Kemikaalit lastenhuoneessa

Koska lapsen elimistön kehittyminen on kesken, lapset voivat olla aikuisia herkempiä kemikaaleille. Erityisesti ensimmäisten kolmen ikävuoden ajatellaan olevan kehityksen kannalta kriittisin ajanjakso.

Vanhempana voit vaikuttaa lapsesi altistumiseen kemikaaleille. Käyttötarkoitukseen sopivat lastenhoitotarvikkeet ja asianmukainen käyttö sekä pienen lapsen valvonta ovat oleellisia lapsen turvallisuutta parantavia seikkoja.

Lasten kemikaaliriskien erityispiirteitä

• Lapsella on suhteessa painoon aikuista suurempi altistumistaso ravinnon, juomaveden, ilman ja pölyn vierasaineille. Lapsen energiankulutus on suhteessa kokoon suurempi kuin aikuisella. Vastaavasti ruoan- ja vedenkulutus on monikertainen aikuisiin verrattuna. Samasta syystä lapset myös hengittävät tiheämmin.
• Pienet lapset yrittävät usein laittaa suuhunsa kaikenlaista. Koska esineistä voi irrota haitallisia aineita, lasten ei pidä antaa imeskellä sellaisia kodin tarvikkeita, jotka eivät ole lasten käyttöön tarkoitettuja.
• Painoon nähden aikuista suurempi ihon pinta-ala voi aiheuttaa suhteessa suuremman altistuksen esimerkiksi kosmetiikan sisältämille aineille.
• Vierasaineiden imeytyminen, aineenvaihdunta ja erittyminen muuttuvat iän myötä.
• Lapsella on aikuista enemmän elinvuosia edessään ja siten mahdollisuus altistua pidempään. Lapsena tapahtunut kemikaalialtistuminen voi ilmetä vasta myöhemmin aikuisiällä.

Ennen lapsen syntymää

• Raskausaikana on syytä välttää tarpeetonta altistumista kemikaaleille. Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana sikiö on erityisen altis vaikutuksille.
• Sikiö saa suojaa istukasta, joka esimerkiksi vähentää joidenkin kemikaalien kulkeutumista sikiöön, mutta ei pysty suojaamaan sikiötä kaikelta.
• Raskaus- ja imetysaikana tulisi välttää liiallista kosmetiikan käyttöä. Kosmetiikassa on runsaasti aineita, joita ei ole tutkittu sikiön kehityksen näkökulmasta eikä eri aineiden yhteisvaikutuksista ole tietoa.
• Raskausaikana ihon pintaverenkierto lisääntyy, jolloin aineiden imeytyminen iholta verenkiertoon voi tehostua. Kemialliset aineet siis imeytyvät helpommin ihon läpi verenkiertoon
• Raskaus- ja imetysajalle on olemassa omat ravitsemussuosituksensa, joista saa tietoa äitiysneuvolasta.

Vauvanhoito

• Vauvan ihon puhdistamiseen riittää vesi. Päivittäinen kylvetys saattaa kuivattaa vauvan ihoa, pesemistä suositellaan 2-5 päivän välein. Pesuvedessä voi käyttää hieman hajustamatonta vauvaöljyä.
• Aivan pienen lapsen kohdalla saippuaa tai shampoota ei välttämättä tarvitse lainkaan. Pesuaineisiin lisätään usein väriaineita, hajusteita ja säilöntäaineita, joista osa voi aiheuttaa allergioita. Varmista aina ainesosaluettelosta, ettei tuote sisällä aineita, joille tiedät lapsesi olevan allerginen. Valitse mietoja ja hajusteettomia tuotteita ja käytä ainetta vain pieniä määriä.
• Kosteuspyyhkeitä kannattaa käyttää vain hätätapauksessa ja valita ne hajusteettomina.  Kasvoille ja käsille niitä ei suositella lainkaan, sillä ilman huuhtelua ne jäävät vauvan iholle. Kosteuspyyhkeet sisältävät usein hajusteita ja säilöntäaineita, joille lasta on tarpeetonta altistaa.
• Myös ihovoiteet sisältävät usein säilöntäaineita ja hajusteita. Lapsen kuivaa ihoa on kuitenkin rasvattava, joten valitse hajusteeton tuote. Punoittavaan peppuun suositellaan päivittäisiä ilmakylpyjä – jos se ei auta, voi levittää ohuen kerroksen sinkkisalvaa.
• Vaippavalintoihin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Kertakäyttöisistä vaiposta löytyy ympäristömerkittyjä vaihtoehtoja. Kestovaippailu on edullisin ja ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto, joskin voi vaatia hiukan harjaantumista.
• Lapsen ensisijaisia aurinkosuojia ovat varjossa olo ja vaatteet, esimerkiksi pitkähihainen asu ja päähine. Ne alueet, jotka jäävät auringolle alttiiksi, on hyvä suojata lapsille tarkoitetulla aurinkovoiteella.
• Alle kolmevuotiaille lapsille ei pidä laittaa lainkaan hyttys- ja punkkikarkotteita. Karkotteet voivat sisältää silmiä ja ihoa ärsyttäviä aineita, ja niiden liiallinen käyttö voi aiheuttaa myrkytyksen. Suosi suojana peittäviä vaatteita ja käytä karkotteita mahdollisimman vähän, vain kohtiin, joita ei voi peittää vaatteilla. Vältä aineen levittämistä silmien ja suun ympärille sekä käsiin.

Turvallista leikkiä

• Lelujen turvallisuudelle on asetettu erityisvaatimuksia. Muun muassa tiettyjä muoveissa käytettyjä kemikaaleja on kielletty lasten leluissa. Vanhat lelut saattavat kuitenkin sisältää aineita, joita nykyään ei enää saa käyttää leluissa.
• Vauvat imevät ja pureskelevat puruleluja ja muita pehmeitä muovileluja. Monet lelut on valmistettu muovista, johon on lisätty stabiloivina ja pehmittiminä käytettäviä aineita. Jotkin tällaiset aineet voivat olla haitallisia terveydelle ja ympäristölle.
• Ftalaatteja käytetään usein PVC-muovin pehmittiminä. Leluissa ja lastenhoitotuotteissa on kolmen ftalaatin DEHP:n, DBP:n ja BBP:n pitoisuutta rajoitettu niiden lisääntymisvaarallisuuden vuoksi. Lisäksi ftalaattien DINP, DIDP ja DNOP käyttöä on rajoitettu sellaisissa leluissa ja lastenhoitotuotteissa, jotka voi laittaa suuhun. On hyvä muistaa, että haitalliset ftalaatit on kielletty ainoastaan leluissa ja tietyissä lastenhoitotuotteissa. Niitä voi siis olla muissa muovituotteissa.
• Useimmat lapsille tarkoitetut värit ja liimat ovat vesipohjaisia. Nekin voivat sisältää allergiaa aiheuttavia säilöntäaineita, mutta ovat turvallisempia, kuin liuotin pohjaiset tuotteet, sillä osan liuottimista tiedetään vaikuttavan haitallisesti hermostoon.
• Jos muovailuvaha on tarkoitettu lasten leikkeihin, sen sisältämiä kemikaaleja on rajoitettu muita tiukemmin. Pilailulimat sen sijaan ovat usein tarkoitettu aikuisten käyttöön, minkä takia niitä eivät koske yhtä tiukat raskasmetallien rajoitukset kuin leluja.