Kemikaalit tekstiileissä

Ekologisin vaate on jo vaatekaapissasi! Koska tekstiilien tuotanto aiheuttaa merkittävää ympäristökuormitusta, on kuluttajan näkökulmasta tärkein keino vähentää tätä ympäristökuormitusta pitää omistamansa vaatteet mahdollisimman pitkään käytössä.

Tutki jo kaupassa

  • Millaiset ovat vaatteen hoito-ohjeet? Voiko sen pestä kotona koneessa tai käsin vai pitääkö se viedä kemialliseen pesuun?
  • Mitä tietoa löytyy tuotannon vastuullisuudesta? Onko puuvilla luomutuotettua tai reilun kaupan puuvillaa tai löytyykö tuotteesta virallinen ympäristömerkki?
  • Mitä tietoa löytyy tuotteen alkuperästä?
  • Onko vaatteessa muovipintaisia kuvioita, jotka lohkeavat kuluessaan?
  • Onko tuote kestävän ja laadukkaan tuntuinen ja hyvin viimeistelty?

Tekstiilien tuotannossa käytetään kemikaaleja esimerkiksi valkaisuun, värjäykseen, käsittelyihin ja viimeistelyyn. Kaukaa tuotaviin tekstiileihin saatetaan lisätä kemikaaleja, jotka estävät homeen kasvua. Yhden kuitukilon tuotantoon voi kemikaaleja kulua puoli kiloa ja yhden vaatekilon tuotantoon kolme kiloa.

Tekstiilien kohdalla merkittävin riski altistua kemikaaleille on tekstiilien tuotantoketjussa työskentelevillä henkilöillä, mutta myös tekstiilien käytön aikana voi altistua kemikaaleille.

Esimerkiksi tekstiilit, jotka on käsitelty kemikaaleilla tiettyjen ominaisuuksien saamiseksi kuten rypistymisen estämiseksi, veden ja tahrojen hylkimiseksi tai hajun poistamiseksi, voivat sisältää ihmiselle haitallisia kemikaaleja. T-paitojen muovipintaiset kuvioinnissa saattaa olla muovin pehmennysaineita, joista osa voi olla haitallisia lisääntymiskyvylle. Usein tekstiileihin lisätään kemikaaleja myös siksi, etteivät ne rypistyisi tai vahingoittuisi kosteuden vaikutuksesta kuljetusmatkojen aikana.

Viralliset ympäristömerkit ja standardit tekstiileissä kertovat, että niiden tuotannossa haitallisten kemikaalien käyttöä on rajoitettu. Myös EU:n kemikaalilainsäädäntö rajoittaa haitallisten kemikaalien käyttöä tekstiileissä.

Kuluttaja voi tehokkaimmin vähentää tekstiilien aiheuttamaa ympäristökuormaa hankkimalla uutta harkiten sekä pidentämällä tekstiilien käyttöikää huoltamalla ja korjaamalla.

Vähennä käytön aikaista kuormitusta

Tekstiilien merkitystä kemikaalialtistuksen näkökulmasta havainnollistaa se, että ihminen on käytännössä jatkuvasti ihonsa kautta kosketuksissa tekstiileihin (vaatteet, lakanat), ja sitä kautta niiden mahdollisesti sisältämiin kemikaaleihin. Tekstiileissä käytetyt kemikaalit voivat olla haitallisia terveydelle tai aiheuttaa esimerkiksi ihoärsytystä. Tekstiileissä ärsyttäviä tai allergiaa aiheuttavia kemikaaleja voivat olla esimerkiksi: formaldehydi, väriaineet, kromiyhdisteet ja antimikrobiset aineet. Uudet vaatteet ja muut tekstiilit kannattaakin pestä aina ennen käyttöä.

Vaatteista pesussa irtoavien mikromuovihiukkasten määrä vähenee useamman pesukerran jälkeen. Voit vähentää jätevesiin päätyvän mikromuovin määrää, kun ostat harvemmin uusia vaatteita, suosit käytettyjä vaatteita ja peset vaatteita vain tarpeen mukaan.

Niitit, vetoketjut, soljet ja muut metalliset osat vaatteissa voivat sisältää nikkeliä. Pitkäaikainen kosketus nikkelin kanssa saattaa aiheuttaa allergian. Ihon kanssa kosketuksiin tulevasta metallisesta yksityiskohdasta saa irrota nikkeliä vain tietty määrä, mutta jos lainsäädäntöä ei noudateta, ne voivat sisältää nikkeliä yli sallitun määrän.

Myös kromi, formaldehydi ja atsovärit ovat aineita, joiden käyttöä vaatteissa on rajoitettu, koska ne voivat aiheuttaa esimerkiksi allergisia reaktioita.

Muoviset kengät tai kenkien muoviset osat sisältävät toisinaan ftalaatteja. Kengät voivat sisältää myös kromia tai homeenestoainetta, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Esimerkiksi dimetyylifumaraatti (DMF) on tällainen homeenestoaine ja sen käyttöä esineissä on rajoitettu EU:ssa.