Marttojen tasa-arvoteot 1960-1969
Kuusikymmmentäluvulla yhteiskunnallinen vaikuttaminen lisääntyi. Martat tekivät aloitteita niin päivähoidon turvaamisesta ja perheenemännän eläkeasiasta kuin ympäristönsuojelun tutkimuksen ja lainsäädännön kiirehtimisestäkin.
1960
Teemana oli harkinnan vuosi. Harkinnan vuonna korostettiin taloudellisia kysymyksiä, yhteisvastuuta ja vastuuta kanssaihmisistä. Yhteiskunnan kaupungistuessa Martat herättelivät vastuuta lähimmäisistä, naapuriapua ja vanhan hyvän ajan naapurisopua.
1961
Naisten kouluttautumisen kasvaminen näkyi myös marttojen toiminnassa. Enää ei tarvittu pitkiä kodinhoitamisen perusteita läpikäyviä kursseja vaan voitiin keskittyä henkisempien pääomien kasvatukseen: käytiin oopperassa ja taidenäyttelyissä, tutustuttiin kirjallisuuteen ja pidettiin runo- ja lukupiirejä. Martatkin aloittivat ihmissuhdeluentojen pitämisen. Sinuttelu yleistyi koko Suomessa, mutta se ei juuri näkynyt Martoissa, sillä martat ovat perinteisesti sinutelleet toisiaan. Jos yhdistyksissä oli aikaisemmin laulettu alku ja loppuvirsi, siitä tavasta luovuttiin vähitellen ja siirryttiin maallisempiin lauluihin; sama uskonnollisuuden väheneminen näkyi kodeissa hieman aiemmin.
1962
Järjestön teemana oli konevuosi. Kodin koneiden määrä lisääntyi nopeasti. Kotitalouskonemarkkinoilla oli runsaasti valinnanvaraa ja kotimaiset ja ulkomaiset tuotteet kilpailivat keskenään. Kuluttajat tarvitsivat tietoa siitä, onko uuden koneen hankkiminen paras ratkaisu, vai voisiko työpaikkoja uusimalla ja työtapoja muuttamalla säästää enemmän aikaa ja voimia.
1963
Järjestön teemana oli Taitovuosi
Marttajärjestön tarkoituksena oli jo perustamisvaiheessa levittää perheenemännille tietoa ja taitoja. Kuusikymmentäluvun alussa kotitalous kehittyi nopeasti ja tietoa tuntui tulvivan joka puolelta niin paljon, että ajan tasalla oli vaikea pysyä. Entisten tietojen syventäminen, tietojen päivittäminen ja uuden oppiminen oli kaikille välttämätöntä. Teemaksi otettiin taito tavoitteena. Marttailtojen henkisenä ohjelmana oli Rakentava ja repivä arvostelu, Suullinen esitystaito, Aamuvartio ja Päivälepo. Vuonna 1963 Marttaliitto palkkasi osa-aikaisen perhekasvatuskonsulentin, joka kiersi eri puolilla maata pitämässä ihmissuhteisiin ja perheasioiden solmukohtiin liittyviä tilaisuuksia. Tästä alkoi ihmissuhteita käsittelevien marttailtojen suosio. Pohjoismaisen Emäntäliiton konferenssien lisäksi alettiin vuonna 1963 pitää tavallisille jäsenille lomakursseja.
1964
Marttojen teemana Kotiseutuvuosi Kotiseutuvuoden toiminnassa yhdistyivät vanhan kunnioittaminen ja uuden rakentaminen. Kotiseutuvuonna martat yhdistivät voimansa muiden järjestöjen kanssa. Keväällä ja kesällä järjestettiin sittemmin perinteeksi muodostuvia yhteisiä siivous- ja kunnostustalkoita. Finlands svenska Marthaförbundin aloitteesta asetettiin komitea selvittämään perheenemäntien eläkekysymystä.
1965
Elinympäristön tilasta huolestuneet martat kiinnittivät päättäjien huomiota tekemällä aloitteita mm. asemakaavoitukseen, lannoitetutkimukseen, ilmansaastumisen torjuntaan ja koirien tarvitsemien ulkoilualueiden sekä julkisten uimarantojen määrän kasvattamistarpeeseen. Talkoilla siivottiin teiden varsia, pyykkilaitureita ja muita julkisia paikkoja, jotka kipeimmin vaativat siivousta. Mukaan saatiin muita järjestöjä, myymälöitä ja monet kuntien päättäjät.
1966
Martoissa teemana oli Suomalaisen työn vuosi Kulutustottumusten ohjaaminen “kotiin päin” oli teemavuoden keskeinen sanoma. Marttailloista tuli kuluttajavalistustilaisuuksia, joissa keskustelunaiheena oli Suomalainen tuote ja kuluttaja sekä Marttaliiton toimittamat alustukset Hyvä suomalainen – hyvä maailmankansalainen, Suomalainen yrittäjähenki, Nainen yhteiskunnassa, Marttayhdistys ympäristössään ja Marttajärjestön pohjoismaiset sisarjärjestöt.
1967
Martat tekivät paikallisia aloitteita mm. perhepäivähoidonohjaajan virkojen perustamisesta ja kodinhoitajien palkkaamisesta kuntiin. Molemmat olivat tuohon aikaan tärkeitä virkoja työssäkäyvän perheenäidin näkökulmasta. Perhepäivähoidon ohjaajia kaivattiin ohjaamaan osin kouluttamattomia perhepäivähoitajia ja kodinhoitajia tarvittiin kotikäynnille, kun lapsi oli sairaana eikä päässyt hoitoon. Myös koulutusta järjestettiin sitä tarvitseville kodinhoitajille ja perhepäivähoitajille. Itsenäisen kansalaisen vastuut ja oikeudet, samoin kuin perheenjäsenten vastuut kodissa ja työelämässä puhuttivat. Opintoaiheina olivat Kotitalous nyky-yhteiskunnassa ja Käytännön psykologia sekä Nainen yhteiskunnan jäsenenä.
1968
Järjestön tartuttua vuonna 1968 päivähoitokysymykseen ja monilla paikkakunnilla järjestettiin päivähoitajakurssit. Ensimmäiset kurssit järjestivät Helsingin Marttayhdistys ja Satakunnan Marttapiiriliitto. Teemavuosi tehosti myös yhteiskunnallista vaikuttamista. Suomen Marttaliittojen keskusvaliokunta jätti maatalousministerille Pohjoismaiden Emäntäliiton tekemän aloitteen ympäristönsuojelun tutkimuksen ja lainsäädännön kiirehtimisestä. Marttaliitto teki myös asuinympäristöön ja asemakaavoitukseen liittyvän yleisaloitteen ja oli mukana Finlands svenska Martahaförbundin lasten koulumatkoja selvittävässä toimikunnassa.
1969
Elinympäristön saastuminen oli herättänyt järjestön pohtimaan ympäristöasioita. Järjestettiin Pidä Suomi siistinä -talkoot. Perheenemännän työn arvostuksen lisäämisessä riitti myös tehtävää. Marttayhdistyksille ja -kerhoille tehtiin yhteisaloitekysely aiheista perheenäidin asema, lastenhoidon järjestäminen ja perheenemännän eläkekysymys ja kyselyn pohjalta tehtiin aloite.