtimartoissa ja hän houkutteli mukaan silloin vuonna 2008. Sen jälkeen ehdin olla Joensuussa Kaikenmaailman Martoissa ja nyt olen täällä Lieksassa Hyvän Tuulen Martoissa.”
Uudelle paikakunnalle muutettaessa Heli pääsi tutustumaan paikallisiin helposti marttayhdistyksen kautta. Usein myös eri yhdistyksiä vertailemalla pääsi myös katsomaan, minkälaista toimintaa paikkakunnalla järjestetään.
”Valitsin mielelläni sellaisen yhdistyksen, jossa järjestettiin monipuolista toimintaa eikä keskitytty vain yhteen tai kahteen juttuun.”
Martoissa on Helin mielestä tärkeintä juuri monipuoleisuus ja avarakatseisuus. Hän on törmännyt hyvin vähän ”kuppikuntaisuuteen” tai ”kyräilyyn”, vaikka onkin tullut uutena ihmisenä jo useampaan eri yhdistykseen mukaan.
”Monet martat ovat todella aktiivisia tekijäihmisiä, aina ollaan järjestämässä tai tekemässä kaikenlaista. Kaikki, jotka ottavat toiset huomioon ja ovat valmiita kokeilemaan uusia asioita, sopivat hyvin joukkoon mukaan.”
Parhaita muistoja marttailusta Helille ovat olleet erilaisten tapahtumien järjestäminen. Hyvän Tuulen Martat ovat olleet useampana vuonna järjestämässä Lieksan Naisten messuja. Koronavuosien tauon jälkeen tapahtuman järjestämispaikkakin ehti vaihtua, mutta messuille tuli silti suuret joukot osallistujia.
”Vaikka tapahtumien järjestäminen vaatii kamalan paljon energiaa ja aikaa, onnistuminen tuntuu entistä paremmalta ja se kannustaa järjestämään uudestaan.”
Yhteistyö muiden paikallisten järjestöjen ja toimijoiden kanssa on tärkeä osa Hyvän Tuulen Marttojen toimintaa. Heli on itse mukana paikallisessa kotiseutuyhdistyksessä ja ollut järjestämässä yhteistyötapahtumia myös paikallisen maahanmuuttajayhdistyksen sekä MTK:n naisjaoston kanssa.
”Järjestettiin sadonkorjuutapahtuma ja meille sattui aivan ihana syysilma, joten pääsimme järkkäämään sen ulkona. Mukaan tuli myös monta muuta marttayhdistystä. Siinä oli porukkaa monelta mantereelta ja ilmapiiri oli aivan mahtava.”
Tulevaisuuden martoille Heli haluaa lähettää terveisiä, että marttailusta saa tehtyä juuri omannäköistään. Jäseniä ja yhdistyksiä löytyy moneen lähtöön ja joskus vanhakin yhdistys muuttuu uudeksi. Tärkeintä on, että Martat säilyttävät näkyvän roolin avoimena ja monipuolisena järjestönä.
”Ei pidä jäädä ajattelemaan ’mutta ainahan se on ollut tämmöistä’ tai ’aina on tehty niin’, koska se ei missään nimessä pidä paikkaansa. Meilläkin yhdistys kehittyy omaan suuntaansa juuri niiden mukana olevien ihmisten kautta.”
Thomas Hakala
”Ennen kuin liityin Marttoihin, ajattelin sen olevan joku superihmisten kerho”
Vaikka Thomas Hakala ei ole koskaan asunut Helsingin Kalliossa, liittyi hän Kallion Uusiin Marttoihin kesällä 2019 ja toimii nykyään jopa yhdistyksen puheenjohtajana.
”Työpaikkani sijaitsee Sörnäisissä ja kerran työpaikan kahvipöydässä jutusteltiin viikonlopun kuulumisista. Minua oli puraissut hirveä ompelukärpänen ja kun kerroin kaikesta, mitä olin puuhaillut, työkaverini kysyi kuulunko minä Marttoihin, kun olen niin marttahenkinen”, Thomas kertoo.
Työkaveri vinkkasi omaa marttayhdistystään, joka oli vasta 2018 perustettu Kallion Uudet Martat. Thomas oli alun perin luullut, että marttayhdistys valitaan asuinpaikan perusteella, mutta kun hän kävi tämän nuorekkaan marttayhdistyksen tapaamisessa, huomasi hän löytäneensä mahtavan ja samanhenkisen porukan.
”Liityin heti mukaan ja siitä alkoi tämä minun vallankaappaus kohti huippua”, Thomas nauraa.
Nykyään Thomas asuu Hyvinkäällä, opiskelee Tampereen yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä ja tekee IT-hommia valtiolle, virkapaikkana Helsinki. Vaikka työt sekä opiskelu onnistuvat lähes kokonaan etänä, hän kulkee usein näiden kolmen kaupungin välejä. Kun hän pääsee käymään Helsingissä, tulee hän usein juuri marttayhdistyksensä tapaamiseen.
”Se suuri hyöty ns. kaupungista maalle muuttamisessa oli, että sain itselleni viljelyspalstan täältä Hyvinkäältä heti kun semmoista hain! Helsingissä on todella pitkän jonot siirtolapuutarhojen palstojen vuokraamiseen.”
Puolen aarin (n. 5 metriä kertaa 10 metriä) kokoiselta palstalta tuli ensimmäisen kasvukauden jälkeen kaksi kesäkurpitsaa, pari kourallista tomaatteja ja papuja sekä paljon mangoldia. Työn määrä oli suuri, vaikka sato oli pieni, mutta Thomasin mielestä sadon määrä ei ollut se tärkein asia.
”Pääsin kokeilemaan ja oppimaan. Olin niin innoissani uudesta palstasta, että kun kevään ensimmäiset lämpimät kelit sattuivat kohdalle, olin heti istuttamassa ensimmäisiä taimia. Valitettavasti halla taisi syödä suurimman osan sadosta, mutta ensi keväänä kokeilen kärsivällisesti uudestaan.”
Puutarhahommien lisäksi Thomas pitää monista eri kädentaidoista: ompeleminen, puutyöt, savityöt, metallityöt, ruoanlaitto… Marttailussa on hänen mielestään kyse juuri tekemisestä, uteliaisuudesta ja uuden oppimisesta.
”Yksi ensimmäisiä marttatapahtumia, jossa kävin, oli juurileivontakurssi. Kurssia vetänyt martta laittoi yhden mallileivän paistumaan, ja sitä odotellessa unohduimme kaikki keittiön viereiseen huoneeseen rupattelemaan mukavia. Yhtäkkiä ovelta kuuluu koputus ja joku tyyppi kurkkaa sisään ja kysyy ’paistatteko te jotain, täällä haisee vähän palanut’. Siinä sitten kiireellä otettiin leipä uunista ulos ja vaikka siinä olikin vähän tummahko kuori, se oli paras leipä, jota olen koskaan syönyt.”
Thomasin mielestä marttailu sopii moneen eri elämänvaiheeseen, sillä marttailusta voi tehdä juuri sellaista, kun itse haluaa. Mikä pysyy samana, on marttailun henki: puuhaillaan yhdessä intohimolla ja toisista välittäen.
”Ennen kuin liityin Marttoihin, ajattelin sen olevan joku superihmisten kerho, jossa pitää jo osata kaikki etukäteen. Oikeasti tämä on toimintaa, jossa pääsee kehittymään ja kasvamaan ihmisenä sellaisten asioiden äärellä, jotka itseä kiinnostavat.”
Taina Raiski
”Hyvänen aika: tämähän on juuri sitä, mitä minä haluan tehdä!”
Taina Raiski liikuttuu, kun hän miettii, mitkä puolet Martoissa ovat hänelle tärkeimpiä.
”Kun Martat perustettiin silloin 125 vuotta sitten, perustajat päättivät kääriä hihat ja tehdä jotakin heille tärkeiden asioiden puolesta. Tämä sama käytännönläheinen toiminta on marttailussa edelleen tärkeää, pienillä asioilla tehdään itseä, kaveria, koko Suomea tai koko maailmaa auttavia asioita”, hän kertoo.
Taina on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja työelämässä. Töidensä kautta hän on myös mukana Helsingin Ekonomien toiminnassa ja kun ekonomit olivat menossa vierailulle Marttaliiton toimistolle vuonna 2010, Taina lähti reissulle mukaan.
”Kuuntelin muiden kanssa Marianne Heikkilän (Marttaliiton pääsihteeri) esitystä Martoista ja totesin, että hyvänen aika: tämähän on juuri sitä, mitä minä haluan tehdä!”
Taina asuu Helsingin Herttoniemessä, joten hän aloitti oman yhdistyksensä etsimisen ensin lähellä sijaitsevia paikallisyhdistyksistä. Mikään yhdistys ei vain tuntunut omalta tai ei sopinut hänen työaikatauluunsa. Lopulta Taina päätti, että perustaisi oman yhdistyksen.
”Sain Helsingin Ekonomien kautta välitettyä vierailulle osallistuneille tiedon siitä, että olemme perustamassa uutta marttayhdistystä. Ensimmäiseen tapaamiseen tulikin jo 13 ihmistä ja siitä syntyi ProMartat.”
ProMarttojen nimelle voi löytää monta merkitystä: pro on lyhennys sanasta professional eli ammattilainen, sillä yhdistyksen jäsenet ovat tai olivat ammattilaisia omalla alallaan; voi myös ajatella ProMarttojen olevan professional marttoja eli ammattilaisia marttailussa; pro voi myös tarkoittaa jonkin asian kannattamista, joten ProMarttojen jäsenet ovat martta-aatteen kannattajia.
”Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta tarkoituksena on, että ProMarttojen toiminta sopii juuri meille töissä aktiivisesti käyville, jotka haluavat myös olla mukana marttailussa.”
Tainasta onkin vuosien saatossa tullut ammattilaismartta, sillä oman yhdistyksen perustamisen lisäksi hän on ollut Uudemaan marttapiirin hallituksessa ja on nykyään myös Marttaliiton hallituksessa. Hän on päässyt marttailun kautta ainutlaatuisiin tapahtumiin, kuten emännöimään presidentti Tarja Halosta vuonna 2017, kun presidentti oli kutsuttu puhumaan ProMarttojen, Anarkistimarttojen ja Kantin Marttojen yhdessä järjestämään Suomi 100-seminaariin.
”Mutta tärkeintä eivät ole vain juhlalliset tilaisuudet, vaan se arkinen toiminta. Ei jäädä filosofoimaan vaan kääritään ne hihat ja ryhdytään toimeen marttojen arvojen mukaisella tavalla.”
Suurin kantava voima Martoissa Tainan mukaan on yhteisöllisyys. Se näkyy kaikessa marttatoiminnassa, isossa ja pienessä mittakaavassa. Harvoin eteen tulevat ongelmat ratkeavat yksin pohtien, vaan voimaa ja apua saa ympärillä olevista marttatovereista.
”Kaikki me olemme samanarvoisia, kun yhdessä marttaillaan. Vaikka olisi kolmannen sukupolven martta tai täysin ensikertalainen, olisi 50 lapsenlasta tai vapaaehtoisesti lapseton, tai jos on työelämässä tai eläkkeellä, me olemme kaikki samalla lähtöviivalla marttoina.”
Siksi Taina suosittelee marttailun kokeilemista kaikille iästä, sukupuolesta, äidinkielestä tai elämänvaiheesta riippumatta. Hän myös kannustaa perustamaan oman marttayhdistyksen tai toimintaryhmän, jos oikean tuntuista porukkaa ei löydy jo olemassa olevista yhdistyksistä.
”Meillä ei ole mitään pääsyvaatimuksia. Jos marttailun aatteet tuntuvat omalta, niin rohkeasti mukaan vain!”
Reija Setälä
”Jos en olisi ollut martta, en varmasti olisi päässyt kokemaan tällaista reissua!”
Kun Reija Setälän hiihtolomareissu meinasi ajautua karille vuonna 2007, hän löysi yllättäen apua ja uuden harrastuksen Martoilta.
”Olin töissä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, joten meidän täytyi lyödä vuoden lomapäivät lukkoon jo hyvin aikaisin. Olimme jo edellisen vuoden hiihtoreissulla sopineet, että lähdemme hiihtämään samaan paikkaan ja samaan aikaan seuraavanakin vuonna, mutta vastuuseen jätetty henkilö ei ollutkaan tehnyt järjestelyjä ajoissa. Minulla oli siis loma tulossa, mutta ei paikkaa minne mennä”, Reija kertoo.
Sattumalta Reijan ystävä, joka oli jo Kämmenniemen Marttojen jäsen, kutsui hänet mukaan oman yhdistyksensä hiihtoreissulle. Marttayhdistys oli vuokrannut Teiskon VPK:n omistaman mökin Leviltä, jonne he lähtivät porukalla viikoksi.
”Lähdin sitten heidän matkaansa. Minulla oli silloin vaikea elämänvaihe, sillä mieheni oli juuri menehtynyt sydänpysähdykseen. Päästessäni mukaan reissuun, tämä naisporukka antoi minulle valtavasti voimaa ja energiaa. Se oli semmoinen hyvin terapeuttinen hiihtoloma, hiihdimme joka päivä pitkiä lenkkejä.”
Hiihtoretken jälkeen Reija liittyi mukaan Kämmenniemen Marttoihin ja toimi myös yhdistyksen sihteerinä. Nykyään hän on sihteerinä Pirkanmaan Kansainvälisissä Marttoissa, jonka toimintaan hän liittyi ensin toissijaisena jäsenenä vuonna 2016, kun yhdistystä perustettiin. Hän on myös aktiivinen kässämartta ja oli mukana perustamassa Pirkanmaan Marttojen käsityöryhmää. Hän toimii myös Pirkanmaan Marttapiirissä mm. vertaismarttana.
Pirkanmaan Kansainväliset Martat keskittyvät eritoten toimintaan, joka tukee Suomeen muuttaneiden naisten kotoutumista Tampereen seudulla.
”Teemme yhteistyötä paljon Lähi-idän naisten yhdistyksen kanssa. Meillä on säännöllisesti kokoontuva keskustelukerho, joissa harjoitellaan suomen kielen arkikäyttöä ja me olemme myös kokkailleet ja käyneet marja- ja sieniretkillä. Tärkeintä toiminnassa on kulttuurien välinen vuorovaikutus.”
Melkein 20 vuoden marttailun ajalta Reijalle on jäänyt paljon muistoja, mutta mieleenpainuvin oli marttamatka Strasbourgiin vuonna 2018. 50 marttaa ympäri Suomen pääsivät vierailemaan europarlamentaarikon ja aktiivimartan Sirpa Pietikäisen ohjaamana Euroopan parlamentissa sekä ihmisoikeustuomioistuimessa.
”Jos en olisi ollut martta, en varmasti olisi päässyt kokemaan tällaista reissua!”
Reija on tehnyt 40-vuotisen uran röntgenhoitajana ja jäi eläkkeelle viisi vuotta sitten. Hän kokee olevansa elinikäinen opiskelija ja on suorittanut Taito-avaimia ja muita marttaopintoja siitä asti, kun liittyi Marttoihin. Lisäksi hän on käynyt Opintokeskus Siviksen järjestötoimintaan liittyviä kursseja. Syksyllä 2023 valmistuivat viimeisimmät, Martta-akatemiasta löytyvät ’Monimuotoinen kotipiha’ -opinnot.
”Kurssin aihe oli hyvin ajankohtainen, sillä viime aikoina on ollut hyvin paljon puhetta luonnon diversiteetistä ja luontokadosta. Pääsin miettimään, miten omalla kotipihalla pääsee parantamaan luonnon tilaa. Olen siis hyvin onnellinen, että tällaisia opintoja on mahdollistettu!”
Marttailu sopii Reijan mielestä harrastuksena kaikille, kunhan vain löytää oman yhdistyksensä. Kaikki yhdistykset painottavat omia juttujaan ja toiminta voi näyttää hyvin erilaiselta.
”Meillä täällä Teiskossa taitaa olla jopa kolme tai neljä eri yhdistystä, jossa kaikissa on eri-ikäisiä jäseniä ja jotka puuhaa erilaisia marttailtoja. Kaikkien kyllä kannattaisi edes kokeilla marttailua!”
Päivi Valkonen
”Lähdin vauva kainalossa marttailtaan ja sille tielle jäin!”
Kun Päivi Valkosen nuorin lapsi syntyi vuonna 2012, hän huomasi kaipaavansa uutta harrastusta ja seuraa vauva-arkeen. Hän oli muuttanut työn perässä Lieksaan hänen perheensä kera, eikä uudella paikkakunnalla ollut vielä paljon tuttuja.
”Marttailu vaikutti jo ennen liittymistä kiinnostavalta, joten selvitin netistä vähän eri yhdistysten tietoja. Lopulta löysin erään yhdistyksen ja soitin heidän sihteerilleen. Puhelusta jäi hyvä fiilis, joten lähdin sitten vauva kainalossa marttailtaan ja sille tielle jäin!”, Päivi kertoo.
Liityttyään Hyvän Tuulen Marttojen jäseneksi vuonna 2013, Päivistä tuli nopeasti martta-aktiivi. Oltuaan pari vuotta rivijäsenenä, hänestä tuli yhdistyksensä rahastonhoitaja ja hän on myös mukana vertaismartta-toiminnassa. Lapset ovat myös olleet aktiivisesti mukana marttailussa läpi vuosien.
”Lapset ovat aina olleet tervetulleita mukaan. Varsinkin meidän nuorimmainen on kunnon pikkumartta: hän tulee joka vuosi mukaan syksyisin järjestetylle karpaloretkelle ja hän sai tänä vuonna myös serkkunsa lähtemään mukaan. Kesällä hän myös lähti meidän kanssa kokeilemaan koskenlaskua Ruunaan koskilla!”
Lasten kanssa harrastamisen lisäksi Päiville ovat jääneet eritoten mieleen kaikki isot kokoontumiset ja tempaukset, joita martat ympäri Suomen ovat järjestäneet. Heidän yhdistyksestään lähti porukka juhlistamaan Marttojen 120-juhlavuotta Helsinkiin ja Päivi odottaa myös innolla tulevia Martat 125-messuja Tampereella. Tempauksista mieleenpainuvin oli vuoden 2018 #martalta-patalapputempaus.
”Kaikkien Suomen yhdistysten kanssa tehtiin aivan älytön määrä patalappuja, joita sitten jaettiin eteenpäin. Meillä oli patalappu-näyttely Lieksan kirjastolla, jossa kirjaston käytävien seinät olivat ihan täynnä patalappuja, joita kaikki kävijät saivat napata mukaansa kotiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin toimimaan näin isosti yli yhdistysrajojen.”
Marttojen tekemä hyväntekeväisyystyö ja arvomaailma, kuten naisten aseman vahvistaminen, ovat Päivin mielestä tärkeitä puolia marttailussa. Marttatoiminnasta kiinnostuneen kannattaa hänen mielestään ottaa rohkeasti selvää, minkälaisia yhdistyksiä omassa lähipiirissä toimii. Oli kyseessä paikallisesti tai laajemmalla toimiva yhdistys, jokaisella marttaporukalla on jotain tarjottavaa.
”Kukaan ei tule tekemään tupatarkastusta, ennen kuin saa liittyä mukaan. Kunhan löytyy innostusta uuden oppimiselle ja lähtee tekemään juttuja ilon kautta, oma porukka löytyy varmasti.
Tyti Laakso
”Meidän äiti harrastaa puheenjohtajuutta ja jumppaa!”
Elämä on vienyt Tyti Laaksoa (71) ympäri Suomen: alun perin Imatralla kasvanut, Turussa opiskellut ja mm. Uumajassa työskennellyt Tyti teki pitkän 45-vuotisen uran hammaslääkärinä, mutta aloitti aktiivisen yhdistystoiminnan jo 7-vuotiaana liittyessään partioon.
”15-vuotiaana aloitin Teinikunnassa ja siitä lähtien, siis jo 56-vuotta, olen ollut mukana yhden tai useamman yhdistyksen hallituksessa, lukuun ottamatta paria vuotta jotka vietin Uumajassa, Ruotsissa”, Tyti kertoo,
Marttoihin Tyti liittyi vuonna 2005, kun hän muutti Espoon Tapiolaan ja kollega suositteli Kauniaisten Marttoja. Vaikka Tyti asuu edelleen Pohjois-Tapiolassa miehensä kanssa, on marttayhdistys vaihtunut ja hän kuuluu nykyään Uuden Tuulen Marttoihin, joka on yksi Tapiolan paikallisyhdistyksistä.
”Liityin Uuden Tuulen Marttoihin joko vuonna 2008 tai 2009 ja olen toiminut yhdistyksen sihteerinä ja puheenjohtajana. Toissijaisia marttajäsenyyksiä riittää, sillä olen toiminut mm. Kädentaitomartoissa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana, Golf-Marttojen hallituksessa sekä rivijäsenenä Kauniaisten Martoissa, Pro-Martoissa ja Matinkylän Martoissa.”
Rakkaimpia harrastuksia Tytille ovat aina olleet käsityöt, liikunta, hyväntekeväisyys ja yhdistystoiminta. Niin rakasta ja aikaakin vievää yhdistystoiminta on ollut, että kun vuosia sitten Tytin 5-vuotiaalta kuopukselta kysyttiin äidin harrastuksista, hänen poikansa antoi selvän vastauksen: ”Meidän äiti harrastaa puheenjohtajuutta ja jumppaa!”
Aktiiviseen yhdistystoimintaan löytyy energiaa ja intoa, kun yhdistys tuntuu itselle tärkeältä. Tyti on toiminut myös Suomen Naishammaslääkärien puheenjohtajana ja on edelleen yksi Uuden lastensairaalan perhekavereista. Marttailu on harrastuksena aina mukana arjessa tekemässä siitä mukavampaa.
”Mielestäni elämä on parasta itse tehtynä. Marttailuun ja arkeen kuuluu elinikäinen oppiminen, yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Ehkä mieleenpainuvinta on ollut messutapahtumissa marttailun ja kädentaitojen esitteleminen ja tutuksi tuominen. Minulla on aina joku käsityö kädessä, eli pysyvä neuloosi päällä!”
Yhdessä tekemisen lisäksi Tyti pitää paljon mahdollisuudesta suorittaa marttaopintoja. Hän on suorittanut useita kultaisia taitoavaimia ja muutaman hopeisen harrastusmerkin, useimmat niistä silloin kun Martta-akatemia ei ollut vielä toiminnassa.
”Opintoihin kuuluvat tehtävät tehtiin paperilla ja lähetettiin tarkastettaviksi. Vieläkin voi osan materiaaleista tulostaa, jos haluaa!”, Tyti nauraa.
Tulevaisuuden marttojen Tyti toivoo tuovan järjestöön enemmän kansainvälisyyttä ja samaa perinteikästä tekemisen iloa. Hänen mielestään eritoten marttojen yhdistysasut (mekko, esiliina, huivi, ym.) ovat todella tärkeitä symboleita ja hänelle on hyvin arvokas asia saada käyttää oman äitinsä 1960-luvulla ompelemaa marttamekkoa.
”Erilaisuus on yhteisössä rikkaus! Rohkeat, seuralliset, uteliaat, uusia asioita tai uutta seuraa etsivät sopivat kaikki mukaan. ’Hyvä arki kuuluu kaikille’, se toimii oikein hienosti edelleen mottona.”
Pirjo Kuisma
”Oman tekemisen kautta pääsee tuomaan esille itselle tärkeitä arvoja.”
Pirjo Kuismalle on tärkeää, että yhdistyksillä, joiden toiminnassa hän on mukana, on samat arvot kuin hänellä. Kun hän liittyi Harvialan Marttoihin vuonna 2015, häntä viehätti yhteisön ja uuden harrastuksen lisäksi marttailuun kuuluvat aatteet.
”Eritoten se, miten kässämarttailuun vahvasti yhdistyy ekologinen ajattelu, kuten kierrätysmateriaalien käyttäminen ja rikkinäisten juttujen paikkaaminen. Oman tekemisen kautta pääsee tuomaan esille itselle tärkeitä arvoja”, Pirjo kertoo.
Vaikka Pirjo on ollut Marttojen jäsen vasta 8 vuotta, hän kertoo nauraen eläneensä ”marttailuelämää” jo yli 60 vuoden ajan. Hän toimii tällä hetkellä Harvialan Marttojen puheenjohtajana ja on ahkera käsityöläinen, joka kokeilee erilaisia tekniikoita näkyvästä korjaamisesta pajunoksista punomiseen. Hän on myös kasvivärjännyt lankoja yli 40 vuotta ja on aktiivinen Värjärikilta ry:n toiminnassa.
”Silloin kun liityin Marttoihin olin vielä työelämässä. Lapset olivat jo aikoja sitten kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet kotoa, enkä yhtäkkiä enää tuntenutkaan kotipaikkakunnaltani monia ihmisiä. Onneksi naapurini kutsui minut mukaan marttailtaan, siellä minut toivotettiin heti tervetulleeksi.”
Vaikka Pirjo on jo eläkkeellä, hän ohjaa edelleen erilaisia käsityökursseja mm. kansalaisopistoilla ja Taito-liitossa. Hän on koulutukseltaan kotiteollisuusopettaja ja kertoo marttailun täyttävän tietynlaista kaipuuta vanhaan opettajan ja ohjaajan ammattiin.
”Myös marttaillessa pääsee jakamaan omaa osaamista ja opettamaan muita, vähän erilaisemmassa ympäristössä kuin koulunpenkissä. Ja mikä parasta, aina oppii myös itse toisilta uutta.”
Pirjolle avautui uusi, yli yhdistysrajojen menevä marttailu, kun hän pääsi mukaan marttamatkalle Strasbourgiin vuonna 2018. Oman yhdistyksen kanssa on kiva harrastaa, mutta hänestä oli upeaa päästä tapaamaan marttoja eri puolelta Suomea.
”Siinä muodostui eräänlainen marttaverkosto ja olen edelleen monen matkalle tulleen martan kanssa yhteyksissä. Marttaliitto on mielestäni tarjonnut hyvin mahdollisuuksia ja motivaatiota osallistua aktiivisesti yhdistystoimintaan. Kun on tottunut tekemään työtä verkostoissa, siitä saa voimaa myös harrastuksissa.”
Kun pandemian alkaessa Marttaliitto rupesi järjestämään etäkässäkahviloita, Pirjo lähti niihinkin innolla mukaan sekä osallistujana että toteuttajana.
”Janakkalan kunta antaa meidän usein käyttää ilmaiseksi kunnantalon tiloja, joten meitä kerääntyy samaan tilaan muutama martta yhden koneen ja ison näytön äärelle, josta sitten yhdessä osallistumme kässäkahvilaan. Etäkässäkahviloissakin pääsee tapaamaan uusia marttoja ja jakamaan osaamistaan.”
Marttailu sopii Pirjon mielestä kaikille, jotka haluavat innostusta ja apua oman arjen pyörittämiseen. Jokainen voi tehdä marttailusta omaan elämäntilanteeseen sopivan harrastuksen.
”Hyvästä arjesta parempi maailma. Kannattaa lähteä mukaan avoimin mielin. Kaikkien ei tarvitse heti hypätä hallitukseen tai järjestämään tapahtumia, kunhan vain lähtee innolla mukaan.”
Roosa Grönberg
”Haluan tehdä työtä sen eteen, että kaikilla olisi huomenna parempi arki.”
Kun Roosa Grönberg (24) liittyi mukaan Marttoihin, hän oletti marttailun sopivan itselleen, koska hän kokee olevansa ”vanha sielu”.
”Ajattelin, että Martoissa tehdään ns. vanhojen ihmisten juttuja, mutta todellisuudessa se ei ollutkaan niin. Löysin kyllä joukon ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä kuin minä olen.”
Roosa liittyi lappeenrantalaiseen Willit Martat-yhdistykseen vuonna 2020. Hän on alun perin kotoisin Hattulasta, Kanta-Hämeesta, mutta muutti Lappeenrantaan opiskelemaan kauppatieteitä. Nykyään hän asuu Helsingissä, vaikka ennen vannoi, ettei koskaan muuttaisi pääkaupunkiimme.
”Luulin, etten tykkäisi tämän kaupungin tunnelmasta, mutta täällä asuttuani minusta alkoi tuntumaan, että kaupunki välittää asukkaistaan.”
Tämä välittäminen viehätti Roosaa myös Marttaliitossa. Hänelle on tärkeää, että yhdistykset, joiden jäsenenä hän toimii, välittävät jäsenistään. Roosan mielestä Martoista ja marttailusta huokuu lämmin henki ja avoimuus.
”Yksi Marttojen sloganeista, ’Hyvä arki kuuluu kaikille’, sulatti minun sydämeni. Siihen kiteytyy myös oma maailmankatsomukseni: haluan tehdä työtä sen eteen, että kaikilla olisi huomenna parempi arki.”
Opiskellessaan Lappeenrannassa Roosa perusti ystävänsä kanssa Willien Marttojen alaisen, opiskelijoille suunnatun toimintaryhmän, Kuutti-Martat. Toimintaryhmä on vasta perustettu, mutta toivoo löytävänsä jalansijaa Lappeenrannan opiskelijoiden keskuudessa.
”Toimiva arki on hyvin tärkeää opiskelijaelämässä. Martoilla on hyvin paljon annettavaa myös meille nuorille aikuisille. Marttaperinteistä ja -historiasta pystyy ammentamaan paljon myös nykypäivään.”
Roosalle on jäänyt vahvasti mieleen Willien Marttojen järjestämä hautuumaakierros, jossa vierailtiin edesmenneiden vahvojen naisten haudoilla ja kuultiin näiden naisten elämästä.
”Se nosti esille Marttojen arvoajattelua, eritoten naisten aseman korostajina. Opin paljon sekä edellisistä sukupolvista että nykyisten marttojen moninaisuudesta.”
Marttailua Roosa suosittelee kaikille, jotka nauttivat kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa ja jotka toivovat elämäänsä lisää arjen pieniä iloja.
”Olen aikamoinen kotihiiri, mutta marttailu on saanut minut nauttimaan kohtaamisista ja yhdessä tekemisestä. Koti on aina ollut minulle tärkeä ja marttailun kautta siitä on tullut vieläkin tärkeämpi. En ole koskaan ollut pro-leipuri, pro-ruoanlaittaja tai osannut neuloa sitä villasukan kantapäätä, mutta arjen pienet onnistumiset tuovat paljon iloa elämään!”
Kaisa Salmu
”Marttoihin ei ole pääsykoetta, kaikki ovat tervetulleita.”
Vuosia sitten opiskellessaan Lapin yliopistossa, Kaisa Salmu (37) pyöritteli mielessään Marttoihin liittymistä, mutta opiskelijan kiireinen arki vei hänet mukanaan. Lopulta hän liittyi Oulunsuun Marttoihin vuonna 2012, kun hän muutti opinnoista valmistuttuaan Ouluun.
”Minulla ei ole sitä ns. marttailun sukurasitetta, vaan äiti ja isoäidit kuuluivat Maa- ja kotitalousnaisiin. Kun muutin Ouluun, halusin päästä tutustumaan alueella asuviin samanhenkisiin ihmisiin ja sille tielle olen jäänytkin!”
Jo opiskeluaikana marttatoiminta vaikutti Kaisasta luontaiselta ja hänelle sopivalta. Hän pitää arjen monipuolisesta ”värkkäämisestä”, kuten leipomisesta ja ruoanlaitosta. Jos jotkut aiheet eivät olleet vielä hänelle tuttuja, pääsi hän kokeilemaan niitä marttailun kautta.
”Jos haluaa opetella jostain tietystä ruoanlaiton menetelmästä tai käsityötekniikasta, kyllä Martoilta yleensä löytyy kurssi siihen liittyen ja pian pääseekin yhdessä opettelemaan ja tutustumaan aiheeseen.”
Kun martat kokoontuvat, sillä ei ole väliä keitä ollaan tai mistä tullaan. Vaikka kaikkia ei kiinnostaisi ruoanlaitto tai käsityöt, kaikki jakavat saman uteliaan marttahengen. Yhteisöllisyys ja avoimuus ovat Kaisalle tärkeintä Martoissa.
”Martat ovat puoluepoliittisesti sekä uskonnollisesti sitoutumattomia eikä sillä ole väliä, oletko töissä vai eläkkeellä. Martoissa ollaan tavallaan vapaita arjen rooleista, mukaan saa tulla juuri omana itsenään.”
Onkin siis selvää, että Kaisan mielestä marttailu sopii kaikille, kunhan vaan riittää uteliaisuutta ja kiinnostusta oppia.
”Kun olen ollut esittelemässä marttatoimintaa, minulle on usein tultu sanomaan, että kyllähän minuakin marttailu kiinnostaa, mutta kun en osaa kantapäätä tai ruoanlaittoa tai sitä sun tätä. Heille olen vastannut, että hei, ei Martoissa ole mitään pääsykoetta, kaikki on tervetulleita!”
Tärkeänä puolena marttatoiminassa Kaisa näkee sen, että myös lapset saavat tulla mukaan toimintaan. Kaisa ottaa oman esikouluikäisen poikansa mukaan marttailtoihin ja eritoten ruoanlaitto on lapselle mieluisaa puuhaa. Lasten tai nuorempien jäsenten kautta toiminnassa on mukana marttailun ylisukupolvisuus.
”Iäkkäämmät jäsenet ovat tykänneet tavata poikaani, eritoten jos heidän omat lastenlapsensa asuvat jossain kaukana. Pojallani taas on useampi varamummo!”
Kaisan mielestä marttatoiminta sopii jokaiseen elämäntilanteeseen ja hetkeen. Hän kannustaa uusia marttoja rohkeasti toimintaan mukaan, vaikka välillä ei ehdi tai jaksa.
”Joskus kun työpäivän jälkeen ei jaksaisi, mutta lähden silti väsyneenä marttailemaan, huomaan palaavani marttaillasta kotiin pirtempänä kuin sieltä lähdin. Marttailu antaa virtaa ja energiaa!”
Kaisa toimii tällä hetkellä Oulunsuun Marttojen puheenjohtajana ja on mukana myös Pohjois-Pohjanmaan Marttapiirin hallituksessa sekä vertaismarttatoiminnassa. Hänen toiveensa on, että Martat ovat elinvoimainen järjestö vielä sinäkin päivänä, kun hän jää eläkkeelle.
”Martat on minulle todella rakas järjestö. Olen marttaillut jo yli 10 vuotta ja haluaisin marttailla vielä paljon pidempäänkin!”
Leni Blomvall
”Taustoilla ei ole väliä, kun marttailu yhdistää.”
Kun Leni Blomvall muutti 1990-luvun lopussa Suomesta Belgiaan, hänestä tuntui, ettei hän löytänyt paikkaansa paikallisesta ulkosuomalaisten yhdistyksestä.
”Vieraassa paikassa syntyy monia kotitalouteen liittyviä kysymyksiä, esim. mistä kaupoista löytää mitäkin korvaavia tuotteita tai mistä löytyvät paikalliset käsityökaupat. En ollut ennen marttaillut, mutta asia alkoi kiinnostamaan ja aloin ehdotella kaveripiirissä yhdistyksen perustamista.”
Moni kiinnostui Lenin ideasta ja vuonna 2008 perustettiin Belgian Martat ry. Ensimmäisen vuoden jälkeen jäseniä oli noin 40, tänä päivänä jäseniä on noin 100.
”Koska asun tällä hetkellä Suomessa, en pääse mukaan Belgian Marttojen varsinaiseen toimintaan. Liityin siksi Turun Marttayhdistyksen toimintaryhmän, Toivon Marttojen, toissijaiseksi jäseneksi.”
Lenin päivät täyttyvät Suomessakin marttahommista: hän toimii piirinsä vertaismartta-toiminnan ja Toivon Marttojen vetäjänä, Turun Marttayhdistyksen sekä Uudenmaan Marttojen hallituksessa. Vaikka Leni ei itse asu Uudellamaalla, mutta hänen pienen lapsenlapsensa takia sinne on vahvat siteet.
”Olen sarjayhdistysaktiivi. Olen koko täysi-ikäisyyteni ajan toiminut eri yhdistyksissä, yleensä hallituksissakin. Opiskellessa toimin ainejärjestössä ja osakunnassa, Belgiassa lasten koulun kirjastossa ja lasten yleisurheiluharrastuksen toimitsijana… Marttatoiminta on niin kattavaa, että enää ei muuta mahdu mukaan!”
Marttailussa Lenin mielestä on upeaa, miten monenlaisia ihmisiä pääsee tapaamaan.
”Taustoilla ei ole väliä, kun marttailu yhdistää. Belgiassa koululaisten äitinä elin tietynlaisessa kuplassa, joka laajeni suuresti marttailun myötä.”
Marttaystävien piiri toimii myös etänä. Kun koronapandemia alkoi, Leni lensi Brysselistä takaisin Suomeen auttamaan iäkästä isäänsä. Istuessaan jo junassa kohti Turkua, hän liittyi marttaporukkansa etätapaamiseen puhelimensa kautta. Koska hän ei halunnut häiritä hiljaisen vaunun ainoata kanssamatkustajaa, Leni ei lähtenyt osallistumaan kuulemaansa keskusteluun.
”Istuin junassa ja kuuntelin muiden keskustelua hiljaisessa vaunussa, jopa kissani oli aivan hiljaa jalkatilassa. Oli ihanaa siinä tilanteessa kuulla tuttujen marttojen ääntä ja nähdä heitä puhelimen kuvaruudulla.”
Vaikka marttaperinteet ja niiden vahvistaminen ovat Lenille tärkeintä, hänen mielestään pitäisi päästä eroon syvälle juurtuneesta mielikuvasta sukkia kutovista naisjoukoista, jotka ovat ylivertaisia kodin puuhissa.
”Olen kohdannut jäseniä, jotka häpeillen kertovat, etteivät muka ole oikeita marttoja, kun eivät välitä kotitöistä.”
Leni toivoo Marttojen toimintaan kaikkia niitä, jotka pitävät perinteisestä tekemisen meiningistä. Kun toimintaan tulee uusia tekijöitä, saavat yhdistyksen uutta energiaa ja vanhatkin yhdistykset saavat pyöränsä taas pyörimään. Avointa mieltä tarvitaan sekä uusilta että vanhoilta jäseniltä; jokainen jäsen pystyy itse vaikuttamaan toimintaan ja tuomaan siihen itseään kiinnostavia asioita.
”Mitä moninaisempi porukka, sitä parempi meininki! Marttailu on siitä ihanaa, että se taipuu niin moneksi.”