Lucina Hagman (1853–1946) oli marttajärjestön perustajajäsen ja tarmokas naisasianainen. Hagman syntyi 5.6.1853 Kälviällä Keski-Pohjanmaalla. Tuohon aikaan tytöillä ei ollut suuriakaan mahdollisuuksia astua opintielle. Lucina kuitenkin onnistui siinä. Vaasan suomalaisen tyttökoulun jälkeen hän siirtyi Jyväskylän seminaariin oppilaaksi ja valmistui opettajaksi vuonna 1875. Ensimmäinen työpaikka löytyi Hämeenlinnasta, jossa hän opetti suomenkielisessä valmistavassa koulussa mm. Jean Sibeliusta.

Lucina oli sitä mieltä, että myös tytöille pitäisi antaa mahdollisuus opiskella yhdenvertaisina poikien kanssa ja samassa luokassa. Lucinan tavoite opettajana ja kasvattajana oli juurruttaa suomalaiseen kouluopetukseen yhteiskasvatus. Vain sen avulla voitiin hänen mielestään taata tytöille ja pojille samat mahdollisuudet opiskeluun ja ammattiin valmistumiseen.

Kun Helsinkiin suunniteltiin tyttökoulua vuonna 1886, hankkeesta luovuttiin paljolti Lucinan mielipiteiden vuoksi. Koulusta tehtiinkin tyttökoulun asemasta Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, ja Lucina kutsuttiin sen johtajaksi.

Tyttöjen tasavertaisen koulutuksen ohella naisten tasavertaisuus miesten rinnalla oli Lucialle tärkeää. Muutto Helsinkiin ja uusi virka vuonna 1886 mahdollisti laajemman yhteiskunnallisen toiminnan. Lucina kuului jäsenenä Suomalaiseen Naisyhdistykseen, Raittiuden Ystäviin ja Rauhanliittoon. Vuonna 1892 Suomen Naisyhdistyksen jäsenyys vaihtui Naisasialiitto Unionin jäsenyydeksi Lucian oltua perustamassa tätä järjestöä. Puheenjohtajuudesta hän kieltäytyi alkuvuosina perhekiireiden vuoksi.

Vuonna 1891 Lucina otti kasvattaakseen veljensä lapset, jotka olivat jääneet äidittömiksi. Lapset olivat pieniä, vanhinkin lapsista, joka sijoitettiin Lucinan sisaren Sofia Hagmanin luokse Jyväskylään, oli vasta korkeintaan yhdeksänvuotias. Lucinan hoidettavaksi tulivat nuorimmat lapset. Vuonna 1903 sisarussarjan vanhin poikakin siirtyi Helsinkiin opiskelemaan ja muutti asumaan Lucinan luokse. Samana vuonna Lucina otti kasvattilapsekseen 6-vuotiaan tytön. Lastenkasvatuksessa Lucinaa tuki ja auttoi perheessä asuva Lucinan äiti, perheen pitkäaikainen taloudenhoitaja Amanda Leppälahti sekä Lucinan äidin kuoleman jälkeen talouteen asumaan muuttanut Lucinan ystävä Hedvig von Schantz.

Helmikuun manifestin aikoihin vuonna 1899 Lucina sai kirjeen Raja-Karjalasta eräältä opettajakollegaltaan, jossa kerrottiin huolestuneeseen sävyyn paikallisista oloista. Tähänkin kysymykseen Lucina tarttui hanakasti. Hän keskusteli koulunsa käytävällä opettaja Alli Nissisen kanssa ja yhteisistä keskusteluista syntyi päätös uuden järjestön perustamisesta. Jo maaliskuun lopussa perustettiin Sivistystä kodeille -järjestö, joka myöhemmin muutti nimensä Martta-Yhdistykseksi. Lucinasta tehtiin uuden järjestön puheenjohtaja.

Aikalaiset ovat kertoneet, että Lucina oli innostava ja tulen palon sydämiin sytyttävä puhuja, joka sai ihmiset puolelleen ja toimimaan hyvän asian puolesta voimia säästelemättä. Näin tapahtui martoissakin. Lucina itse ei ehtinyt toimia järjestön puheenjohtajana kuin runsaan vuoden. Työkiireisiin vedoten hän astui syrjään nopeasti kasvavan järjestön johdosta. Työtä varmasti olikin, sillä Lucina perusti vuonna 1899 Uuden Yhteiskoulun Kirkkokadulle Helsinkiin. Työkiireiden ohella murrosikäisten lasten kasvatuskin otti oman aikansa.

Kasvattilasten vartuttua jäi aikaa taas yhteiskunnallisiin rientoihin. Vuonna 1907 Lucina valittiin eduskuntaan Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajan. Seuraavana vuonna Lucina oli perustamassa Suomalaista Naisliittoa, jonka puheenjohtajaksi hän ryhtyi. Muutaman vuoden kuluttua Lucina suostui vihdoin myös Naisliitto Unionin puheenjohtajaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Lucina valittiin toiseksi kaudekseen Eduskuntaan.

Kesät Lucina vietti kasvattilastensa kanssa 1800-luvulla Kangasalla sisarensa luona. Myöhemmin hän hankki Turun läheltä oman kesäpaikan Siinalan. Osan kesästä hän matkusteli tehden opintomatkoja Saksaan, Sveitsiin ja Italiaan.

Aktiivisen järjestötyön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ohella Lucina kirjoitti lukuisia lehtiartikkeleita, kymmenkunta kirjaa pääasiassa kasvatuksesta, Minna Canthin elämäkerran sekä muistelmateoksen Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä. Jälkimmäisestä Kälviän Martat ovat ottaneet uusintapainoksia, joita on nytkin saatavilla.

Lucina sairasteli 60-vuotiaana. Tuohon aikaan opetussuunnitelmien tiheät muutokset vaikeuttivat koulujen toimintaa. Toivuttuaan Lucina jatkoi koulunsa ylläpitoa ja järjestötoimintaa aina 1930-luvulle saakka.

Täyttäessään 75 vuotta Hagman sai ensimmäisenä naisena Suomessa professorin arvonimen vuonna 1928.

Lucina Hagman kuoli 1946 Helsingissä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Lucinan synnyinkoti on Kälviän Marttojen omistuksessa. Siellä on nähtävillä myös valokuvassa oleva pöytä, joka vuoteen 2002 saakka toimi Marttaliiton toiminnanjohtajan työpöytänä. Myös kuvan työtuoli löysi tiensä Kälviälle Marttojen perinnetietokeskuksen kautta.

Lucina Hagman – marttajärjestön perustaja (pdf) 

Kirsi Vesterbacka

Jaa sivu