Viisikymmentäluvulla naisten työssäkäynti yleistyi, mutta perheenemäntien työhön ja etenkään työaikaan ei vaikuttanut mikään lainsäädäntö. Perheenemännän työtaakkaa pyrittiin keventämään kiinnittämällä huomiota sekä työtapojen tehostamiseen että asenteisiin.

1950
Taloudellisuus ajan, energian ja rahan käytössä oli keskipisteenä.

1951
Neuvonnassa keskityttiin taloudellisuuteen ajan, energia ja rahan käytössä, joka auttoi naisia saamaan itselleen käyttövaroja ja omaa aikaa.

1952
Perheenemännille opetettiin rahavarojen taloudellista käyttöä: kotitalouden kustannuslaskentaa ja kustannusten jakautuman tarkkailua.

1953
Marttaliitto oli mukana Teollisuuden ja kotitalouden yhteistyövaliokunnassa.

1954
Perheenemännän pitkää ja raskasta työtä huomioitiin: tavoitteena oli tietoa lisäämällä ja asenteita muuttamalla lyhentää perheenemännän työaikaa, keventää työtä ja lisätä vapaa-aikaa.

1955
Perhekasvatusohjelma pohti perheenjäsenen keskinäisiä suhteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Marttapiiriliittojen perhekasvatuskursseilla käsiteltiin kodin henkistä ja taloudellista tasapainoa.

1956
Teemana oli opintovuosi ja Marttaliitto tuki yhdistyksiä ohjelman suunnittelussa julkaisemalla opaskirjaset Kasvisaapinen, Puutarhan yksityiskohtia ja Suunnittelua kotitöihin.

1957
Tavoitteena oli henkinen rakentuminen. Rakentavan, myönteisen ihmisen merkitystä kodille, yhdistyselämälle ja yhteiskunnalle tuotiin esille alustuksilla ja monilla muilla tavoilla.

1958
Keskiössä oli ravitsemus. Ohjelmassa tuotiin esille ruokatalouden suunnitelmallisuus. Tavoitteena oli taloudellinen, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio sekä ruoanvalmistustöiden helpottaminen.

1959
Ruokatalousneuvonnassa esiteltiin rinnakkain perinneruokia ja uusia ruokia ja niistä laadittiin monipuolisia ja terveellisiä ruokavalioita. Neuvontaa tuki julkaistu Onerva Hentusen Ateria-aapinen.

Marttojen ruoka- ja ravitsemusneuvonnan ensimmäiset 100 vuotta

 

Jaa sivu