Annie Furuhjelm

Annie Fredrika Furuhjelm (11. joulukuuta 1859 Novoarhangelsk, Alaska – 17. heinäkuuta 1937 Hyvinkää) oli suomalainen kansanedustaja, toimittaja, naisasialiikkeen aktivisti ja kirjailija. Hän oli yksi Sivistystä kodeille -yhdistyksen perustajajäsenistä, toimien myös yhdistyksen ensimmäisenä sihteerinä.

Furuhjelmin aatelissukuun vuonna 1859 syntyneen Annie Furuhjelmin vanhemmat olivat tuolloin Venäjälle kuuluneen Alaskan kuvernööri, amiraali Johan Hampus Furuhjelm (1821–1909) ja ruotsalais-skotlantilainen Anna Elisabeth von Schoultz (1836–1894). Furuhjelmin veljiä olivat mm. suvun omistuksessa olleen Urjalan Honkolan kartanoa hoitanut kihlakunnantuomari Elis Campbell Nicolas Furuhjelm (1862–1918) ja everstiluutnantti Otto Furuhjelm (1861–1918). Kumpikin veljistä tapettiin vuoden 1918 sisällissodan aikana punaisten toimesta.

Furuhjelm muutti Suomeen 1872 ja valmistui ensin Helsingin saksalaisesta tyttökoulusta vuonna 1876 ja Helsingin ruotsalaisesta jatko-opistosta vuonna 1887. Furuhjelm oli jo nuorena kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Hän perusti kotikartanoonsa Honkolaan Urjalassa kansakoulun, jonka opettajana hän itse toimi. Vuosisadan vaihteessa olleina pula-aikoina Furuhjelm matkusti eri pitäjissä järjestäen mm. lastenkoteja, koulukeittoloita, työtupia ja kutomakouluja.

Opettajana työskentelyn lisäksi Furuhjelm toimi myös kirjallisuusarvostelijana, kirjailijana ja puhujana. Hän oli voimallisesti mukana naisasialiikkeessä toimien mm. vuosina 1901–1908 Nutid-lehden päätoimittajana sekä 1919–1927 Astra-lehden toimittajana.

Kun Lucina Hagman ja Alli Nissinen keräsivät vuonna 1899 joukon ystäviään uuden Sivistystä kodeille -yhdistyksen tueksi, oli Furuhjelm alusta lähtien mukana toiminnassa. Yhdistyksen perustamisen jälkeen Furuhjelm oli mukana tekemässä ensimmäisten lähettien valintaa yhdessä Lilly Krogiuksen ja Ida Tönqvist-Tarjanteen kanssa.

Furuhjelm oli Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja kuuteen otteeseen vuosina 1914–1924 ja 1927–1929 Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Hän kuului myös puolueensa keskushallitukseen, ja oli presidentin valitsijamies vaalissa 1925. Furuhjelmiä kiiteltiin usein yli puolue- ja kielirajojen ulottuneesta toiminnasta.

Furujelmilla oli useita luottaustoimia. Hän oli mm. Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja 1904–1908 ja puheenjohtaja 1908–1913, Suomen ruotsalaisen naisliiton (Svenska Kvinnoförbundet) pitkäaikainen puheenjohtaja 1907–1937, Kansainvälisen Naisten äänioikeusliiton (IWSA) johtokunnan toinen varapuheenjohtaja 1909–1920 sekä Naisten äänioikeusliiton Suomen osaston puheenjohtaja. Hän edusti Suomen naisia useissa kansainvälisissä naiskongresseissa eri puolilla maailmaa.

Furuhjelm kuoli Hyvinkään parantolassa pitkän sairauden jälkeen vuonna 1937. Hänet on haudattu Furuhjelmien sukuhautaan Urjalan hautausmaalle.

Kirjoituksia

  • Kvinnorna och lantdagsvalen, 1910.
  • I olika frågor, 1915.
  • Människor och öden, 1932.
  • Den stigande oron, 1935.
  • Gryningen: efterlämnade minnen ur kvinnorörelsens historia, 1939.

Lähteet